Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa SDP:n tärkein tavoite oli tehdä vaaleista merkittävät ja saada ihmiset vaaliuurnille. Tavoitteessa onnistuttiinkin, äänestysprosentti oli yli 70 ja sosialidemokraatit saivat 80 edustajaa.
Vuoden 1916 eduskuntavaalien keskeinen kysymys oli torppariasia. Sosialidemokraatit voittivat vaalit ja saivat eduskuntaan 100 edustajaa.
Syksyn 1917 vaalikamppailu oli erittäin kiihkeä ja katkera. Sosialidemokraattien tavoitteena oli maan vapauttaminen Venäjän porvariston holhousvallasta ja vallan siirtäminen kansaneduskunnalle. Puolueneuvoston julkilausumassa puhuttiin "vallankumouksellisen kansanvallan vaaleista". SDP:n tärkeimmät vaalijulisteet suunnitteli Otto Wille Kuusinen.
Vuoden 1922 vaaleissa oli ensimmäisen kerran mahdollisuus valita sosialidemokraattien ja kommunistien välillä, kun Suomen Sosialistinen Työväenpuoluekin osallistui vaaleihin. Vaalitaistelua leimasi työväenliikkeen sisäinen taistelu. SDP:n vaaliohjelmassa oli yksityiskohtaisia sosiaalipoliittisia uudistuslupauksia.
Eduskuntavaaleissa 1924 SDP:n vaalimainonnassa oli ensimmäisen kerran positiivisempi, optimistisempi sävy. SDP:n rooli reformistisena puolueena on selkiytynyt ja puolue keskittyi esittelemään käytännöllisiä uudistuksia. Jyrkkä kapitalismin kokonaisvaltainen tuomitseminen on jäänyt taka-alalle.
SDP:lle vuoden 1927 eduskuntavaalit olivat ensimmäiset, joihin puolue osallistui hallituspuolueena. SDP lähti vaaleihin luottavaisena ja menestyikin kohtuullisen hyvin. SDP:n äänestäjäkunta oli hyväksynyt Tannerin vähemmistöhallituksen.
Sosialidemokraattien vaalimainonnan kärkenä oli porvarillisen taantumuspolitiikan ja nousevan lapuanliikkeen vastustaminen ja kommunistien seikkailupolitiikan tuomitseminen. SDP palasi perinteisempään sosialistiseen symboliikkaan ja kielenkäyttöön.
Sekä vuoden 1930 ja 1933 vaalitaistelussa SDP taisteli kansanvallan ja laillisen oikeusjärjestyksen puolesta oikeistoradikalismia ja IKL:ttä vastaan. SDP:n saavuttama vaalivoitto vuoden 1933 vaaleissa merkisti poliittista käännekohtaa, oikeistoradikalismi alkoi hiipua.
Vuoden 1936 vaaleissa SDP:N tavoitteena olivat palkkojen kohottaminen, sosiaalivakuutuksen toteuttaminen ja verotuksen oikeudenmukaistaminen. Vaalimainoksissa oli näkyvissä ruotsalainen kansankotiajattelun ydin hyvinvoinnin turvaaminen kaikille. SDP menestyi vaaleissa hyvin.
Kesän 1939 vaaleissa SDP:n tavoitteena oli rauha, maan pitäminen sodan ulkopuolella, puolueettomuus ja pohjoismainen suuntaus. SDP:n vaalijulisteista huokui optimismi ja luja usko tulevaisuuteen.
Eduskuntavaaleihin 1945 SDP valmistautui sekavassa tilanteessa. Puolueesta virtasi ehdokkaita ja äänestäjiä juuri perustettuun Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon. SDP:n politiikan keskeisiksi hahmottelijoiksi oli noussut nuoria asevelisosialisteja.
SDP aloitti määrätietoisen kamppailun kommunisteja vastaan vuoden 1946 ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen. Kampanjaa käytiin nimellä "Taisteleva Sosialidemokratia" ja sen legendaarisin ilmentymä oli keväällä 1947 julkistetttu "Jo riittää" -juliste. Jo riittää -kampanja oli suunnattu vuoden 1947 SAK:n edustajakokousvaaleihin ja kunnallisvaaleihin, mutta epävirallisesti kampanja jatkui kesän 1948 eduskuntavaaleihin.
Eduskuntavaaleissa 1948 oli SDP:n puoluesihteeri Väinö Leskisen mukaan kyse "kaikkien sodasta kaikkia vastaan". SDP:n vaalipropagandan kärki kohdistui kuitenkin voimakkaimmin kommunistien epäisänmaalliseen toimintaan menestyksellisesti. SDP esiteltiin äänestäjille turvallisena ja rohkaisevana vaihtoehtona.
Vuoden 1951 vaaleissa vastakkainasettelu porvarillisten puolueiden ja sosialistien välillä nousi taas selvästi esille.
Vuoden 1954 vaaleissa SDP:n päävastustaja oli Maalaisliitto. Puoluesihteeri Leskinen muotoili SDP:n lennokkaiksi teemoiksi "Maalaisliiton hegemonia murskattava" ja "Kekkosen kuningastie katkaistava".
Vaaleissa 1958 SDP vaati talouspolitiikan suunnanmuutosta ja teollisuuden lisäämistä. Oppositioon joutunut SDP vaati 500 000 uutta työpaikkaa ja esitteli vaaliohjelmassaan seikkaperäisen teollistamisohjelman.
Noottikriisin 1961 jälkeisiin eduskuntavaaleihin SDP kävi suoraselkäisesti teemalla "Valitsemme vapauden". SDP oli pahasti poliittisessa paitsiossa ja vaalityötä vaikeutti myös puoluehajaannus, Työväen ja pienviljelijäin Sos.dem. liitto osallistui ensimmäisen kerran vuoden 1962 vaaleihin.
Vuoden 1966 vaaleihin SDP rakensi huiman kampanjan. Nyt SDP - julisteita tehtiin kuusi eri versiota. Vaaliohjelma kiteytettiin ns. 8-kohdan ohjelmaksi ja tuloksena oli veret seisauttanut vaalivoitto, joka lopetti SDP:n pitkän oppositiokauden.
Vuoden 1972 vaaleissa SDP vaati tuloerojen kaventamista ja suuryritysten voittoja yhteiskunnan valvontaan.
Vuoden 1979 vaalien keskeinen teema oli talouden elvyttäminen ja työllisyyden parantaminen. SDP esitteli ohjelmassaan mm. Nuorten yhteiskuntatakuu-idean, jolla tuli turvata kaikille nuorille oikeus työhön, työharjoitteluun tai koulutukseen.
