PÖYTÄKIRJA SOSIALIDEMOKRATISEN NAISLIITON EDUSTAJAKOKOUKSESTA LAHDESSA 5, 6 ja 7 PÄIVINÄ SYYSKUUTA 1909.

TOIMITTANEET:
HANNA KARHINEN, HILJA PÄRSSINEN ja HANNA RANTA.

Kokoukselle esitetyt keskustelukysymykset.

Järjestäytymiskysymyksiä:

1. Agitatsionityön järjestämisestä.

Alustus, jonka on tehnyt Sandra Lehtinen, on painettu tämän vuoden Työläisnaisen 27 numerossa ja päättyy se seuraavaan ponteen: "Silmälläpitäen naisten kehitystä ja ennenkaikkea puolueen etua, ehdotan kaiken ylläolevan perusteella kokouksen hyväksyttäväksi seuraavaa:

1) "Kokous päättää, puolueen nykyistä järjestäytymistä silmälläpitäen voimien ja varojen tuhlaukseksi edelleen pitää toiminnassa naisten eri piiritoimikuntia, lakkauttaa niiden toiminnan ja jättää naisten vastaisen herätystyön puolueen piiritoimikuntien ja puolueen puhujien toimeksi".
2) "Samalla velvoittaa kokous liiton toimeenpanevan valiokunnan toimimaan n. S. luentopäiviä kaupungeissa ja sopivissa paikoissa maaseudulla".
3) "Samalla lausuu kokous toivomuksen, että naiset enemmän kuin tähän asti ottaisivat osaa yhteisiin kokouksiin, sekä sitäpaitsi kaikin puolin sivistäisivät ja kehittäisivät itseään".

2. Vastaavatko naisten piiritoimikunnat tarkoitustaan?

Alustus, painettu t. v. "Työläisnaisen" 29 numerossa, päättyy seuraavaan ponteen:
"Kussakin vaalipiirissä tulisi olla naisten toimikunta seuraavanlaista toimintaa varten, josta olisi hyötyä koko piiritoimikunnalle sekä liitolle:
1) "Toimikunnan tulee olla läheisessä vuorovaikutuksessa liiton kanssa"
2) "Hälyyttää suuria naisten kokouksia piirissään"
3) "Lähettää piirissä löytyväin n. o. toimintakertomukset liitolle"
4) "Koota naisosastojen verot ja lähettää ne liitolle".

Pietarsaaren naisosaston puolesta:
Hanna Malm.

3. Naisosastojen tarkoituksenmukaisuudesta.

Alustus, Terijoen naisosaston lähettämä painettu t. v. Työläisnaisen 33 - 34 numerossa, päättyy ponteen: "ivaltaen, että ainoastaan sosialidemokratian teoriasta ja periaatteista selvillä olevista puoluejäsenistä on puolueellemme kuin myöskin koko köyhälistön vapaustaistelulle todellista hyötyä velvoittaa S. D. Naisliiton edustajakokous naisosastoja kohdistamaan toimintansa tämän teorian ja periaatteellisen ohjelman tutustuttamiseen siten, että naisosastojen keskuuteen perustetaan renkaita, sekä sitäpaitsi ainakin kerta kuukaudessa toimeenpannaan yleisiä kokouksia, joissa edellämainittuja kysymyksiä käsiteltäisiin"

4. Millä tavalla voitaisi naisosastojen toiminta järjestää niin, että jäsenet enemmän tutustuisivat ohjelmamme
periaatteelliseen puoleen?

Alustus, painettu Työläisnaisen 29 numerossa, päättyy ehdotukseen: "Että naisosastojen toiminta järjestettäisiin siten, että vähintään joka toinen kuukausi pidettäisiin niin
sanottuja ohjelmakokouksia, joissa selviteltäisiin puolueemme periaatteellisia kysymyksiä ja omistettaisiin nämä kokoukset yksinomaan kehitystä ja kasvatusta varten".

Parkkarilan t. y:n naisosaston puolesta:
Emmi Pohjola.

5. Ovatko äiti-osastot tarpeellisia?

Lahden äiti-osaston alustus, painettu t. v. "Työläisnaisen" 38 numerossa, päättyy seuraavaan ponteen: "Katsoen siihen, että sosialidemokratinen tietoisuus ja järjestäytyminen työläisäitien keskuudessa on perin alkeellisella kannalla, josta johtuu, että sosialidemokratinen liike maassamme kulkee sitä hitaammin eteenpäin, lausuu kokous toivomuksenaan:

1) "Että entistä suuremmalla tarmolla olisi ryhdyttävä tekemään sosialistista valistustyötä työläisten keskuudessa"; ja
2) "Että tämän tarkoituksen saavuttamiseksi perustettaisiin äiti-osastoja kaikkialla, missä se suinkin on vaan mahdollista".

6. Miten saataisiin enempi aikaa perheenäidin henkiseen kehitykseen?

Ehdotetaan hyväksyttäväksi seuraavat ponnet:

1) "Perheen äideille on selitettävä kapitalistien tuotantotavan turmiollisuutta, sekä alati sitä paisuvaa aineellista ja henkistä kurjuutta sekä teroitettava yhteenliittymisen ja järjestäytymisen suurta, parantavaa merkitystä".
2) "Koska työläisäitien henkinen kehitys riippuu taloudellisen aseman parantamisesta, on heille selvitettävä ammatillisen järjestäytymisen tärkeyttä, jonka kautta saadaan lyhyempi työaika ja perheen isälle
riittävä palkka työstään joka helpottaa äidin ansiotyötä, jolloin hänelle jää mahdollisuutta henkiseen kehitykseen".

Helsingin naisosaston puolesta:
Fiina Pietikäinen.

7. Sos.-dem. Naisliittohallinnon ja luottamushenkilöiden valitseminen.

Nyt, kun maa on jaettu 16 valtiolliseen vaalipiiriin ehdottaisin liittokokoukselle hallinnon sekä luottamushenkilöiden valitsemisesta seuraavaa:

1) "Jokainen valtiollinen vaalipiiri, missä löytyy naisosastoja, valitsisi puolueäänestyksen perusteella 1 vakinaisen luottamushenkilön, 1 varajäsenen".
Naisosaston jäseniin nähden suosittelen samaa menettelytapaa.
2) "Ensimäisessä neuvoston kokouksessa valittaisiin toimeenpaneva komitea, sihteeri ja rahastonhoitaja".
3) "Suhteista määrätköön työjärjestyssäännöt, jotka laatii neuvosto, kuitenkin loukkaamatta liiton sääntöjä".

Näillä perusteilla tulisi mielestäni toiminta enemmän kansanvaltaiselle pohjalle, ja siihenhän me pyrimme.
Hanna Malm.

8. Muutosehdotuksia sosialidemokratisen naisliiton sääntöihin.

"Useat naisosastot ovat lähettäneet muutosehdotuksia liiton sääntöihin, vaan eräillä ehdotuksilla on se heikko puoli, että ei ole mainittu mihin suuntaan muutokset toivottaisiin tehtäväksi. Niinpä esim. Helsingin T.y:n naisosasto ehdottaa 14 § muutettavaksi kumminkaan mainitsematta, mitä muutoksia he tahtovat? "Työläisnaisessa" on jo ennemmin jul-
kaistu alustus naisten agitatsionin uudestaan järjestämisestä, jossa ehdotetaan, että naisten piiritoimikunnat lakkautettaisiin, joka luultavasti tulenee saamaan jokseenkin yksimielisen kannatuksen. Jos piiritoimikunnat lakkautetaan, niin luonnollisesti silloin sääntöjen 6 § tulee tarpeettomaksi. Ehdottaisin ensikseenkin "hallinto" nimityksen vanhentuneena muutettavaksi "toimikunnaksi". Ehdotukseni mukaan tulisi Liittohallinnon asemasta käytäntöön nimitys Sosialidemokratinen naisliittotoimikunta. Samoin ehdottaisin myöskin 9 § muutoksen alaiseksi, sillä mainittu pykälä ei mielestäni vastaa kansanvaltaista periaatetta. 9 § määritellään "itseoikeutetut" puhe- ja äänioikeuden käyttäjät seuraavasti: "Liittohallinnon jäsenet, yksi valtuutettu jäsen kustakin äänioikeuspiiritoimikunnasta ja toimittajat sosialidemokratisista naisten lehdistä ovat liiton kokouksissa itseoikeutetut puhe- ja äänivaltaa käyttämään kaikissa muissa paitsi itseään koskevissa asioissa. Ehdottaisin 9 § seuraavan muutoksen: Puheoikeutta käyttäviä niiden lisäksi ovat, Liittotoimikunnan jäsenet, sosialidemokratisen eduskuntaryhmän naiset, sosialidemokratisten naisten lehtien toimituksen yksi valtuuttama jäsen, sekä ne henkilöt, joille edustajakokous erikoisella päätöksellä puheoikeuden myöntää. Agitatsionin uudestaan järjestäminen aiheuttaa muutoksia 12 § samoin kun 6 §:lään. Sen lisäksi on H:gin ulkotyöläisnaisten ammattiosasto ehdottanut muutettavaksi 12 § sen kohdan, jossa määritellään ylimääräisen edustajakokouksen kokoonkutsumisesta. Liiton sääntöjen 12 § mukaan on ylimääräinen edustajakokous kutsuttava kokoon jos 2/3 liittoon kuuluvista yhdistyksistä tai osastoista sitä vaatii. H. ulkotyöläis a. o. ehdottaa: "Liittohallinnon on aina tärkeistä asioista kysyttävä osastojen mielipiteitä, ennenkuin ylimääräistä kokousta on oikeus kutsua kokoon, vaan jos 1/2 liittoon kuuluvista osastoista vaatii ylimääräisen edustajakokouksen pitoa, on liittohallinnolla oikeus määrätä harkintansa mukaan ylimääräisen edustajakokouksen aika. Sama osasto ehdoittaa 13 § lisättäväksi, että liiton sihteeri valittaisiin edustajakokouksessa. 14 §:n tekevät he myöskin seuraavan ehdotuksen: "Liittohallinto valitsee sihteerin, jos edustajakokous ei ole voinut sihteerin paikkaa täyttää. Sihteerin tulisi samalla hoitaa rahastonhoitajan tehtävät, että ei tarvitseisi kahta palkkaa nauttivaa virkailijaa". Tämä viimeinen ehdotus on epäonnistunut. Jos kerran säännöt muutetaan siten, että sihteerin valitsee edustajakokous, niin 14 §
koskeva ehdotus on tarpeeton. Jyväskylän T.y:n naisosasto on ehdottanut, että 14 § muutettaisiin siten, "että 5 jäsentä valittaisiin siltä paikkakunnalta, jossa liittohallinto sijaitsee, ja 7 eri paikoilta Suomea". Kokemuksesta voisin sanoa, että se kaikki olisi sangen hyvä, etenkin paikallisen liittohallinnon jäsenille. Neuvottelu toisen paikkakunnan henkilöitten kanssa vilkastuttaisi ja muutoinkin tekisi toiminnan monipuolisemmaksi ja tarkoitustaan vastaavammaksi, mutta, on olemassa se vanha "mutta". Tuleeko uusi liittohallinto rikkaammaksi vanhaa? Ehkä. Silloin ei muuta kun ehdotusta on kannatettava, vaan jos olettamukseni ei pidä paikkaansa, niin Jyväskylän naisosaston ehdotus ei vastaa aijottua tarkoitusta. Kaikessa tapauksessa olisi jo edeltäpäin hyvä osastojen edustajain tätä seikkaa miettiä. Se on tavallaan eräänlaatuinen rahakysymys".

Sosialidemokraattisen Naisliiton puolesta:
Aura Kiiskinen.


Kasvatuskysymyksiä:

9. Lasten kasvatus köyhälistön kannalta.

Alustus, jonka on laatinut Anni Huotari, on painettu t. v. "Työläisnaisen" 33 - 34 numerossa, ja päättyy seuraavaan ponteen:

1) "Lapsia on kotona opastettava ja karaistava taisteluun sosialidemokratisen maailmankatsomuksen puolesta".
2) "Liittohallinnon on tilaisuuden ja varojen mukaan järjestettävä luentoja, joissa äideille perusteellisesti selvitetään kasvatuskysymystä".

10. Köyhälistölasten kotikasvatus.

Alustus Olga Kivekkäältä, painettu t. v. "Työläisnaisen" numerossa, päättyy seuraavaan ehdotukseen:
1) "Että puolueen valistustyö kohdistettaisiin nurinkurisia oloja vastaan, koska ne sellaisenaan ehkäisevät köyhälistölasten kasvatusta".
2) "Että sos.-dem. naisten on omattava itselleen uusimpien kasvatusopillisten periaatteiden ylentäminen köyhälistön kasvattajille".

11. Ihanneliittotyön järjestäminen.

Alustus, jonka Maria Laine oli Helsingin t.y:n naisosaston puolesta laatinut, painettu t. v. "Työläisnaisen" 33 — 34 numerossa, päättyy seuraavaan ehdotukseen: "Sos.-dem. naisten liittokokous katsoo I.-l. työn onnistumiselle välttämättömäksi, että yhtenäinen johto aikaan saadaan ja samoin sen oikeaksi että puolueen varoista tähän niin tärkeään asiaan luovutetaan, koska naisten liiton varat eivät riitä, niin pitää kokous päätöksenään:

1) "Kokous valitsee maata käsittävän I.-l. toimikunnan, jonka tehtävänä on toimittaa lastentajuista kirjallisuutta. Käsikirja opettajille, laulukirja lapsille y. m. Perustaa Ihanneliittoja, panna toimeen opettajakursseja sekä paikallisia että maata käsittäviä. Hoitaa neuvojan työtä sekä yleensä edistää kaikin tavoin I-l. työn onnistumista. Valvoa että maatakäsittävä kirjevaihto oikein hoidetaan. Toimikunta on tilivelvollinen naisten liittohallinnolle".
2) "Kokous kääntyy sos.-dem. puoluekokouksen puoleen saada raha-avustusta vuosittain I.-l. työn järjestämiseen ja neuvojan palkkaamiseen".
3) "Välttämätöntä on, että I.-l. palkataan neuvoja, jonka tehtävänä tulee olemaan mitä toimikunta liittojen perustamisesta ja opettajakursseista päättää, niiden täytäntöön pano, maata käsittävän kirjevaihdon hoito y.m. mitä toimikunta katsoo tarpeelliseksi".

12. Orpojen ja turvattomien lasten kotikysymys.

Alustus Maria Rauniolta, painettu t. v. "Työläisnaisen" 28 numerossa, päättyy allaolevaan ponteen:
"Että kunnat velvotetaan valtion avustuksella perustamaan orpoja ja turvattomia lapsia varten koteja, joissa myös näiden äideillä on tilaisuus, jos he tahtovat, lapsen ensi ikävuosina olla".

