"Me hyvinvoinnin tekijät"-keruuerittely:

Kunta-alan ammattiliitto KTV:n jäsenille tarkoitettu muistitietokeruu "Me hyvinvoinnin rakentajat" (1.8.-1.12.2000) tuotti jäntevän kokoelman kokemusperäistä ammattiyhdistystietoa. Vastauksia kertyi 34 eri keräelmää yhteensä 274 kirjoitussivua muistelmia. Tämä merkitsee keskimäärin 8 tekstiliuskaa kirjoittajaa kohden. Naisia kertojista oli 21 ja miehiä 13. Aloittainen jakautuma levittyi kunta-alalle seuraavasti: perhe-, koti- ja päiväkotiavustajia, siivoojia osallistui 12, huolto- ja keittiötyöntekijöitä 8, puhtaanapitotyöntekijöitä 3 ja teknistä henkilöstöä mm. kirvesmiehiä, asentajia 6, liikennehenkilökuntaa 2, yksi mielenterveydenhoitaja, linnunhoitaja ja yksi kirjastovirkailija.

Vastaussato kohdistui hyvin ohjattuun kyselykohteeseen eli jäsenten ja luottamushenkilöstön toimintaan yhdistyksissä, vapaa-ajan toimintaan ja mainiosti myös kertomiseen siitä, mitä myöhempien aikojen luottamusmiehenä toimiminen on ollut. Yleisiä huomioita vilisee kirjoituksissa kuten että kun siirryttiin keskikoulusta peruskouluun, "meidän lukumäärämme (keittäjät) lisääntyi yhtäkkiä rajusti". "Meitä liittyi kerralla 60 siivoojaa kerralla ammattiliittoon, kun aikaisemmin samaiseen os. 30 ei ollut kuulunut ainoatakaan naista", muistelee eräs siivoojien luottamusmies tulovuottaan 1967. Jäsenmaksun suoritusta varten oli rahastonhoitaja varannut "ns. toimistoajan, kuukauden ensimmäisen keskiviikon klo 16-18. Meillä oli pahvinen taitettava kortti, jonka rahastonhoitaja leimasi ja joka viikolla oma leima".

Pääosa kertoo työuransa 1960-luvulta alkaen aina 1990-luvun myllerryksen aikaa myöten. Keruu kertoo erikoisesti kunta-alan ammattiyhdistystoiminnan suuren läpimurron ajan kiteyttäen yksilötasolla sen, miten KTV kasvoi ja miten virkaehtosopimuslain tulo perehdytti luottamusväen paneutumaan laajemmin työehtosopimustoimintaan. 1970-luvun alun poliittinen kilpailu huipistui liittokokoukseen 1976 ja laimeni 1980-luvulla ammattiryhmien ja liittojen välisen kilpailun korostumiseen. Ammatti-identiteetin tutkimukselle ehkä antoisinta materiaalia ovatkin eräät luottamusmiesten sosiaalisesti herkkärekisteriset muistot kunta-alan henkilöstöryhmien sisäisistä eroista ja kamppailut kuntien henkilöstöneuvostoissa eri ammattiliittojen edustajien välillä. Eivätkä matalapalkkaisten voimattomuus tai osastoaan muutoin tukahduttamisesta arvostelevat äänetkään jää muistoissa kertomatta.

Alueellisesti kertojat jakautuvat ympäri maata ja erikoisesti naisten kohdalla myös maaseutukuntiin. Yksittäisistä muistelupiireistä erottuu erikoisesti Pietarsaaren osasto 30 muistelijoiden monilukuisuus. Neuvottelukulttuurin asiantuntemuksellista kärkeä edustavat Helsingin, Naantalin, Tampereen ja Porin pääluottamusmiesmuistelmat. Ne ovat yksi keruun tuottamista sisäisistä osatuloksista, joista tulevaisuudessa ammennetaan tutkimuksiin vielä paljon tietoa. Porilainen esim. muistelee, kuinka sai korjatuksi erään "työaikavarkaiksi" nimitetyn välikohtauksen, kun työnjohtaja oli määrännyt "kyttäämään, ketkä lähtivät ennen aikojaan pois työpaikalta" ja määräsin tilipussia kevennettäväksi samalla määrällä markkoja.

Muistelmakeruu on Työväen Muistitiedon olemassa olevia kokoelmiakin ajatellen edustava varsinkin, kun se on yksi harvoista ns. hyvinvointiajan yhteiskuntamme kertomatodistuksista.

Risto Reuna
Työväen muistitietotoimikunnan sihteeri