13. Yleisestä oppivelvollisuudesta.

Alustus, jonka on tehnyt Hilja Pärssinen, on painettu t. v. "Työläisnaisen" 30 numerossa ja päättyy seuraavaan ponteen:
"Että s. d. naisliiton kokous vaatii viipymättä oppivelvollisuuslain voimaan saamista s. d. asiasta tekemän eduskuntaesityksen mukaisella tavalla, sekä pitää välttämättömänä, että tämä laki turvaa varattomille lapsille yhteiskunnan puolelta täydellisen aineellisen avustuksen".

14. Köyhälistön suhde kansakouluun.

Kansakoulua käyvien köyhälistön lapsien vanhemmat saavat usein mielipahalla tuntea, kuinka porvarein johtama kansakoulu toimii puolueellisesti ja vainon alaiseksi joutuvat, kun opettaja on porvarillinen, sosialistien lapset. Sentähden olisi tärkeää saada koulun toimintaa suojelluksi politiikan vaikutukselta. Opettajan valitsemiseen ei saisi harjoittaa agitatsioonia lasten vanhempiin nähden.

Ehdotamme naisliiton kokoukselle: "Että jos koulu ei vastaa yllä esitettyjä vaatimuksia, olisi viimeisenä taistelukeinona koulun kansanvaltaistuttamiseksi ryhdyttävä koululakkoon".

Riihimäen naisosasto.

15. Nousevan sukupolven raitistuttaminen.

Kuten tunnetaan on juoppous pahe, joka turmelee ihmisen henkisesti ja ruumiillisesti. Sen vuoksi on käytävä tais-
telua kieltolain saamiseksi, samalla kun on pyrittävä levittämään raittiusvakaumusta. Tehoisimmin käy tämä työ lasten keskuudessa sillä nuorisossa on kansan tulevaisuus. Äideille on tässä suuri tehtävä edessään. Sen vuoksi ehdotamme että hyväksyttäisiin seuraavaa: "Köyhälistön äitien on entistä enemmän pyrittävä kasvattamaan lapsiaan ehdottoman raittiusaatteen kannattajiksi".

Riihimäen naisosasto


Ammattiliikkeen alalta:

16. Ammatillisenliikkeen suhde sosialidemokratiseen naisliittoon.

Alustus, tehnyt Anni Huotari, on painettu t. v. "Työläisnaisen" 33 - 34 numerossa, päättyy seuraaviin ponsiin:

1) "Kokous lämpimästi kannattaa työläisnaisten agitatsionitoimiston perustamista ammattijärjestön yhteyteen. Samalla velvoittaa kokous ammattiosastoja huolehtimaan, että ehdotus ammattijärjestön kokouksessa tulee hyväksytyksi".
2) "Sos.-dem. naisten liittohallintoon valitaan henkilö kustakin naisten ammattiliitosta tarpeellisen yhdysvaikutuksen aikaansaamiseksi näiden ammattiliittojen kanssa".
3) "Luottamushenkilöt velvoitetaan kullakin paikkakunnalla liittoon kuulumattomien ammattiosastojen jäseniltä, jotka haluavat kuulua myös sosialidemokratiseen naisliittoon, kantamaan liittovero ja pitämään näistä jäsenistä luetteloa".

17. Ammattien tarkastuksen uudelleen järjestäminen.

Alustus, jonka on tehnyt Miina Sillanpää, on painettu t. v. "Työläisnaisen" 29 numerossa ja päättyy seuraaviin ponsiin:
"Koska työväensuojeluslait ovat vailla kaikkea merkitystä ilman tehoisaa tarkastusta, ja että tämä tulisi käytännössä toteutettua, vaatii kokous, että laissa ammattien tarkastuksessa määrätään ammattitarkastajain alin lukumäärä, sekä,
että apulaistarkastajia, jotka ovat valittavat työväen omasta keskuudesta, pitää olla vähintään kaksi kolmannesta koko ammattien tarkastajain lukumäärästä, ja että työläiset saavat ratkaisevasti vaikuttaa apulaistarkastajain vaaliin, ja että:
Katsoen naisten yhä kasvavaan lukumäärään teollisuuden palveluksessa ja erikoisesti heitä koskeviin suojeluslakimääräyksiin, vaatii kokous, että tarkastajiksi on valittava suhteellinen määrä naisia".

18. Mitä olisi tehtävä, että saataisiin oppiaika naisten ammattialoilla vastaamaan tarkoitustaan?

Alustuksen kysymykselle, painettu t. v. "Työläisnaisen" 31 numerossa, on Helsingin silittäjäin puolesta tehnyt Fiina Pietikäinen, ja päättyy se seuraavaan ehdotukseen: "Tämä kysymys on jo ennen ollut keskusteltavana v. 1902 Turussa pidetyssä sos.-dem. naisliiton edustajakokouksessa. Vaan koska sen kokouksen päätökset tässä kysymyksessä eivät ole saavuttaneet toivottua tulosta, niin ehdotan kaiken ylläolevan perusteella, kokoukselle keskusteltavaksi ja päätettäväksi sitä: millä voidaan mitä pikemmin saada perustetuksi naisten ammatillista agitatsionia varten erityinen toimisto Ammattijärjestön yhteyteen.

1 §. Toimiston tehtävä on:

1) "Järjestää ja hoitaa naisten ammatillinen agitatsioni";
2) "Koota tilastoa ja muita tietoja naistyöläisten luvusta eri työaloilla työ- ja palkkaoloista sekä elämissuhteista yleensä";
3) "Auttaa neuvoilla ja opetuksella naisten ammatillisia järjestöjä kunnolliseen tarkotusta vastaavaan toimintaan"; ja
4) "Olla apuna työselkkausten sattuessa liitoille ja Ammattijärjestöille silloin kuin selkkaukseen on naistyöntekijöitä sekaantunut"; sekä
5) "Tehdä selville naistyöläisille heitä koskevat suojeluslakimääräykset sekä auttaa naisten ammattiosastoja näitä vastaan tehtyjen rikkomusten ilmitulemisessa".


Suojelus- ja vakuutuskysymyksiä:

19. Äitiyssuojelus- ja vakuutus.

Alustuksessa, painettu t. v. "Työläisnaisen" 33 — 34 numerossa lausuu alustuksen tekijä, Hilja Pärssinen, m. m. seuraavaa:
"Tästä valtiopäivillä tekemämme anomus sisältää vaatimuksen: yhtä suuri päiväpalkka, kätilö, lääkärinapu, lääkkeet kaikille synnyttäjille, joiden omat tai perheen vuositulot kalliimmilla paikkakunnilla ovat alle 2,000 mk. ja huokeammilla alle 1,500 mk. Kuntia olisi velvotettava edellisen lisäksi perustamaan synnytyslaitoksia, lasten seimiä, maitoasemia, asettamaan valiokuntia toimeen lasten hoidon edistämiseksi, levittämään sekä esitelmissä että kirjasien avulla tietoa naistautien hoidosta ja pienten lasten hoidosta, sillä kaikki nämä ovat tämän kysymyksen piiriin kuuluvia toimenpiteitä. Synnyttäjäin suojelusvaatimus, joka s.-d. puolueen ohjelmassa on 5 - 7 viikkoa, olisi muutettava äitiysvakuutusvaatimuksen kanssa yhdenmukaiseksi. Sen toteuttamiseksi olisi saatava tehoisa lääkärintarkastus. Myös yksityiskohtaisia määräyksiä turmiollisten työtapojen ja työlaatujen ehkäsemiseksi uuteen työväen suojeluslakiin olisi saatava.
Mitä äitiyssuojeluksen ja vakuutuksen toteuttamiseen tulee, niin on s.-d. puolue saatava sitä edelleen innolla ajamaan. Kun tämän puolueen ohjelmaa uudistetaan ja tarkistetaan, olisi siihen otettava äitiysvakuutus yksityiskohtaisesti määriteltynä. Ehdotan, että s.-d. Naisliiton kokous
hyväksyen tässä alustuksessa esitetyt näkökohdat, lausuu toivomuksen, että s.-d. puolue ottaa ohjelmaansa äitiyssuojeluksen ja -vakuutuksen edellä esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja ajaa innolla sen toteuttamista sekä eduskunnassa että kunnallisessa toiminnassa".

20. Naisten suojeluslait ja yötyön poistaminen

a) Alustus, jonka on laatinut Olga Jokisalo, on painettu t. v. Työläisnaisen 37 numerossa, ja päättyy seuraavaan ehdotukseen: "Että s. d. Naisliiton kokous velvoittaa sos.-dem. eduskuntaryhmää työväensuojeluslakien eduskunnassa esillä ollessa vaatimaan niihin jyrkkää naisten yötyön kieltoa.

b) Alustus, jonka Laina Vesterlund on Tampereen t. y:n puolesta tehnyt samasta kysymyksestä, on julkaistu Työläisnaisen 40 numerossa ja päättyy seuraavaan ponteen: "Yötyö on kiellettävä kaikilla muilla aloilla, paitsi sellaisilla, joiden teknillinen laatu tekee katkeamattoman työn välttämättömäksi. Naisilta ja nuorilta työntekijöiltä on yötyö kokonaan kiellettävä".


Osuustoiminnan alalta:

21. Osuustoiminta ja työläisnaiset.

a) Alustus, jonka Porin t. y:n naisosaston puolesta oli laatinut Aino Rainio, on julkaistu t. v. Työläisnaisen 31 numerossa, päättyy seuraavaan ponsiehdotukseen:

1) "Että sos.-dem. naisten edustajakokous vedoten Forssan puoluekokouksen lausuntoihin osuustoiminnasta,
tahtoo kiinnittää työläisnaisten huomiota enemmän kuin tähän asti osuuskauppatoimin-
taan, koska naiset täten järjestäytymällä osuuskauppojen ostajapiiriin voivat tehokkaasti vaikuttaa työläisluokan kohottamiseksi. Myöskin pitää suotavana, että naisia tulee osuuskauppahallintoihin".
2) "Velvoittaa sos.-dem. naisten edustajakokous, että naisosastot eri paikoissa maata järjestävät kokouksiinsa osuustoimintaa koskevia kysymyksiä sekä myöskin järjestävät yleisiä työläisnaisten kokouksia, joissa tätä kysymystä selvitetään".
3) "On työläisnaisten alettava vaikuttaa siihen suuntaan, että osuuskaupat aina vuosittain voittovaroistaan myöntävät jonkun erän sos.-dem. vaalipiiritoimikunnille, sos.-dem. naisliitoille y. m. työläisluokan kohottamista edistäviin tarkoituksiin, jotta osuuskaupat siten tulevat ajamaan koko köyhälistöluokan asiaa, jota eivät ne tee silloin, kun ne jakavat voittonsa jäsenilleen yksinomaan korkeitten ostovoittojen muodossa".

b) Tampereen t. y:n naisosaston puolesta Laina Vesterlundin tekemä alustus (katso t. v. "Työläisnaisen" 33 - 34 num.) päättyy seuraavaan ehdotukseen:

1) "Kokous velvoittaa sos.-demokratisia naisia tutustumaan osuuskauppaliikkeeseen ja agiteeraamaan työläisnaisia liittymään osuuskauppaliikkeisiin jäseneksi. Myöskin osuustoiminnallisten kirjotusten kautta tulee tehdä selvää osuuskauppaliikkeiden tarkotuksesta".
2) "Työläisnaisia on valittava osuuskauppoihin ja osuuskauppaliikkeiden luottamustoimiin".
3) "On vaikutettava siihen suuntaan, että vuosivoittoja jaettaissa myöskin luovuttavat osan sos.-dem liikkeen edistys- ja sivistyspyrinnöihin".
Sivistys- ja oikeuskysymyksiä:

22. Kirkon erottamisesta valtiosta ja uskonnonvapaudesta.

Alustus, jonka on laatinut Vera Ostrounov, on painettu t. v. "Työläisnaisen" 33 — 34 numerossa, päättyy seuraavaan ponsiehdotukseen:

1) "Että kokous hyväksyy periaatteellisesti täydellisen uskonnonvapauden, joka toteutetaan kirkon erottamisen kautta valtiosta, lähimmässä tulevaisuudessa toimeenpantavaksi";
2) "Lähempinä toimenpiteinä tähän suuntaan kokous ehdottaa: a) että anottaisiin hallitukselta selvitystä siitä, miten liitto kirkon ja valtion välillä paraiten voisi tulla puretuksi; b) että tätä hallituksen selvitystä odottaessa sos.-dem. puolue (tahi naisliitto) asettaisi valiokunnan asiain valmistamista ja tunnetuksi tekemistä varten; c) että sillä välin, hallituksen usk. vap. esityksen joutuessa eduskunnan käsiteltäväksi, tulee ryhmän tehdä voitavansa mahdollisimman laajan uskonnonvapauden aikaansaamiseksi".

23. Militarismi.

Alustus, tehnyt Hilja Pärssinen ja julkaistu t. v. "Työläisnaisen" 31 numerossa, päättyy seuraavaan ehdotukseen: "Että Sos.-dem. Naisliiton kokous velvoittaa köyhälistön naisia harjoittamaan innokasta militarismia vastaan tähdättyä propagandaa".

24. Siviiliavioliittokysymys.

Alustus, tehnyt Alma Jokinen, painettu "Työläisnaisen" 32 numerossa, päättyy seuraavaan ehdotukseen:
"Että sosialidemokratinen naisten edustajakokous lausuu vaatimuksenaan, että avioliiton solmisessa meillä nykyisin esiintyvä sivistyskansalle häpeällinen omantunnonpakko poistetaan, siten että mahdollisimman pian säädetään kaikille avioliittoon meneville kansalaisille pakollinen siviiliavioliitto".

25. Aviottomain lasten oikeudellinen asema.

Alustus Anni Huotarilta, julkaistu "Työläisnaisen" 33 - 34 numerossa, päättyy seuraavaan ponteen: "Aviottomat lapset ovat oikeudellisestikin tunnustettavat samanarvoisiksi toisten ihmisten kanssa".

26. Avioliittolain muuttaminen.

Alustus, jonka on tehnyt Maria Laine, on julkaistu t. v. "Työmies" - lehdessä ja päättyy seuraavasti: "Kokous pitää naisen oikeudelle ja yhteiskuntarakenteen kokonaisuudelle tärkeänä, että naimisissa oleva nainen saa itse ilman holhoojaa vastata edestään ja hoitaa omaa ansiotaan. Samoin vaatii kansan siveellisyys, ei vain sukupuolisiveellisyys, vaan koko se taso, jota me pidämme kansalaisten siveellisyyden todellisena mittana, sekä varsinkin tulevan sukupolven maaperä, että vain vapaan yhteyden n. k. avioliitto on se oikea pohjarakenne, jolle meidän on hankittava oikeus ei ainoastaan koettamalla saada uusia lakeja, vaan vieläpä vanhojakin uusimalla. Sentähden tehtäköön näistä kaikista kohdista niin kauan eduskunta-anomuksia että ne saadaan uusittuna kokonaan seuraavaan tapaan:
1) "Miehen edusmiehyys on poistettava ja vastatkoon vaimo itse puolestaan. Vaimo olkoon oikeutettu hoitamaan omaa joko ansaitsemaansa tai perimäänsä omaisuutta. Omaisuussuhteet ovat erotettavat avioliittolaista, mikäli ne koskevat hallinto- ja määräämisoikeutta".
2) "Uusi tekeillä oleva avioliittolaki on saatava niin vapaaksi kuin suinkin, että vain yhtyneiden vapaasta tahdosta riippuu sekä yhdyselämä että ero".
3) "Nykyiseen avioliittolakiin on avioerokohdassa saatava sellainen muutos, että kun jompikumpi puolisoista 3 kuukautta kestäneiden väliaikojen perästä kolme kertaa peräkkäin tekee erovaatimuksen ja kahdella todistajalla toteen näyttää, että yhdyselämä on sietämätöntä, on ero sallittava, vaikkei tuomioistuin olekaan asiaa lopullisesti ratkaissut".
4) "Erotapauksessa, jos on lapsia, jaettakoon omaisuus tasan kunkin perheen jäsenen kesken ja saakoon se, jolle lapset jäivät, riittävän määrän vastapuolelta lasten ylläpitoon hänen palkastaan".
5) "Äidillä olkoon ensimäinen oikeus lapsiin, elleivät puolisot sovi jakamaan keskenään, jos on useampia lapsia, tai jos lapset ovat niin isoja, että ymmärtävät, olkoon heillä oikeus mennä jommankumman kanssa. Miehellä olkoon oikeus näyttää toteen, jos vaimo on kelvoton kasvattajaksi, että hän paremmin kykenee lapset sekä hoitamaan, että kasvattamaan, ja siinä tapauksessa ratkaisee asian tuomioistuin".
6) "Siinä tapauksessa, ettei kumpikaan puolisoista ole kykenevä elättämään eikä kasvattamaan, on yhteiskunta velvollinen heti valvomaan lasten etua tarkoitustaan vastaavalla tavalla".

27. Juutalaiskysymys.

Vera Ostroumovin kysymyksestä tekemä alustus (painettu "Työläisnaisen" 36 - 37 numerossa) päättyy seuraavaan ponsiehdotukseen: "Että edustajakokous, ankarasti paheksuen sitä oikeutta loukkaavaa kohtelua, joka on tullut juutalaisten osaksi tässä maassa, katsoo, että juutalaiskysymys on ihmisyyskysymyksenä siksi tärkeä, että sos.-dem. puolueen ja eduskuntaryhmän tulisi tehdä voitavansa, jotta se tulisi mahdollisimman pian rat-
kaistuksi siten, että juutalaiset saatettaisiin maassamme kaikin puolin tasa-arvoisiksi kaikkien muiden ihmisten kanssa".


Muita kysymyksiä.

28. Viljelyspakko.

Alustus Forssan naisosastolta, painettu "Työläisnaisen" 29 numerossa, päättyy seuraavaan ehdotukseen: "Että naisten ehdoton velvollisuus on kaikkialla viivyttelemättä liittyä järjestöihin, jotta lähimmässä tulevaisuudessa saataisi sos. demokratinen eduskuntaryhmä niin voimakkaaksi, että se voi 1äpitse ajaa niinkin laajalti köyhälistön asemaa parantavan uudistuskysymyksen kuin on viljelyspakko".

29. Edustajain asettaminen.

Hilma Rahikaisen Oulun l. s. d. naist. piiritoimikunnan puolesta asiasta tekemä ehdotus, painettu "Työläisnaisen" 32 numerossa, päättyy ehdotukseen: "Että S.-dem. Naisliittohallinto olisi se yhdysside, jolta voisi piiritoimikunnat tai järjestöt kysyä ehdokkaita".

Kertomus

Sosialidemokratisen Naisliiton toiminnasta 19 p:stä heinäkuuta 1905 15 p:ään elokuuta 1909.

Toiminta v. 1905.

Tampereella v. 1905 kesällä pidetyn Työläisnaisten edustajakokouksen aika oli Suomen köyhälistölle toivon ja epätoivon aika. Silloinen valtiollinen taantumus painoi kansaamme lyijynraskaana taakkana, vaan toivoa valoisampaan, vapaampaan elämään ei kyenneet mitkään tappamaan. Sitä todistaa m. m. Tampereella pidetyn naisten edustajakokouksen henki. Ei ollut musta taantumus kyennyt kuolettamaan joukoistamme elämisen tahtoa, tahtoa taistella oikeuksiensa puolesta vaikka kuinka vaikeissa oloissa ja vaaralliselta näyttävää vihollista vastaan. Taantumusaikain tukahduttava ilma oli opettanut köyhälistön naisetkin panemaan voimansa liikkeelle, sillä olemassaoloamme ihmisinä uhattiin.
Työväki, köyhälistö, on aina sorronalaisessa asemassa, vaan edellämainitunlaisina valtiollisesti tuntuvamman sorronaikoina on kaksinkertaisen sorronalaisuudessa elämistä. Kaikesta huolimatta, rohkein mielin, valmiina kestämään ja taistelemaan vaikeimpiakin sortotoimenpiteitä vastaan erottiin Tampereella. Aika näytti hiukan lupaavammalta edellisiin vuosiin verrattuna ja sorronalaisuus oli avannut laajojen työläisjoukkojen silmät seuraamaan yhteiskunnallista elämää. Naisetkin oli jo vetäisty ummehtuneista "naisten velvollisuuksista" vapaampaan ilmapiiriin. Tarjottiin taistelijan tilaa taistelijoille sukupuoleen katsomatta. Samoin kuin melkein koko työväenliikkeen silloinen toiminta, niin sosialidemokratinen naistenkin toiminta oli silloin tähdätty etupäässä harvainvaltaista äänioikeus ja nelisäätyistä eduskuntalaitosta vastaan. Tampereen edustajakokouksen jälkeen ryhtyi liittohallinto ensitöikseen järjestämään äänioikeustaistelua. 2 p:nä syyskuuta 1905 pidetyssä hallinnon kokouksessa päätettiin lähettää kehoituskirjelmä toisilla paikkakunnilla oleville liittohallinnon jäsenille ja suurempien paikkakuntain naisosastoille, että perustaisivat äänioikeuspiiritoimikuntia ja ryhtyisivät työhön äänioikeusasian edistämiseksi. Samassa kirjelmässä pyydettiin tietoja hallinnolle seuraavista toimenpiteistä: Onko perustettu äänioikeuspiiritoimikuntia, voipiko piiritoimikunta palkata agitaattoria, vakituisiako vai tilapäisiä, ryhdytäänkö
järjestämään piiritoimikuntien puolesta hyökkäysretkiä maalle j. n. e. Edellämainitunlaisia piiritoimikuntia ehdotettiin perustettavaksi Kotkaan, Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle, Ouluun, Vaasaan, Kuopioon, Poriin, Lahteen, Mikkeliin ja Viipuriin. Näihin kyselyihin oli saapunut seuraavat tiedonannot: Turun äänioikeustoimikunta oli palkannut puhujakseen Ida Alosen ja tilapäispuhujiksi oli ilmoittautunut Hilda Seppälä, E. Vahlstedt, Koskinen ja Helén. Sihteeri Hilda Seppälä. Sitäpaitsi luvattiin varoja l-hallinnon käytettäväksi. Kotkaan oli myöskin perustettu äänioikeustoimikunta. Sihteeri Mimmi Pettersson. Toimikunnan ilmoituksen mukaan ei sanottavasti voitu ryhtyä toimiin, kun ei ollut varoja käytettävänä. Päätettiin lähettää liiton puolesta mainittuun piiriin puhuja. Samoin oli alkuvalmistukset suoritettu Kuopiossakin. Sihteeriksi toimikunnan puolesta ilmoitettiin Maikki Parviainen ja puhujana on toiminut Alli Malander. Helsingin äänioikeustoimikunnan sihteeri Mimmi Kanervo. Tampereen piirin sihteeri Olga Koskinen. Puhujina Alma Malander ja Siiri Lemberg. Vaasan piirin sihteeri Hanna Ahlroth, puhujana Maria Laine. Oulun Piiritoimikunta oli perustanut yhdeksän paikallistoimikuntaa eri paikoille piiriä. Sihteerinä toimi Jenny Viitanen. Porin piirin sihteeri Nyman. Lahden piirin sihteeri Ilma Suominen. Mikkelin piirin Elin Thuren. Viipurin piirin sihteeri Mimmi Iivanainen. Puhujina on ollut Elli Murto vakinaisena ja tilapäisesti Anni Roisko, Aura Kiiskinen, Anni Huotari, Mimmi Luostarinen, Anni Meriläinen ja Hilda Muje. Näiden piiritoimikuntien piti järjestää yhdensuuntainen äänioikeus-agitatsioni koko maassa samaan aikaan. Agitatsioni oli määrätty alkavaksi 1 p. marraskuuta, vaan suurlakko siirsi aijotun homman myöhempään.
Suurlakon perästä pidettiin välttämättömänä panna toimeen koko maata käsittävä naisten neuvottelukokous, etenkin kun porvarilliset naiset alkoivat ruveta kalastelemaan työläisnaisten kannatusta yleisen äänioikeuden nimellä. Liittohallinnon toimesta järjestettiin Helsinkiin 2 ja 3 p:nä joulukuuta edellämainittu kokous, johon otti osaa 44 naista, 24 eri paikkakunnalta. Tärkeimpinä kysymyksinä oli kokouksessa menettelytapa ja äänioikeusagitatsionin järjestäminen. Päätettiin m. m. viettää 17 p:nä joulukuuta naisten äänioikeuspäivä, jolloin järjestettiin ympäri Suomen naisten mielenosotuskulkueita ja kokouksia. Liittohallinnon puolesta julkaistiin tilaisuutta varten "Kansan naisten julistus", joka luettiin
edellämainituissa tilaisuuksissa. Kulkueita ja kokouksia oli pantu toimeen ilmoitusten mukaan 63:ssa eri paikassa joihin otti osaa 22,118 naista. Liittoon kuului 36 osastoa. Puheita ja esitelmiä pidettiin liiton puolesta mainitun puolivuoden aikana seuraavasti: Maikki Vättö 24, Anni Savolainen 14, Elli Murto 8, Hilja Pärssinen 11, Aura Kiiskinen 19, Maria Laine 18. Kokouksia on ollut 7, joissa on tehty 63 § pöytäkirjaan.
Virkailijoina on toiminut puheenjohtajana Anni Huotari, sihteerinä Hilja Pärssinen, rahastonhoitajana Mimmi Kontulainen, muina jäseninä Maikki Munukka, Ida Mäkeläinen, Anna Meriläinen, Aura Kiiskinen, varajäseninä Elli Murto, Edla Lyytinen ja Jenny Kilpiäinen. Toisilta paikkakunnilta vakituisina jäseninä: Helsingistä Sandra Reinholdsson, varalta Maria Laine. Turusta Elviira Vahlstedt, varalta Tekla Tuomola, Tampereelta Ellen Mäkelin, varalta Olga Koskinen. Kotkasta Mandi Ahlsted, varalta Mimmi Pettersson.

Toiminta v. 1905.

Suurlakon jälkeen oli huomattavasti liiton ja yleensä naisten toiminta vilkkaampaa. Uusia osastoja syntyi ja entisien osastojen jäsenluku lisääntyi. Äänioikeusagitatsiooni sai uneliaammatkin liikkeeseen. Liittohallinto ja äänioikeus-toimikunnat tekivät kaiken voitavansa agitatsionin ja uusien järjestöjen perustamisessa lukurenkaitten y. m. muodossa. Toiminta ja järjestäytymisinnostusta kuvaa m. m. se, että eräillä paikkakunnilla ei enään tyydytty ehkä mielestä vanhoiksi käyneisiin naisosastoihin, paikallisäänioikeustoimikuntiin, lukurenkaihin j. n. e., vaan alettiin perustella naisten punakaarteja. Liittohallinnolle alkoi saapua kyselyjä: "Miten naisten punakaartin on toimittava"? "Onko naiskaartien yleis-merkkejä saatavissa" j. n. e.
Edellä mainitut antoivat aihetta kiertokirjeen julkaisemiseen, jossa kehoitettiin luopumaan koko punakaarti hommasta ja perustamaan naisten suurlakkojärjestöjä Helsingin neuvottelukokouksen päätöksen mukaan, sekä entistä enemmän tekemään monipuolisemmaksi naisosastojen ja lukurenkaitten toimintaa, joissa paremmin on tilaisuus kehittyä sosialidemokratisten periaatteiden tuntemiseen, luokkatietoisuuteen ja yksimieliseen puoluetoimintaan. 28 ja 29 p:nä Tammikuuta kutsuttiin liittohallinnon lisäjäsenet neuvottele-
maan agitatsioonin y. m. järjestämisestä. Tärkeimpänä kysymyksenä oli kokouksessa: "Mihin toimiin ryhdytään, jos säätyeduskunta kieltää oikeuden", sekä agitatsionin järjestämisen. Naisten agitaattorikursseja pidettiin tärkeinä, vaan niukkojen rahavarojen tähden päätettiin luopua, etenkin kun puoluetoimikunnan puolesta tiedettiin pantavan toimeen yleiset suuret agitaattorikurssit, joihin on tilaisuus naisillakin ottaa osaa.
Kiertokirjeitä ja kehotuksia on liittohallinnon puolesta julkaistu osastoille vuoden kuluessa yhdeksän. Ensimäisessä selvitettiin naisten punakaartien tarpeettomuutta, niinkuin edellä on mainittu, toinen sisälsi kehoituksen naisosastoille naisten liittoon liittymisestä, 3:mas kiertokirje lähetettiin työväenyhdistyksille ja naisosastoille, jossa kysyttiin mihin toimenpiteisiin he aikovat ryhtyä, jos naisille ei myönnetä vaalioikeutta. Tähän kirjelmään saapui seuraavat vastaukset: 92:si yhdistystä kannatti suurlakkoa, 3:me ilmoitti alistuvansa puoluehallinnon päätökseen, 2:si yhtyy enemmistöön, 2:si ehdotti vastalausetta ja mielenosoituskokouksia, 3:me antoi epäselvän vastauksen, 4:ssä kehoitettiin T:n Y:n naisosastoja, raittius- ja nuorisoseuroja keskustelemaan ja jättämään anomuksia kaupungin valtuustolle ja maalla kunnallishallinnoille, varattomien synnyttäjien ja turvattomien pikkulasten avustuksesta, 6:des sisälsi kehoituksen Vappujuhlan vietosta ja osan otosta Vappukulkueisiin, 6:ssa varoitetaan naisia ryhtymästä minkäänlaiseen yhteistoimintaan porvarinaisten kanssa, sekä toimimaan puhtaasti sosialidemokratisten periaatteiden mukaan. Samassa kirjeessä muistutetaan sosialidemokratisen naisten edustajakokouksen toimenpiteistä, joka pidettiin Viipurissa 8 ja 9 p. lokakuuta vaalitaistelun valmistelua varten, 7 on omistettu kokonaan vaalikiihotukselle. 8:sas naisten äänenkannattajan "Työläisnaisen" levittämisestä, 9:ssä kehoitetaan naisjärjestöjenkin puolestaan huolehtimaan, että ei mitkään provokaattorit pääse puoluepuhujien nimellä esiintymään liikkeen vahingoksi, vaan että kaikilta puhujilta on vaadittava valtakirjat.
Vaaliagitatsionin mahdollisemman voimakkaaksi ja tuloksia tuottavaksi tekeminen oli l.-hallinnollakin pääasiana sen perästä, kun yleinen äänioikeus saatiin. Siinä tarkoituksessa kutsuttiin, niinkuin edellä on jo mainittu ylimääräinen edustajakokous Viipuriin 8, 9 ja 10 päiväksi lokakuuta.
Tärkeimpinä kysymyksinä kokouksessa oli vaaliohjelman selvittely ja agitatsionin järjestäminen. Kokous muodostui suuremmaksi kuin koskaan ennen on naisten edustajakokoukset olleet. Kokoukseen otti osaa 90:tä liiton osastoa, 109 edustajalla, 4 äänioikeustoimikunnan edustajaa, Palveliatarliitto 2:l1a, Puoluetoimikunta 1:llä, sekä yksityisiä osanottajia, joille myönnettiin läsnäolo- ja puheoikeus 26, yhteensä 156 edustajaa, jotka olivat 67:ltä eri paikkakun-nalta. Paitsi vaaliohjelman selvittelyä ja agitatsionin järjestämiskysymystä, oli kokouksessa esillä liiton sääntöjen muutos ja naisten oman äänenkannattajan perustaminen. Tässä kokouksessa muutettiin liiton nimi "Työläisnaisten liitosta" "Sosialidemokratiseksi naisten liitoksi". Samoin päätettiin "Palveliatarlehti" muuttaa sos.-dem. naisliiton äänenkannattajaksi. Nimeksi hyväksyttiin "Työläisnainen" (lähemmin selostettu Työläisnaisen toiminnasta erikseen).
Puheita ja esitelmiä on vuoden kuluessa pidetty seuraavasti: Aura Kiiskinen 170, Anni Roisko 68, Anni Savolainen 48, Hilja Pärssinen 22, Mimmi Luostarinen 2, Sally Dufva 1, yhteensä 211. Uusia järjestöjä on liiton puolesta perustettu: 6:si työväenyhdistystä ja 13:ta naisosastoa. Mallisääntöjä on lähetetty 36 eri paikkaan. Liittoon on liittynyt 76 osastoa. Yhteensä kuului vuoden lopussa liittoon 112 osastoa. Kokouksia on liittohallinnolla ollut 22, joissa on tehty pöytäkirjaan 266 §. Kirjallisuutta on julkaistu "Kansan Nainen I", "Kansan Nainen II" hinta 35 p., "Taisteleville siskoille" hinta 5 p.
Edustettuna on liitto ollut edustajainsa kautta Ompelijattarien edustajakokouksessa Viipurissa, Puoluekokouksessa Oulussa, Viipurin läntisen vaalipiirin kokouksessa, puolueneuvostossa ja "Työläisnaisen" osuuskunnan kokouksessa. Virkailijoina ovat toimineet: puheenjohtajana Anni Huotari, sihteerinä Hilja Pärssinen, muina jäseninä E. Lyytinen, A. Meriläinen, Vättö, A. Kiiskinen, I. Mäkeläinen ja J. Kilpiäinen. Loppuvuodesta puheenjohtajana H. Pärssinen ja sihteerinä ja rahastonhoitajana Jenny Kilpiäinen.

Liiton taloudellinen asema on seuraava:

Vuoden 1905 toiminnan taloudelliset tilastotiedot näkyvät toisaalla.

Toiminta v. 1907

Vuosi 1907 oli merkkivuosi Suomen köyhälistölle. Silloinhan ensi kerran astui vaaliuurnalle kansan syvät rivit oikeuksiansa puoltamaan ja se vaikutti, että kaikkien köyhälistön järjestöjen tuli viimeisetkin voimansa pinnistää laajojen työläisjoukkojen herätystyössä. Ja kelläpä suurempi syy ryhtyä työhön tämmöisenä hetkenä kuin Sos.-dem. naisliitolla. Tiedettiinhän, että yleensä sangen suuret köyhälistönjoukot ovat välinpitämättömiä oikeuksiensa puolustuksessa,vaan köyhälistön naiset sitäkin enemmän. Siksipä liittohallinto koittikin voimiensa mukaan sosialidemokratisten tietojen levittämisen kautta saada luokkatietoisuutta nukkuvien työläisjoukkojen keskuuteen ja etenkin naisten, jotka ovat vielä jälellä miesraatajia monessa suhteessa. Edellämainitussa tarkoituksessa julkaistiin liiton toimesta vaalikirjanen "Työläisnaiset vaalitoimintaan". Samoin annettiin kiertokirjeellä kehoitus naisjärjestöille 3 p:nä maaliskuuta panna toimeen naisten mielenosotuskulkueita ja kokouksia, joissa tehtäisiin selvää, minkätähden on välttämätöntä köyhälistön lujittaa voimansa vaaliuurnalla kapitalismia vastaan. Liittohallinto julkaisi tilaisuutta varten vaalijulistuksen luettavaksi ja jaettavaksi näissä kokouksissa. Agitatsionista huolehdittiin hommaamalla tilapäispuhujia, sekä pitämäliä vakituista puhujaa.
Mainitun vuoden ajalla on liiton puolesta puhuneet seuraavat henkilöt: Aura Kiiskinen 116 puhetta, Anni Roisko 41, Hilja Pärssinen 6, Edla Lyytinen 6, Sally Dufva 6, Lyyli Haikonen 2. Kiertokirjeitten ja kehoitusten avulla on koetettu pitää naisten toimintaa vireillä vaalien väliajoillakin, niin vaikeaksi kuin se yleensä on osoittautunutkin ei silti kokonaan toivoa kadotettu.
Liittohallinto on jo saanut kylliksi kokemusta siitä, että naisosastot eivät ota sanottavasti hallinnon kehoituksia ja kiertokirjeitä huomioonsa. Siitä huolimatta tänäkin kyseessä olevana vuotena annettiin kuusi eri kehoitusta. Ensimäinen sisälsi kehoituksen "Työläisnaisen" levittämisestä ja naisehdokkaiden asettamisesta. Toinen vaaliyllytyksen järjestämisestä, jossa erikoisesti vielä huomautetaan 3 p. Maaliskuuta toimeenpantavista mielenosotuskulkueista ja kokouksista, sekä kehoitetaan sosialidemokratista kirjallisuutta levittämään. Kolmannessa kehoitettiin viettämään sosialidemokratisia naisten kesäjuhlia ja lähettämään niistä tiedot liittohallinnolle tilaston kokoamista varten. Neljännessä muistutetaan lukurenkaiden vireillä pitämisestä ja uusien lukurenkaitten perustamisesta. Samassa kirjelmässä kehoitetaan naisten pitämään yleisiä kokouksia, joissa keskusteltaisiin eduskunnassa esillä olevia kysymyksiä ja siten edistettäisiin valtiollisten asiain harrastusta. Koska naisjärjestöt eivät tiettävästi olleet missään ryhtyneet toteuttamaan käytännössä hallinnon v. 1906 antamaa kehoitusta, pikkulasten ja turvattomain synnyttäjien avustuksesta, niin päätettiin uudelleen huomauttaa osastoja kehoituksella, että jättäisivät kuntien valtuustoille anomuksia mainitussa tarkoituksessa.
Kirjallisuutta on julkaistu "Viipurin ylimääräisen edustajakokouksen pöytäkirja" ja Sosialidemokratinen naisten vaalijulistus, jota levitettiin 53,000 kpl. suuruinen painos, sekä "Työläisnaiset vaalitoimintaan”.
Kokouksia on ollut 21, joissa on tehty pöytäkirjaan 134 §:lää. Liittoon on kuulunut 134 osastoa, vaan niistä ainoastaan 106 on maksanut veronsa. Uusia osastoja on ilmoittautunut 22. Mallisääntöjä on lähetetty 23 eri paikkaan. Edustettuna on liitto ollut puolueneuvostossa, Palvelijain edustajakokouksessa Tampereella ja kahdessa "Työläisnaisen" osuuskunnan kokouksessa. Virkailijoina on toimineet: puheenjohtajana H. Pärssinen, sihteerinä ja rahastonhoitajana Jenny Kilpiäinen alusta vuoden ja loppuvuodesta
puheenjohtajana Mimmi Puolakka, sihteerinä ja rahastonhoitajana Aura Kiiskinen, muina jäseninä entisiä J. Nuotio, I. Mäkeläinen, M. Puolakka ja Maikki Kaipiainen. Poismuuttaneiden Lyytisen, Pärssisen ja Meriläisen tilalla Anni Viljakainen, Lyyli Haikonen ja Aino Korhonen.
Liiton taloudellinen tila on seuraava:

Vuoden 1907 toiminnan taloudelliset tilastot näkyvät toisaalla.

Toiminta v. 1908.

Naisten toimintaa näytti alkuvuodesta vaivaavan yleinen, vaalien väliaikainen velttous. Sen johdosta liittohallinnon useimmissa kokouksissa keskusteltiin siitä, mitä olisi tehtävä, että naisosastot saataisiin vilkkaampaan toimintaan ja siten täyttämään velvollisuutensa liittoa ja yleensä sosialidemokratista työväen liikettä kohtaan. Asiasta ei ryhdytty mihinkään erikoisiin toimenpiteisiin, koska liiton puolesta on useamman kerran enemmin annettu samanluontoisia kehoituksia, vaan naisosastot eivät näy ottavan niitä huomioonsa. Alkuvuodesta lähetettiin 250 vuosikertomuskaavaketta naisosastoille tilaston kokoamista varten. Näistä palauttivat osastot ainoastaan 90 täytettynä ja yhden tyhjänä takaisin. Tämmöisestä velttoudesta on luonnollisesti seurauksena, että ei saada todellista tilastoa. Näistä 90 osastosta, jotka lähettivät tilastokaavakkeet takaisin, on osa jotka eivät kuulu liittoon. Ei
siis liijoin kiitettävää harrastusta ole liittoon kuuluvat osastot osoittaneet.
Huolimatta siitä että aika viime vuosien kuluessa ei olisi sallinut köyhälistön velttoutta, näyttää naisten toiminta kumminkin väsähtäneemmältä kuin esim. äänioikeustaistelun aikana, etenkin pienemmissä maaseutukaupungeissa. Naisosastojen luku on kylläkin suurempi nyt kuin edellä mainittuna aikana, vaan ei suhteellisesti kumminkaan niin suuri kuin mitä sen yleensä työväenliikkeen kasvamiseen nähden olettaisi olevan.
Kehoituskirjeitä julkaistiin viisi vuoden kuluessa "Työläisnaisessa". Eusimäinen sisälsi kehoituksen Kymintehtaan sulkulaisten avustamisesta, toinen naisehdokkaiden asettamisesta ja toimenpiteistä eduskuntavaaleja varten, kolmas naisten agitatsionipäivän viettämisestä kesäkuun ensimäisenä sunnuntaina, neljäs kunnallislain viivytyksestä ja porvarien jarrutuksesta uuden kunnallislain aikaansaamista vastaan, viidennessä kehoitettiin yleisen työttömyyden ja sen seurausten välttämiseksi ryhtymään asian hyväksi toimiin.
Ihanneliittotyön järjestäminen on liittohallinnossa ollut useampana vuonna keskustelun ja neuvottelun alaisena, kumminkaan riittävästi asian hyväksi ei liitto ole kyennyt tekemään. Ihanneliittokurssien toimeenpanosta on useamman kerran keskusteltu, vaan aina uudistuvat vaalit eivät ole antaneet aikaa semmoiselle hommalle, sillä luennoitsijoina olisi pitänyt käyttää samoja henkilöitä, joita on tarvittu eduskuntatyössä. Sitäpaitsi aika on aina ollut sopimaton, joko eduskunnan koossaolon tai ainaisen vaaliagitatsionin tähden. Odottaen sopivaa "rauhan aikaa", varoihin, sekä aikaan nähden on tämä toimenpide aina lykätty toistaiseksi. Sen sijaan ryhtyi liittohallinto hommaamaan "Ihanneliittotyön käsikirjaa", vaan siinäpä ilmenikin vaikeuksia, sillä tekijää oli vaikea saada. Viimein saimme Anton Huotarin lupautumaan, joka myöskin lupauksensa kiitettävästi täytti. "Ihanneliittotyön Opas" saatiin painoon joulukuussa.
Kirjallisuutta on liitto julkaissut: Selvittelyä äitiysvakuutuksesta, "Oikeutta äideille", kirj. Hilja Pärssinen, vaalilehtinen "Köyhälistön naiset ketä äänestätte"? Vaalijulistuksen sekä edellä mainitun "Ihanneliittotyön Oppaan".
Agitatsionista on huolehtinut liiton vakituinen puhuja Tilda Kaihosalo, pitäen 10 k. k. ajalla 165 puhetta 152 eri paikassa, Anni Roisko 31 puhetta 26 paikassa, Aura Kiiskinen 82 puhetta 64 paikassa. Naisosastoja on perustettu 12. Mallisääntöjen lähettämisellä on avustettu uusien osastojen perustamista. Liittoon on liittynyt vuoden ajalla 13 naisosastoa. Yhteensä liittoon ilmoittautuneitten osastojen luku on 147. Näistä on 126 osastoa suorittanut veronsa säännöllisesti, tai osittain. Liitosta on eronnut 3 osastoa, suurien verojen tähden. Liittohallinnolla on ollut 21 kokousta, joissa on tehty 146 §:lää pöytäkirjaan. Kirjeitä on vuoden kuluessa
lähetetty 560 kpl. Liiton kassan tila oli seuraava:

Vuoden 1908 toiminnan kassatilanteen tilastot näkyvät toisaalla.

Toiminta v. 1909 (tammikuun 1 p:stä elokuun 15 p:ään).

Tämä vuosi alettiin niinkuin edellisetkin ainaisella epävarmuudella taloudelliseen ja valtiolliseen toimintaan nähden. Lamautumista, toivottomuutta kaikkialla huomattavissa. Raskas taloudellinen paino on joukkojen voimat lannistanut. Siihen lisäksi valtiollisen elämän epävarmuus, ainaiset eduskunnan hajottamiset y. m. ovat saattaneet työväestön epätoivoiseen asemaan. Sosialidemokratia ei ole vielä kerinnyt kasvattaa joukoistamme pitkän taistelun sotajoukkoa, vaan hetken ryntääjiä, jotka epäonnistuessa väsyvät. Työttömyydellä, työnsuluilla ja nälällä alotettiin vuosi ja semmoisissa oloissa piti lähteä vaalitaistelussa kilpailemaan porvarien kanssa. Huonojen aikojen vaikutusta kuvaa m.m. se, että veroja tammi- ja helmikuussa tuli yhteensä ainoastaan 250
mk., kun edellisinä vuosina on samaan aikaan veroja maksettu v. 1907 Smk. 680: 25, v. 1908 Smk. 737: 05. Tämmöinen taloudellinen tila pani vähän ajattelemaan, mitenkäs nyt? Hallinnon palveluksessa pidettiin kumminkin liiton vakituista puhujaa, sekä sihteeriä velvoitettiin käymään puhujamatkoilla. Kehotuksia on annettu osastoille kolme. Ensimäinen kunnan kätilöitten lisäämisestä ja ilmaisen synnytysavun myöntämisestä varattomille synnyttäjille, toinen taaskin vaaliagitatsionin järjestämisestä ja naisehdokkaitten asettamisesta, kolmas kesäjuhlien vietosta. Puheita ja esitelmiä on pidetty seuraavasti: Tilda Kaihosalo 75, Aura Kiiskinen 55, Maikki Vättö 27, Anni Roisko 3. Liittoon on liittynyt 13 naisosastoa. Eronnut 4 osastoa. Mallisääntöjä on lähetetty 6 eri paikkaan. Liittohallinnolla on ollut 15 kokousta, joissa
on tehty pöytäkirjaan 97 §:lää. Edustettuna on liitto ollut edustajainsa kautta Puolueneuvostossa, yleisessä juomalakkotoimikunnassa ja palvelijain edustajakokouksessa. Kirjallisuutta ei tänä vuotena ole muuta julkaistu kun vaalijulistus, josta otettiin 20,000 painos. Virkailijoina on toiminut puheenjohtajana Mimmi Puolakka, sihteerinä ja rahastonhoitajana Aura Kiiskinen, muina jäseninä Anni Viljakainen, Jenny Nuotio, Lyyli Latukka, Aino Korhonen, Maikki Vättö ja Maikki Anttila. Taloudellinen tila oli seuraava:

Vuoden 1909 toiminnan taloudelliset tilastot näkyvät toisaalla.
Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja "Työläisnainen", perustettuna työläisnaisten ylimääräisen edustajakokouksen lokakuussa 1906 tekemän päätöksen nojalla, on ilmestynyt v. 1907 tammikuusta alkaen, tullen joka viikko 8 sivuisena aikakauslehtenä 4 mk. vuosimaksulla. Sen julkaisemista on hoitanut tarkoitusta varten perustettu osuuskunta, jonka hallinto on sijainnut Helsingissä. Lehden varsinaisena toimittajana on ollut H. Pärssinen ja vastaavana M. Sillanpää. Avustajina on toiminut suuri joukko puoluetovereita sekä miehiä että naisia, selvitellen sosialidemokratisen puolueen periaatteellisia ja käytännöllisiä kysymyksiä, sekä jonkun verran ammatillista työväen liikettä. Tilaajamäärä on lehdellä ollut ensimäisenä vuonna 2,000 - 3,000 välillä, toisena toimintavuonna 3,000 - 4,000 välillä ja nykyään on se noin 3,000. Tilapäisjulkaisuja ei ensimäisenä lehden ilmestymisvuonna annettu, vaan otettiin ylipainos keväällä ja joulun edellä lehden kaksoisnumeroista Työläisnaisen Kevätlehti ja Joululehti. Toisena toimintavuotena annettiin tilapäisjulkaisut Työläisnaisen Kevätlehti II ja Työläisnaisen Joululehti II. Samoja julkaisuja jatketaan tänä vuonna. Niiden hinta 16 sivuisena on 25 p. Myös köyhälistön lapsia varten on annettu "Työläislapsen Joulu" molempina vuosina. Tätäkin julkaisua jatketaan. V. 1908 alusta alkaen on saman osuuskunnan alotteesta ilmestynyt sos.-dem. lasten lehti "Ihanne" joka viime vuonna jaettiin ilmaiseksi Työläisnaisen tilaajille, vaan tänä vuonna ainoastaan sen omille tilaajille. Sen hinta 8 sivuisena, kerta kuussa pientä kokoa ilmestyvänä on 1 mk. 50 p. vuosikerta.
Painokannejuttuja on lehdellä ollut vain kaksi, toinen Ihanteen luvattomasta ilmestymisestä ja toinen eräs kunnianloukkausjuttu lehdessä painetun novellin: "Kuvauksia erään tiilitehtaan oloista", johdosta.
Lehti painetaan "Työmies"-lehden kirjapainossa ja hoitaa levitystä tätä varten perustettu toimisto. Huomattavaa on, että lehden levittäminen kaupunkipaikoissa on laimeaa. Enemmän harrastusta "Työläisnaisen" edistämiseksi!
Uudenmaan läänin vaalipiirin naisten toiminnasta v. 1905-1909.

V. 1905 syyskuussa, jolloin toimikunta Naisten äänioikeustoimikunnan nimellä alkoi toimintansa, pidettiin 2 kokousta, jonka jälkeen 1906 pöytäkirjat osoittavat 15 eri kokousta ja vuosikokous sekä yleinen edustajakokous pidettiin joulukuun 28 — 29 päivinä Helsingissä. Edustettuna oli 42 eri osastoa. V. 1907 on kokouksia pöytäkirjain mukaan pidetty 13, sekä yleinen edustajakokous. Edustettuna 18 eri osastoa. V. 1908 on kokouksia pidetty 28, sen yhteydessä on arpajaiskokoustenkin pöytäkirjat, jotka Uudenmaan piiritoimikunta toimi agitatsionin hyväksi kesällä 1908 Lohjalla. V. 1909 on kokousten määrä ollut 12, sekä tammikuussa pidetty edustajakokous. Piiritoimikunnan alaisena toimi 34 naisosastoa.

Turun läänin eteläisen vaalipiirin sos.-dem. naisten piiritoimikunan toiminnasta 1907 - 1909.

Naisten edustajakokouksessa Viipurissa tekemän päätöksen mukaan alettiin toiminta Turussa uudestaan valitsemalla toimikunta, jonka tarkoituksena oli järjestää agitatsioni naisten keskuudessa lähettämällä kiertäviä sekä tilapäispuhujia maaseudulle. Toimikuntaan ovat kuuluneet v. 1907 alussa Tekla Tuomola, Riikka Koskinen, Elviira Vihersalo, Hilda Seppälä ja Emma Ojamaa. Viimeksimainittujen muutettua paikkakunnalta Olga Tainio ja Eevi Haapasalo.
Toimikunta on kutsunut vaalipiirin naiset piirikokoukseen 3 kertaa. Ensikerran tammikuussa 1907, toisen kerran samana vuonna syyskuussa 27 p:vä ja kolmannen kerran maaliskuussa 1909. Kokouksissa keskusteltiin useista tärkeistä periaatteellisista ja käytännöllisistä kysymyksistä. Toimikunta on pitänyt 64 kokousta, joista on pöytäkirjaan tehty 132 pykälää. Yleisiä naisten kokouksia on pidetty 28, sekä naisosastojen yhteisiä kokouksia 12, joissa on keskusteltu useista
erilaatuisista kysymyksistä. Kunakin vuonna on vaalien edellä kierrellyt vakituinen naispuhuja noin kahden kuukauden ajan, samalla on myös käytetty tilapäispuhujia.
Varat, joita on saatu toimintakaudella, ovat 1,876 markkaa. Nämä on koottu iltamain vietolla, keräyksillä y.m. Pieni osa myöskin saatu veroituksilla.
Turun läänin pohjoisen vaalipiirin sos.-dem. naisten piiritoimikunnan toiminnasta.

Piirikokouksia on pidetty kaksi koko toimintakaudella. Puhujia enemmän mies- kuin naispuhujaakaan ei ole pidetty. Piirissä on naisosastoja 16, mutta veroja ovat tuskin puolelta ajaltakaan maksaneet.
Varoja olemme saaneet 1906 - 1907 tilapäisillä iltamilla, lahjoituksilla y. m. keinoilla. V. 1908 saimme vaalipiiritoimikunnan tuloista 10 %. Tuloja kaikkiaan on ollut 1,436 markkaa 79 penniä, menoja 1,180 markkaa 10 penniä, jäännös 250 markkaa 69 penniä. V. 1909 toiminnasta ei ole juuri mitään mainitsemista.

Hämeen läänin eteläisen vaalipiirin naisten toiminnasta.

Yleisiä kokouksia on pidetty 9. Tilapäispuhujia lähetetty 13. Vaalien aikana on puhujaa pidetty 2 kuukautta. Piirissämme on 5 naisosastoa.

Hämeen pohjoisen vaalipiirin työläisnaisten piirikertomus syysk. 24 p. 1905, toukok. 24 p. 1907, sekä jälkimäinen
24 p. toukok. 1907 — tammik. 1 p. 1909.

Liittohallinnon kehoituksesta valitsi naisosasto 5 henkisen äänioikeuskomitean sekä Kutoja-osastosta 3 henkilöä. Komitean puheenjohtajana toimi rouva Ellen Mäkelin sekä sihteerinä neiti Siiri Lamberg. Niistä osastoista, joissa naisia oli, valittiin ala-äänioikeuskomiteoita, jotka olivat myötä vaikutuksessa päätoimikunnan kanssa. Tämä komitea hommasi suuren mielenosotuskulkueen, johon otti osaa noin 4,000 - 5,000 naista. Toimittaen myöskin Tampereen naisten julistuksen, jota oli painettu noin 5,000 kpl. Nyt oli saatu varoja kokoon, että voitiin ottaa naispuhuja 15 p. helmik. Päätettiin pitää piirikokous 1906, ja 8 p. huhtikuuta oli noin 50 edustajaa ja suuri joukko asianharrastajia saapunut, jossa päätettiin m. m. että kaikki piiriin kuuluvat suorittavat veroa Tampereen päätoimikunnalle agitaattorin palkkaamista varten. Toukokuun 1 p. otettiin toinen naispuhuja, vaan varat eivät myöntäneet kuin yhden syksyä varten, jolloin pyydettiin piiritoimikuntaa palkkaamaan naispuhujan, vaan kun ei ollut hakijoina naisia niin täytyi ottaa mies.
Myöskin pidettiin toinen piirikokous, jossa keskusteltiin vaaliin menosta ynnä muutettiin äänioikeuskomitean nimi agitatsionikomiteaksi. Paikallista agitatsionia varten pidettiin kolme suurta naisten kokousta sekä suuri naisten väittelykokous, joka kuitenkin tuli tavalliseksi kokoukseksi, kun porvarit eivät uskaltaneet tulla väittelemään. Hommattiin suuri naisten mielenosotuskulkue, johon otti osaa noin 3,000 henkeä. Osastojen valitsemia yhteisiä komitean kokouksia on pidetty noin 5. Puheita oli pidetty maaseudulla 160 ja kaupungeissa 25. Komitea lähetti Tilda Kaihosalon Lahteen agitatsionikursseille. Komitea kustansi Anni Huotarin kirjoittaman kirjasen "Naiset taistelurintamaan", jota myytiin
ja jaettiin ilmaiseksi, painos oli 7,000 kpl. Tämä komitea oli nyt voittanut 1:den naisen tässä vaalipiirissä eduskuntaan. Komitean jäsenet olivat väsähtäneet ja pyysivät eroa, joka myönnettiin 24 p. toukok. 1907.
Valittiin uusi komitea, jonka toiminta kestää 24 p. toukok. 1907 - tammik 9. 1909. Komitean puheenjohtajana on toiminut rouva Emmi Murto sihteerinä Laina Vesterlund ja rahastonhoitajana rouva Tilda Tanner. Edelliseltä toimikunnalta oli jäänyt varoja noin 140 markan paikoille. Tällä ei voinut suuriakaan saada aikaan, vaan oli rahasta suurin kysymys ja koitettiin saada huvimatkoilla ja iltamilla varoja kerättyä, vaan näistäkään ei ollut suuria tuloja, päinvastoin tappiota. Kuitenkin hommattiin naisten kesäjuhla Ruovedelle 14 p. heinäk. 1907. Tämä olikin virkistysjuhla sekä henkisesti että ruumiillisesti. Kaupunkilaistoverit tutustuivat maalaistovereihin, saapuvilla oli noin 800 henkeä. Hommattiin iltamia y. m. vaan aina yhtä huonolla menestyksellä. Vihdoin jätettiin varojen kerääminen ja aloitettiin henkisen työn teko. Pidettiin piirikokous 20 p. lokak. 1907. Kokouksessa oli 40 edustajaa ja keskusteltiin ja päätettiin ottaa vakinainen naispuhuja ja velvoitettiin piirin naisosastoja ja yhdistyksiä perustamaan agitatsionikomiteoita ja huolehtimaan vakinaisesta verojen lähettämisestä. Veron suuruus oli vähintään 3 mk. kuussa. Myöskin päätettiin kehottaa naisosastoja hommaamaan syysjuhlia paikkakunnilleen
agitatsionivarojen kartuttamiseksi, keskusteltiin vielä parista muusta kysymyksestä. Nyt komiteakin alkoi vilkastua ja piiritoimikunnan päätöksiä käytäntöön panna.
Kaupungissa on ollut 16 suurta naisten kokousta, joissa on keskusteltu eduskunta-asioista ja on 21 puhetta pidetty.
Maaseuduilla on kiertänyt 2:si naispuhujaa vaalien edellä ja tilapäisiä puhujia, yhteensä 130 puhetta pidetty. Rahallisesta puolesta on suuremmaksi osaksi pitänyt hyvää huolta Tamp. Naisosasto lahjoittaen 400 mark. Maaseuduilta saatiin kyllä veroja, vaan ne oli pieniä kustannuksien rinnalla. Kustannettiin 5,000 kpl. Anni Huotarin tekemää kirjasta "Naiset hereille", joka suuremmaksi osaksi jaettiin ilmaiseksi. Pidettiin 1908 kesäjuhla Pyynikillä, vaan huonon sään sattuessa onnistui se huonosti. Oli noin 400 tai 500 henkeä. Kuitenkin onnistuttiin saamaan 2:si naista 2:seen eduskuntaan vaalipiiristämme. Vaan vaalien hommat ovat lamauttaneet naisemme ja varat olivat loppuun kuluneet. Piirikokous pidettiin 9 p. tammik. 1909. Kokous päätti lopettaa naisten erikoisveroituksen naisten liiallisten verojen huojentamiseksi.
Kehoitettiin palkkaamaan piiritoimikunnan naispuhujaa piiriin, jonka kehoituksen piiritoimikunta on täyttänyt.
Piiritoimikuntiin y. m. luottamustoimiin valitessa pidettäköön silmällä, että naisia myös tulee valita kykynsä mukaan.
Naisosaston toimeksi jäi tästä alkaen kaupunkilaisnaisten herätys- ja valistustyö.
Tuloja on ollut viimeisellä komitealla 1,319 mk. 05 p. ja menoja 1,246 mk. 27 p.

Toimeksi saanut:
Laina Vesterlund.

Viipurin läänin läntisen vaalipiirin sos.-dem. naisten toiminnasta.

Äänioikeustoimikunta valittiin kesällä 1905 ja järjesteli se agitatsionia tekemällä hyökkäysretkiä aluksi esikaupungin
osissa, vaan sittemmin, kun alettiin saada varoja, lähetettiin puhujia jo maaseuduillekin. Toimikunta pani toimeen naisten yleisiä kokouksia, joihin hommattiin puhujia ja perustettiin naisten lukurenkaita. V. 1907 toimi Viipurissa ja sen ympärillä 58 luku- ja vaalirengasta, joita johti 62 naista. Renkaitten kokouksissa oli kuulijoitten luku 3,894. Renkaitten kokouksia on ollut 246. Tärkeimpinä keskustelukysymyksinä on renkaissa ollut äänioikeus ja yksikamarinen eduskunta, väkijuomain kieltolaki, kunnallinen äänioikeus, naidun naisen poikkeusasema, kirkon ja valtion ero, joka on melkein kaikissa renkaissa ollut ensimäisenä asiana, josta täytyi ensin tehdä selvää, ennen kuin eukot uskalsivat ryhtyä mihinkään
hommaan. Tämän yhteydessä m.m. mainittakoon,
että toveri Edla Lyytinen on käynyt 84 kokouksessa puhumassa ja järjestämässä renkaitten toimintaa saamatta mitään palkkaa, tai korvausta menettämästään työajasta. Kokouksia nimittäin pidettiin keskellä päivääkin, kun useille työläisperheitten äideille siten paremmin sopi. Renkaitten kokouksissa on käynyt puhumassa Hilja Pärssinen, Edla Lyytinen, Elli Murto, Maikki Vättö, Aura Kiiskinen, Anni Roisko, Anni Savolainen, Mimmi Luostarinen ja Hilda Muje. Kokouksia on äänioikeustoimikunnalla, joka sitten muutettiin naisten piiritoimikunnaksi, ollut 33. Piirikokouksia on ollut neljä. Varsinaisina puhujina on toimikunnalla ollut: Elli Murto, Maikki Vättö ja Anni Roisko.

Tiedonantoja Viipurin l. läntisen vaalipiirin sos.-dem. naisten agitatsionitoimikunnan toiminnasta v.11/1 1908 - 31/1 1909.

Tyydyttäviä tuloksia ei toimikunta itse mielestäänkään saanut toiminta-ajallaan, sillä pieni veroitus (nekin säännöttömästi lähetettynä) osottautui riittämättömäksi tarkoituksen mukaisesti järjestää valistustyötä piirissä.
Vuoden alussa täytyi toimikunnan ottaa rahalaina, että saatiin puhuja kiertämään. Toveri Anni Savolainen lähetettiin ensin piirimme pienimpään sopukkaan Lappeen kihlakuntaan, joka siellä yhtämittaisesti kiersi Helmikuun 3 p:stä Toukokuun 20 p:vään. Tällä ajalla piti hän 79 esitelmää 11,860 kuulijalle ja perusti Vahvialaan työväenyhdistyksen. Ettei tuntuvampia tuloksia voida esittää tästä kierrosta johtuu siitä, että puhuja tuli kulkemaan seutuja, jossa ei työväenpuhujaa ollut ennen käynyt. Keskellä kiireen vaalitouhun oli Anni Savolainen eduskuntaehdokkaana pakoitettu jättämään paikkansa siirtyäkseen siihen piiriin josta oli asetettu ehdokkaaksi.
Rahan puutteen tähden jäimme taas tulisemmaksi vaalikuukaudeksi ilman puhujaa. Syksyllä vasta voitiin taas ottaa puhuja, tällä kerralla Anna Nurminen, jonka matkat kohdistettiin yksinomaan Rannan- ja Kymin kihlakuntain naisjärjestöihin, jossa hän 1 1/2 kuukauden ajalla piti 35 esitelmää 6,724 kuulijalle.
Naisosastoja ja naisten ammatillisia osastoja, jotka ovat olleet vuorovaikutuksessa naisten agitatsionitoimikunnan kanssa, on piirissämme 26, joitten yhteenlaskettu jäsenmäärä verojen suoritukseen nähden tekee 874 henkeä.
Yhteensä on saatu veroja 398: 30. Lahjoituksiin 383: -. Toimikunnan toimeenpanemista iltamista 49: 90. Yhteistulo 831: 20. Menot 731: 16. Jäännös 100: 04, joka on tilitetty naisten liittohallinnolle.
Toimikuntaan kuului seuraavat henkilöt: Elin Heino puheenjohtajana, Mimmi Kellosalmi rahastonhoitajana toukokuuhun asti, jonka jälkeen kassasta huolta piti puheenjohtaja, Elin Penttilä kirjurina, Helena Peltonen ja Sofia Tepponen vakinaisina sekä Tilda Mäki, Tilda Heimonen ja Aino Lahtinen varajäseninä.
Toimikunnan kokouksia on pidetty 15, joista pöytäkirjaan merkitty 58 §:lää.

Kuopion läänin läntisen vaalipiirin naisten toiminnasta.

Naisten agitatsionitoimikunta perustettiin v. 1905. Sen toimesta pidettiin edustajakokous syksyllä 1906. Sen jälestä ei ole erikoisempaa toimintaa ollut paitsi muutamia yleisiä kokouksia on pidetty.

Vaasan läänin itäisen vaalipiirin naisten toiminnasta.

Piirissämme on toiminnassa piiritoimikunnalle tulleiden tietojen mukaan 15 osastoa, joskin toiminta on jäsenten puutteen tähden ollut vähäistä. Piirikokouksia on ollut kaikkiaan 3 ja niissä edustettuina melkein kaikki osastot. Puhujina naisten piiritoimikuntain puolesta ovat kiertäneet Maria Raunio ja Kurkela.

Vaasan läänin pohjoisen vaalipiirin naisten toiminnasta.

Piiriin kuuluu 4 naisosastoa. Puhujana kolmen kuun ajalla ollut Tyyni Koskinen.

Seuraavat piirit eivät ole lähettäneet mitään tietoja toiminnastaan: Viipurin läänin itäinen, Mikkelin läänin, Kuopion läänin itäinen, Vaasan läänin eteläinen, Oulun läänin eteläinen ja Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri.

Kertomus

Sos.-dem. Naisliiton kokoukselle v. 1907, 08 ja 09 valtiopäiväin työn alalta.

Perustuslakivaliokuntaan ovat menneet kysymykset, joita eduskunta on saanut ratkaistavakseen sekä sosialidemokratein vaatimuksesta eduskunnan vallan laajentamiseksi, että porvarien alotteista perustuslaillisten oikeuksiemme säilyttämiseksi. Niinpä v. 1907 eduskunta valmisti laillisuusanomuksen, jossa vaadittiin hallitsijaa peruuttamaan erinäisiä maamme lakien sivuuttamisia. V. 1908 tulivat esille tunnetut välikysymykset hallituksen menettelystä maamme oikeuksia kohtaan tähdättyjen hyökkäysten torjumiseksi. Sosialidemokratit laativat asiassa oman ponsilauselmansa, joka tuli eduskunnan päätökseksi. Kun eduskunta sitten hajoitettiin, niin osoittivat uudet vaalit, että sosialidemokrateilla ja heidän valtiollisilla vastarinnan politiikkaa kannattavilla mielipiteillään oli yhä enenevä kannatus kansassa.
Vuoden 1908 toisilla valtiopäivillä oli tärkein perustuslakikysymys Nevan sillan miljoonain myöntämisestä. - V. 1904 - 05 valtiopäivillä oli tämä asia ollut esillä ja lausuivat säädyt, että asia voidaan ratkaista ainoastaan eduskunnassa, jolle siitä oli saatava esitys. Saman periaatteen lausui 20 miljoonakysymyksen yhteydessä v. 1907 eduskunta tämän luontoisista asioista. Nyt ei kuitenkaan asiasta eduskunnalle esitystä tullut, vaan määräsi hallitsija senaatin kyseessä olevat miljoonat maksamaan ilman muuta. Perustuslakivaliokunnassa asettuivat perustuslailliset entisten valtiopäiväin kannalle, suomettarelaiset vaativat, että otetaan mietintöön lausunto, jonka mukaan v. 1908 saldo jos maksu suoritetaan, merkitään vastaavassa määrässä pienemmäksi. Sosialidemokratit eivät panneet vastalausetta mietintöön, koska se ei mitään myönnytystä sisältänyt, vaan ilmaisivat lausunnossa eduskunnassa pitävänsä miljoonain maksua maan edulle vastakkaisena. Mietintö voitti eduskunnassa ja näin ollen jäi senaatti yksin miljoonain myöntämisestä vastuuseen. V. 1909 istuntokaudella yhtyivät sosialidemokratit perustuslaillisten kanssa adressiin, missä anotaan Suomen asiain esittelyjärjestystä palautettavaksi entiselleen. Tämä kanta myös tuli eduskunnan päätökseksi.
Valtiovarainvaliokunta on käsitellyt valtion meno- ja tuloarviot, ja on sosialidemokratein taholta osoteltu monia valtion varojen väärinkäyttöjä. Uutta verojärjestelmää lähemmäs ei olla päästy, vaikka asiaa on jauhettu ja siinä nähty, kuinka porvarein vaalilupaukset tässäkin kohdin ovat olleet petosta.
Talousvaliokuntaan jätettiin ensimäisille valtiopäiville kieltolakiesitysehdotuksia kokonaista viisi. Talousvaliokunta, joka sai kieltolain käsitelläkseen, valmisti lakiehdotuksen kieltolaiksi, joka pienemmillä muutoksilla hyväksyttiin ensimäisellä istuntokaudella. Valiokunta ei kuitenkaan ollut yksimielinen kieltolain tarpeellisuudesta, sillä valiokunnan ruotsalaiset jäsenet panivat vastaan koko kieltolakia, väitettiinpä juuri heidän taholtaan, että viina on aivan välttämätön kansan lääke, jota käytetään ei ainoastaan ihmisiääkkeenä vaan vieläpä eläinlääkkeenäkin. He kysyivät, kuka maksaa talon-pojalle hevosen, jos sairauteensa kuolee, kun isäntä ei saa mistään viinaa, josta hevosellekin ryyppy annettaisi. Suomalaiset eivät toki kehdanneet puolustaa viinan myyntiä yksinomaan hevoslääkkeen takia, koska eläinlääkäritkin vakuuttivat, että viinaa ei nykyään käytetä lääkkeeksi eläimille. Toinen tärkeä vastus oli hiivakysymys, sillä hiiva
valmistetaan viinatehtaassa niin nyt väitti osa porvarillisia, että kieltolakia ei voi panna käytäntöön jo yksistään hiivakysymyksen takia, sillä onhan hiiva välttämätön taloudessa, Kauppasopimuksilla ratsastettiin erittäin pontevasti ja sitkeästi. Että nämä vastaväitteet yleensä lepäsivät hataralla pohjalla, todistaa paraiten se, että kun senaatti teki hylkäävän päätöksen kieltolaista niin siinä ei enään puhuttu sanaakaan hiivakysymyksestä. Kauppasopimuksista taas sanoi Danielson-Kalmari eduskunnassa, että se oli onneton erehdys vedota niihin kieltolakia vastustettaessa, sillä nyt on Venäjän kauppaministeri selittänyt, että kauppasopimukset eivät estä kieltolakia toteuttamasta.
Talousvaliokunnassa saivat sosialidemokratiset jäsenet vaatimuksensa kieltolakiin nähden lähipitäin lävitse ajetuksi, niin että meidän puolelta ei edes esitetty vastalausetta, vaikka muutamissa kohdin jäätiinkin vähemmistöön. Kieltolaki oli ensimäisen uuden eduskunnan laajakantoisin laki, joka saatiin valmiiksi, vaikkakin porvarilliset sen sittemmin hautasivat. Mutta me olemme vakuutetut, että kansa sen on vielä kuolleista herättävä.
Lakivaliokunta sai käsiteltäväkseen joukon naisten anomuksia. Vaikka sos.-dem. ryhmän naiset eivät anomuksia paljon jättäneet, kun oli tärkeitä koko köyhälistölle välttämättömiä uudistuksia saatava ensin läpi eduskunnassa.
Tälle valiokuunalle tuli sos.-dem. naisten anomuksia ainoastaan kaksi, nim. naisen naimaijän korottaminen 17 ikävuoteen, ja aviovaimon toimivaltaa, oikeutta lapsiinsa sekä pesän omaisuuden hallintoa koskevan lainsäädännön uudistamista.
Näistä anomuksista: Naisen naimaijän korottaminen käsiteltiin 1908 vuoden ensimäisillä valtiopäivillä valiokunnassa. Ja valmistui mietintö, jossa valiokunta ehdottaa naimaijän korotettavaksi 18 vuoteen. Eduskunta kuitenkin muutti valiokunnan päätöksen 17 vuoteen.
Aviovaimon toimivaltaa ja oikeutta lapsiinsa sekä pesän omaisuuden hallintoon koskevan lainsäädännön uudistamista koskevasta kysymyksestä erotettiin eri anomukseksi äidin oikeus lapsiinsa, josta on tehty kaksi kertaa eri anomus. Edellinen osa kysymyksestä saatiin v. 1908 suurella suunsoitolla tärkeämpäin asiain joukkoon, mutta ei ehditty ottaa sitä edes alustavasti käsiteltäväksi. V. 1908 ensimäisillä valtiopäivillä saatiin se taas tärkeimpäin asiain joukkoon, mutta väittivät lakimiehet sitä kovin mutkaiseksi ja vaikeaksi. Sen tähden valittiin alijaosto, joka valmistaisi asian valiokunnalle. Saman vuoden toisilla valtiopäivillä valmistui asiasta mietintö pääasiassa sos.-dem. anomuksessa esitettyyn suuntaan.
Periaatteellinen eroavaisuns porvarinaisten ja meidän anomusten välillä on siinä, kun he tahtovat molemmille puolisoille yksityiseen omaisuuteensa omistusoikeutta ja vaimon hallinto-oikeutta laajennettavaksi. Me taas anomme molemmille aviopuolisoille yhtä suurta omistus- ja hallinto-oikeutta perheen omaisuuteen. Tärkeämpi kuin omaisuuden hallinto on miehen edusmiehyyden poistaminen. Tämän tähden olemme tätä anomusta tärkeänä pitäneet. Valiokunnan mietintöä ei ehditty eduskunnassa käsitellä.
Nyt koossa olevalle eduskunnalle on samat anomukset uusittu. Ja on edellä mainittu kysymys asetettu ensimmäisten asiain alkupäähän. On sen tähden luultavaa, että asia tulee lopullisesti hyväksytyksi tänä syksynä. Äidin oikeus lapsiinsa tuli toiseen luokkaan, joten sitä ei nytkään saada loppuun käsitellyksi.
Työväenasiain valiokuntaan on eduskunnassa eri istuntokausina tullut suuri joukko työväen kysymyksiä. Elinkeinolakia käsiteltiin kahdessa eduskunnassa, ja vaikka se on ottanut ylen paljon valiokunnan aikaa, on se yhä keskeneräinen. Ainoa valmiiksi saatu työ on v. 1907 eduskunnan päättämä leipurilaki, joka on siitä merkittävä, että siinä säädetään yleinen yötyön kielto ja 8 tunnin työpäivä, 48 viikkotunnin muodossa.
Sos.-dem. ryhmän puolesta on tehty anomuksia 8 tunnin työpäivän toimeenpanemisesta kuntain ja valtion töissä, työttömyysvakuutuksen, vanhuudenvakuutuksen, ja äitiysvakuutuksen voimaansaattamisesta, palkollislain kumoamisesta j. n. e. Toisilla valtiopäivillä valmisti valiokunta näistä asioista mietinnöt, vaan eivät ne ehtineet eduskunnan käsiteltäviksi.
Viime eduskunnassa vei valiokunnan ajan työväensuojeluslakiehdotuksen käsittely, jota suoritettiin hallituksen asiasta antaman esityksen pohjalla. Tämä esitys on ylen puutteellinen. Niinpä ei siinä tehdä mitään ehdotusta synnyttäjäin suojelukseksi ja valiokunnassakaan eivät porvarit taipuneet yhdistämään suojelukseen äitiysavustusta, vaan katsoivat 4 viikon suojelusajan riittäväksi. Lasten suojelusikäraja on hall. esityksessä 13 v. kansakoulun käyneille, muille 14 v. Valiokunnassa pääsi voitolle 14 v.
Työaika on hallituksen esityksessä 60 t. viikossa, valiokunnassa läpäisi 54 t. viikossa. Yleisen yötyön sijaan oli hallit. esityksessä ehdotettu naisten yötyön kieltoa sillä polkkeuksella, että ammattitarkastaja voi myöntää työluvan naimattomille naisille ja leskille, jotka muodostavat suurimman osan teollisuustoimissa työskentelevistä naisista. Tämä asia sai valiokunnassa seuraavan muodon: Työntekijää älköön käytettäkö työhön ennen kello kuutta aamulla ja jälkeen kello kahdeksan illalla, paitsi milloin työ on jaettu kahteen enintään kandeksan tunnin vuoroon, jolloin olkoon lupa työskennellä kello yhteentoista illalla. Jos työn teknillinen laatu vaatii taikka työ suoritetaan aikakautistyönä kesäkuukausien aikana tahi se on talviliikennettä hoitavien laivojen lastaamis- tai purkamistyötä, olkoon, jos työ on järjestetty kolmeen kahdeksan tunnin vuoroon, yötyö Teollisuushallituksen luvalla sallittu, mutta älköön siihen saatako käyttää lasta tai nuorta henkilöä.
Tässä muutamia asioita, jotka samalla kun ne koskevat koko työtätekevää luokkaa, ovat työläisnaisille erittäin tärkeitä,
ja joiden ratkaisusta riippuu kymmenientuhansien ammateissa toimivain työläisnaisten olosuhteet. Taisteluun siis edelleen 8 t. työpäivän, yötyön kiellon y. m. kapitalistista riistoa rajoittavien lakien puolesta!
V. 1907 Anomusvaliokuntaan lähetti sos.-dem. naisedustajat anomuksen "Kotien perustamisesta turvattomia lapsia, aviottomia äitejä ja heidän lapsiaan varten". Valiokunta ei kuitenkaan ehtinyt asiaa laajemmin käsitellä. Alustavan keskustelun tuloksena oli ainoastaan se, että valiokunnan yksityisille jäsenille jätettiin huoleksi hankkia tietoja, onko ulkomailla sellaisia koteja, sekä jos on, miten niiden toiminta siellä on järjestetty, ja mitä tuloksia on siten saavutettu. Samoin päätettiin hankkia tilastollisia tietoja omassa maassa tällaisen hoidon tarpeessa olevien lasten määrästä. (Näitä tilastoja ei kuitenkaan vieläkään 1909 valiokunta ole saanut.)
Vuoden 1908 ensimäisillä valtiopäivillä taasen uudistettiin sama anomus. Anomusvalioknnnan tilalle oli valittu sivistysvaliok., johon asia sitten lähetettiin. Asiaa ei silloin ehditty käsitellä. Työjärjestystä laatiessa kuitenkin näki, kuinka arvottomana porvarit tämän kysymyksen pitävät. He nimittäin äänestivät tämän asian järjestyksessä viimeisimpään sarjaan. Sos.-dem. valiokunnan jäsenet vaativat sitte, että se asetettaisiin edes viimeisessä sarjassa ensimäiseksi. Tätäkään ehdotusta ei saatu läpi, sillä porvarit äänestivät Snellmannin muistopatsaan valtioavun myöntämistä käsiteltäväksi ennen tätä kysymystä. Päätös merkitsi siis sitä, että vaikka eduskunnan hajotuksen aiheuttamaa työnkeskeytystä ei olisi tullutkaan, olisi asia taasenkin jäänyt käsittelemättä, siksi paljon asioita, oli valiokunta jo ennen sitä saanut käsitelläkseen. Eduskunnassa sos.-dem. ehdottivat vielä valiok. työjärjestykseen tässä suhteessa muutosta, mutta häviöllä. Kaikki porvarit pitivät tärkeämpänä rahojen myöntämisen Snellmannin patsasta varten kuin kodin hankkimiseen turvattomille lapsille. Sittemmin on tämä anomus uudistettu joka valtiopäivillä ja säännöllisesti joutunut valiokunnan työsuunnitelmaa tehdessä asemaan, että sitä ei olisi ehditty käsitellä. Samaa hyvällä syyllä voi olettaa nytkin 1909 toisilla valtiopäivillä. Kohtelu, jonka kysymys täten porvarien taholta on saanut, on sitä kummeksuttavampaa kuin asiasta tällä kertaa pyydetään ainoastaan hallituksen esitystä.
Tärkeimpiä meidän taholta valiokuntaan jätettyjä kysymyksiä oli esitys yleiseksi oppivelvollisuuslaiksi 1907 ja 1909 vuoden valtiopäivillä.
Miten huonossa asemassa kätilöavun suhteen köyhät naiset maalla ovat, on tunnettua. Porvarilliselta taholta oli tehty anomus, että kunnat velvoitettaisiin palkkaamaan kätilön kuntaan. Tuo tietysti ei riitä auttamaan köyhiä synnyttäjiä. Kätilöitä on siis saatava riittävä määrä. Sos.-dem. vaativat, että synnytysapu, lääkäri ja lääkkeet tulisivat maksuttomasti jokaiselle synnyttäjälle sekä, että kunnat, siellä missä se on tarpeellista, velvollisina rakennuttaisivat varattomia synnyttäjiä varten sairashuoneita. Näitä vaatimuksia olivat m. m. porvarilliset naiset kumoon äänestämässä ja tyydyttiin anomaan esitystä, kuntain velvottamiseksi hankkimaan kätilöitä, joiden palkkausolot ovat uudelleen järjestettävät.
Taloushoitokulujen valtioavun ehdoksi vaativat meikäläiset vapaapaikkoja etupäässä varattomia palvelijattareksi aikovia varten.
Myös mielisairaalain samoin kuin keuhkotautiparantolain perustamiseksi on pyydetty hallituksen esitystä. Nämä laitokset, jos niissä suodaan riittävä määrä vapaasijoja ovat köyhälistölle kovin tarpeen, sillä kurjat olot juuri heitä eniten suistavat näiden sairauksien uhreiksi.
Maatalousvaliokunta. Tärkeimpiin uudistuksiin mitä yksikamarisessa eduskunnassa on saatu laiksi, on luettava uusi maanvuokralaki, joka valmistui vihdoin toisilla valtiopäivillä v. 1908 ja astui voimaan maaliskuussa tänä vuonna. Lain pääkohdista mainittakoon: lyhin sallittu vuokra-aika, mikä on 25 vuotta ja jona aikana ei veronkorotusta saa tapahtua, vuokranmaksun määrääminen rahassa, mutta jonka voi myöskin suorittaa osaksi joko luonnontuotteina tai päivätöinä sekä vuokralautakunnat, jotka määräilevät ja järjestelevät vuokramiehen ja vuokranantajain välisiä asioita. Verotyöpäivän pituus tuli laissa määrättyä 11-tuntiseksi kesällä ja keskimäärin 9-tuntiseksi 6:na talvikuukautena, sekä lain taaksepäin vaikuttava voima häätöihin nähden, joka nykyhetkenä on pidettävä lain tärkeimpänä kohtana.
Monien muitten asiain ohella lähetettiin valiokuntaan myöskin sosialidemokratian viljelyspakkoa koskeva eduskuntaesitys. Mutta valiokunnan porvarillinen enemmistö aikansa vastustettuaan sen esille ottamista, suostui lopultakin käsittelemään esitystä sen verran, että ilman asiallisia perusteita
yksimielisesti antoi siitä hylkäävän lausuntonsa. Kipeä paikka se viljelyspakko.
Kunnallisvaliokunta, joka asetettiin vasta toisilla valtiopäivillä, sai valmiiksi mietinnön kunnallislaista maalais- ja kaupunkikuntia varten sekä kunnallisen vaalilain. Tätä ei eduskunta kuitenkaan ehtinyt käsitellä, kun sille tuli hajotuskäsky.
Vaalien jälkeen samana vuonna eduskunnan kokoonnuttua uudelleen, otti valiokunta mietinnön käsiteltäväkseen uutena esityksenä. Vaikka porvarit jo edellisessä valiokunnassa olivat saaneet ihan tyhjentävästi purkaa sisuaan kunnallisasetusten uusimista vastaan, alkoi heidän puoleltaan sama leikki uudelleen. Ja äänioikeusrajotuksissa menivät he nyt jo pitemmälle kuin ensi kerralla. Välittämättä sosialidemokratien kaikista vastaväitteistä äänestelivät he lakiin hyvin runsaasti semmoisia rajoituksia, jotka sulkevat suuren joukon työväkeä ulkopuolelle kunnallista vaikutusvaltaa. Ei tahtonut heille yksin riittää se, että veivät äänioikeuden vaivaisapua nauttivilta ja niiltä, jotka mahdollisesti työnpuutteen tähden ovat joutuneet irtolaisiksi ja tulleet tuomituiksi yleiseen työhön, vaan yrittivätpä siepata äänioikeuden vielä niiltä vaimoilta, joiden miehet ovat tehneet itsensä syyllisiksi niihin rikoksiin joista laissa puhutaan. Vasta viime lukemisessa suostuivat siinä kohdassa perääntymään. - Mutta tekemiensä runsaiden äänioikeusrajoitustenkaan takana eivät porvarit katsoneet olevansa turvassa. He saivat kunnallisen edustuksen määrättyä kahteen kamariin, köyhien ja rikkaiden valtuustoon. Köyhien valtuustolle ei lain mukaan jää juuri nimeksikään valtaa määrätä kunnan asioissa, jotavastoin lisätty valtuusto, eli rikkaiden valtuusto, johon edustajat valitaan veroperusteen mukaan päättää kaikki kuntaa koskevat tärkeät raha- y. m. asiat. Mikä taas koskee manttaaliin pantua maata, eivät tavalliset kuolevaiset pääse niissä asioissa ollenkaan äänillään vaikuttamaan sinne eikä tänne, sillä niistä päättävät yksinomaan manttaalipapat itse sonniluvun mukaan. Kunnallisia verotusoloja eivät porvarit myöskään olleet halukkaita edes korjaamaan puhumattakaan niiden perinpohjaisesta uusimisesta. Tämä lyhyesti valiokunnan suorittamasta tärkeimmästä työstä. Vaikka mietintöön sisältyikin työväelle monissa kohdin häpeällisiä rajoituksia, äänestivät sosialidemokratit kuitenkin lain hyväksymisen puolesta. Sillä laki, verrattuna vanhoihin kunnallisasetuksiin, on sentään
melkoinen edistysaskel ja parempaa kun ei ainakaan läheisessä tulevaisuudessa voitaisi saada läpi viedyksi. - Laki viruu edelleenkin kotimaisissa virastoissa, eikä sitä vielä ole hallitsijalle esitetty.
Tehtyämme tämän lyhyen esityksen eduskuntatyöstä, mainitsemme vielä lyhyesti, että ryhmämme naisista ovat olleet eri valiokunnissa:

Ida Aalle perustuslakivaliokunnassa.
Miina Sillanpää talousvaliok. ja sittemmin tvöväenasiainvaliok.
Hilja Pärssinen työväenasiainvaliok.
Sandra Lehtinen ensin maatalous- sitten kunnallislakivaliokunnassa.
Olga Jokisalo (tois. edusk.) työväenasiainvaliok.
Anni Huotari lakivaliok.
Alma Jokinen lakivaliok.
Maria Laine (ensim. edusk.) lakivaliok.
Mimmi Kanervo valtiovarainvaliok.
Aura Kiiskinen (toisessa ja kolm. edusk.) valtiovarainvaliokunnassa.
Anni Savolainen (tois. ja kolm. eduskunnassa) suuressa valiokunnassa.
Hilda Herrala Samoin.
Fiina Pietikäinen (tois. edusk.) työväenasiainvaliok.
Maria Raunio anomus- ja sittemmin sivistysvaliok.
Tämän lisäksi ovat moniaat olleet vielä sekä suuressa valiok. että varajäseninä.

__________

Ensimäinen kokouspäivä.

Kokous alkoi Lahden työväen talolla sunnuntaina syyskuun 8 p:nä klo 8 aamulla. Osanottajat tervetulleiksi lausui Lahden naisosaston puolesta toveri Hilda Rautalin, teroittaen mieliin tällaisten kokousten merkitystä mielipiteiden selventäjänä ja toimintaohjeiden päättäjänä, sekä näissä tilaisuuksissa tehtyjen puätösten ja niiden toteuttamisen merkityksestä tuleviin sukupolviin nähden.
Kokouksen avasi sen jälkeen sos.-dem. naisliiton puolesta toveri Ida Puolakka. Puheenjohtajiksi valittiin toverit Ida Aalle Helsingistä, Anni Huotari Tampereelta ja Hilma Lehmuskoski Ojakkalasta.

Edustajiksi olivat kokouksen hyväksymät valtakirjain tarkastajat Aura Kiiskinen ja Hanna Ranta hyväksyneet seuraavat henkilöt:
Lyyli Heinonen, Viipurin kutojain a. o.
Helena Vatanen, Enon t. y:n naisosasto.
Fanny Timonen, Kemin ulkotyöl. ja naisosasto.
Riikka Koskinen, Turun naisyhd.
Sanni Luoto, Turun naisyhd.
H. Stenman, Kymin ja Kymin Korkeakosken naisosasto.
Ida Jalonen, Enson naisosasto.
Hilja Tiikkaja, Rovaniemen naisosasto.
Manda Levonius, Karihaaran naisosasto.
Olga Stjernros, Lahden naisosasto.
Tekla Johansson, Porin naist. piiritoimikunnasta.
Emmi Pohjola, Parkkarilan Kankaan naisos.
Jenny Kästämä, Oulun naisosasto.
Edla Partanen, Imatran naisosasto.
Miina Hämäläinen, Karjalahden naisosasto.
Sigrid Puholainen, Voikaan naisos.
Hilma Valjakka, Kotkan naisos.
Hanna Salmela, Kymintehtaan naisos.
Olga Lindberg, Kuusankosken naisos.
Maria Laine, Helsingin naisos.
Emmi Huttunen, Helsingin naisos.
Fiina Pietikäinen, Helsingin silittäjäin ja kylvettäjäin a. o.
Anna Kivilahti, Sörnäisten naisosasto.
Selma Lehtinen, Hangon naisosasto.
Hilja Kaski, Jyväskylän naisosasto.
Maria Kuparinen, Viipurin naisosasto.
Aino Forstén, Porin naisosasto.
Sofia Hjulgren, Honkalahden naisosasto.
Albertiina Pynnönen, Raivolan naisosasto.
Ida Laine, Helsingin ulkotyöl. a. o.
Olga Pasonen, Terijoen naisosasto.
Fanny Vierimaa, Pietarsaaren naisosasto.
Amalia Lundqvist, Kuopion naisosasto.
Elli Hurskainen, Mikkelin naisosasto.
Selma Laakso, Hämeenlinnan naisosasto.
Naima Lackstedt, Riihimäen naisosasto.
Aino Takala, Vaasan l. it. vaalip. s. d. naisten piiritoimikunnasta.
Aino Enberg, Elisenvaaran naisosasto.
Hilma Lehmuskoski, Vihdin Ojakkalan naisosasto.
Tilda Längkvist, Hyvinkään naisosasto.
Paula Saari, Uudenmaan vaalip. s. d. naisten piiritoimikunnasta.
Maria Raunio, Keuruun naisosasto.
Laina Vesterlund, Tampereen naisosasto.
Maria Koskinen, Valkon naisosasto.
Edustettuina oli 40 osastoa ja 3 naisten piiritoimikuntaa, joita edusti valtakirjoilla 44 edustajaa.
Naisten liittohallintoa edusti Aura Kiiskincen, Sandra Lehtinen, Ida Puolakka ja Anni Huotari.
Työläisnaisen puolesta olivat saapuneet toimittajat Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
Sos.-dem. eduskuntaryhmästä oli saapuvilla Alma Jokinen, Hilda Herrala, Mimmi Kanervo ja Ida Aalle, joille myönnettiin läsnäolo- ja puheoikeus.
Saman oikeuden saivat myös seuraavat kokoukseen saapuneet henkilöt: Anni Pöysä, Mimmi Kellosalmi, Laura
Laiho, Anni Savola, Alviina Lehtinen, Tilda Mäki, Anna Nelander, Hanna Malm, Olga Kivekäs, Edla Elo, Miina Rautiainen, Eva Liikkanen, Ida Liukkonen, Hanna Ranta, Hanna Karhinen, Hanni Mäki, Hilda Niemi, Hilma Sivenius, Emmi Sivenius, Hilda Rautalin, Mimmi Kuitunen, Jenny Suvela ja Vera Ostroumov.
Osuuskunta Työläisnaista edustivat Aino Eronen ja Alma Luhtala.
Puoluelehtien kirjeenvaihtajia oli saapuvilla "Sosialisti"-lehdestä toveri Olga Tainio ja "Hämeen Voima" lehdestä toveri Aino Pesonen.
Valmistavaan valiokuntaan päätettiin puheenjohtajain ja sihteerein lisäksi valita 5 jäsentä. Valituksi tulivat: Miina Sillanpää, Sandra Lehtinen, Hanna Ranta, Aura Kiiskinen ja Aino Takala.


Päiväjärjestys.

Hyväksyttiin liittotoimikunnan laatima seuraava päiväjärjestys:

Sunnuntaina 5 p.

K:lo. 8 - ½ 9. Valtakirjain sisäänjättö.
K:lo. 9 - 11. Tervehdyssanat, virkailijain ja valiokuntain vaalit.
K:lo. 11 - 12. Toimintakertomus.
K:lo. 12 - 2. Keskustelua.
K:lo. 2 - ½ 4. Päivällisloma.
K:lo. ½ 4 - 7. Keskustelua.

Maanantaina 6 p.

K:lo. 8 - 10. Keskustelua.
K:lo. ½ 11 - 2.Keskustelua.
K:lo. 2 - ½ 4. Päivällisloma.
K:lo. ½ 4 - 5. Esitelmä.
K:lo. 5 - 7. Keskustelua.
K:lo. - 8. Lopettajaiset.

Valmistavan valiokunnan ehdotuksesta hyväksyttiin asetettavaksi seuraavat valiokunnat:
Eduskunta-asiain valiokunta. Asioita: Naisten suojeluslait ja yötyön poistaminen. Äitiyssuojelusvakuutus, Ammattitarkastuksen uudelleen järjestäminen, Avionaisen poikkeusasema, Viljelyspakko.
Kasvatuskysymysten valiokunta. Asioita: Oppivelvollisuus, Orpojen ja turvattomain lasten kotikysymys, Aviottomain lasten oikeudellinen asema, Ihanneliittotyön järjestäminen, Lasten kasvatus köyhälistön kannalta, Nousevan sukupolven raitistuttaminen.
Sivistyskysymyksien valiokunta. Asioita: Siviliavioliittolaki, Uskonnonvapauslaki ja kirkon ja valtion ero, Militarismi, Juutalaiskysymys.
Osuustoiminnan ja. ammatillisten asiain valiokunta. Asioita: Työläisnaisten suhde osuustoimintaan, Naisosastojen suhtautuminen ammattiliikkeeseen, Mitä olisi tehtävä, että saataisiin oppiaika naisten ammattialoilla vastaamaan tarkoitustaan.
Agitatsioonivaliokunta. Asioita: Muutosehdotuksia liiton sääntöihin, Agitatsionityön uudestaan järjestäminen, vastaavatko naisten piiritoimikunnat tarkoitustaan, Sos.-dem. Naisliittohallinnon ja luottamushenkilöiden valitseminen, Naisosastojen tarkoituksenmukaisuudesta, Miten naisosastot voisivat kehittää osastoihinsa virkailijoita, Miten saataisiin enempi aikaa perheen äidin henkiseen kehitykseen, Millä tavalla voitaisiin järjestää naisosastojen toiminta, ett6ä jäsenet enemmän tutustuisivat ohjelmamme periaatteelliseen puoleen, Onko äitiosastot tarpeellisia.


Valiokuntien jäsenet.

Jäseniksi valiokuntiin valittiin valmistavan valiokunnan ehdotuksesta seuraavat henkilöt:
Eduskunta-asiain valiokuntaan: Sillanpää, Mäki, Tiikkaja, Heinonen ja Pesonen.
Sivistysvaliokuntaan: Ostroumov, Tainio, Kanervo, Kivilahti ja Jokinen.
Agitatsionivaliokuntaan: Sandra Lehtinen, Takala, Kiiskinen, Stjernroos ja Enberg.
Osuustoiminnan ja ammatillisten asiain valiokuntaan: Vesterlund, Pasonen, Koskinen, Forstén ja Puolakka.
Kasvatusasiain valiokuntaan: Raunio, Laine. Herrala, Pohjola ja Selma Lehtinen.
Sitäpaitsi päätettiin vielä jokaiseen valiokuntaan keskustelun jälkeen valita 2 lisäjäisentä.


Pöytäkirjan painatus.

Anni Huotari ilmaisi tyytymättömyyttään edellisten kokousten pöytäkirjoihin, niistä kun ei näy mielipiteiden kehitystä. Olisi otettava jokaisen puhevuoro ja painatettava pöytäkirja jonkun lehden ylipainoksena. Sihteerejä tulisi olla 4.
Sandra Lehtinen kannatti myöskin laveampaa pöytäkirjaa.
H. Pärssinen huomautti, että edellisten kokousten pöytäkirjat ovat tehdyt aina kokousten päätösten mukaan.
Päätökseksi tuli, että laaditaan pöytäkirja, johon otetaan keskustelut lyhennettyinä.

Sihteereiksi kokoukseen hyväksyttiin valmistavan valiokunnan ehdotuksesta Hilja Pärssinen, Hanna Karhinen ja Hanna Ranta.
Puhetta johti aamupäivän istunnossa toveri Ida Aalle. Päivällisloman jälkeen johti puhetta tov. Anni Huotari.
Toiminta- ja tilikertomuksen esille ottaminen päätettiin siirtää seuraavaan päivään, jotta edustajilla olisi aikaa lähemmin tutustua siihen. Sen jälkeen otettiin keskusteltavaksi Oppivelvollisuuskysymys, josta Hilja Pärssinen oli laatinut alustuksen. (Alustus katso siv. 10.)
Alma Jokinen ehdotti kysymyksen lähettämistä valiokuntaan keskustelutta.
Hilda Herrala: "Ponsiin olisi lisättävä kansakoulujen oppiaineiden muuttamisesta oppikoulujen suuntaisiksi".
Maria Raunio kannatti edellistä puhujaa. Piti koululain uudistamista yhtä tärkeänä kuin oppivelvollisuuskysymyksen,
koska kansakoulu ei nykyään liity oppikouluun, vaan on siitä irrallaan. Kehotti kokousta kiinnittämään suurempaa huomiota 6 viikon oppilaille syksyisin annettavaan loma-aikaan, koska porvarit siinä ovat eri kannalla kuin sosialidemokratit.
Lehmuskoski puolsi loma-aikaa sillä syyllä, että vanhemmat tarvitsevat lapsia töihin. Mainitsi esimerkin, miten eräs jo kansakouluijässä oleva poika annettiin kiertokouluun juuri mainitsemistaan syistä.
Kanervo vastusti edellisen puhujan kantaa mainiten, että ennen ei riittänyt koulua varten yhtään päivää. Kyllä porvarit edelleenkin antaisivat lasten raataa ilman opetusta. Meidän tulee huolehtia siitä, että he saavat tilaisuutta koulunkäyntiin. Ei siis ole lyhennettävä koululukuvuotta, vaan hankittava avustusta varattomille koulunkäyntiin. Kannatti koulun ohjelman muuttamista tämän asian yhteydessä mainittavaksi.
Alma Jokinen huomautti siitä, että keskustelu liikkuu ulkopuolella alustuksen. Vastusti opetussuunnitelman muuttamisen liittämistä oppivelvollisuuskysymykseen, koska piti niitä aivan eri kysymyksinä.
Ostroumov oli samalla kannalla kuin Alma Jokinen.
Lehmuskoski selvitti lausuntoaan. Ei tahtonut tulevaisuuteen nähden asettua puoltamaan loma-aikaa, katsoi vaan sen nykyään olevan tarpeellisen.
Hjulgren piti alustuksessa mainittua ehdotusta aineellisesta avustuksesta oppilaille erittäin tärkeänä toteuttaa.
Selma Lehtinen mainitsi siitä, että on turhaa odottaa työläisperheiden varakoitumista, niin että voisivat käyttää lapsiaan koulussa. Sitä varten on saatava aineellisen avustuksen myöntäminen toteutetuksi.
Pärssinen: "Kun vaadimme lapsille oppivelvollisuutta 15 ikävuoteen niin on tämä sopusoinnussa sen kanssa, että myös ajamme lastensuojelusasiaa, katsoen, että ansiotyö alle 15 vuotisilta on kiellettävä. Nämä ohjelmamme kohdat täydentävät toisensa ja osoittavat, miten toveri Lehmuskosken ilmaisema käsitys ei ole paikallaan".
Raunio kannatti Herralan ehdotusta siitä, että asian yhteydessä myös selvitetään pohjakoulukysymyksen merkitystä, ei kuitenkaan oppikoulujen ohjelmaa. Lainsäädännössä on tätä uudistusta eri asiana ajettava.
52
Kanervo osoitti, miten porvarit säästävät omia lapsiaan uskonnonopetusta kuulemasta, lähettämällä lapsensa yksityisiin kouluihin. Tämä todistaa, että he eivät kaipaa pohjakoulu-uudistusta, eivätkä kärsi uskonnonopetuksesta kansakoulussa, kuten köyhälistön lapset, joille tahtovat alati saarnattavaksi nöyryyden ja kuuliaisuuden läksyjä.
Herrala huomautti ehdotuksensa olleen kansakoulujen opetussuunnitelman muuttamisesta oppikoulujen mukaisiksi, eikä päinvastoin, kuten Raunio oli käsittänyt.
M. Laine toi esille esimerkkejä miten yksityiskoulujen oppilaat nauttivat puolueellisuudesta johtuvaa etuoikeutta oppikouluihin pääsemisessä. Kannatti pohjakoulukysymyksen yhdistämistä alustuksen ponsiin.
Stenman: "Tätä uudistusta kaivataan kipeästi. Jokaiselle köyhälistön lapselle on hankittava tilaisuus saada se sivistys mitä kansakoulu tarjoo. Yhtyi alustukseen.
Rautalin kannatti oppijärjestelmän muuttamiskysymyksen yhdistämistä alustuksen ponsiin. Mainitsi miten teknillisten koulujen suhteen on tehty ehdotuksia keskuskoulun muodostamisesta.
Kysymys lähetettiin tämän jälkeen valiokuntaan. Seurasi sitten:

Orpojen ja turvattomien lasten kotikysymys,

Alustanut Maria Raunio. (Katso siv. 9.)

M. Raunio selosteli pääkohtia alustuksestaan.
Malm ehdotti, että eduskunnassa tehtäisiin interpellatsioni (välikysymys) kunnallislain johdosta. Jos saadaan uusi kunnallislaki, voivat kunnat keskuudessaan perustaa lapsille koteja.
Pärssinen toivoi, että kysymystä pohdittaisiin laajemmin, koska sen suhteen saattoi olla ehkä erimielisyyttä.
Hjulgren osoitti, että löytyy kuntia, joissa naiset ovat voineet vaikuttaa kysymyksen eduksi. Kertoi esimerkin. Olisi valloitettava paikkoja kunnallisissa laitoksissa joilta voitaisiin saada vaikutusvaltaa. Kysymys koskee koko meidän luokkaamme. Porvarillinen yhteiskunta ei kykene poistamaan epäkohtia, vasta sosialidemokratinen voi sen tehdä. Naisten on kaikkialla otettava kysymys sydämen asiaksi. Lainlaadinta on tässä suhteessa edullisin keino.
Raunio ehdotti lausuttavan mielipiteitä siitä pidetäänkö tätä kasvatuskotikysymystä suosittavana. Porvarit ovat tällä
kysymyksellä agiteeranneet meitä vastaan. Suomettarelaiset ja muut porvarit ovat agiteeranneet, että me näillä kodeilla edistäisimme epäsiveellisyyttä ja vapaata rakkautta, ja että kodit olisivat omiansa kasvattamaan lapsiin väärää henkeä. Olisi myöskin keskusteltava opista, kuinka kauan äidin ja lapsen on saatava olla laitoksessa.
Malm huomautti ponsista puuttuvan laitosten johtoa koskeva kohta. Vaati ponsiin sisällytettäväksi, että johdon tulee olla siksi inhimillinen, ettei näiden laitosten asukkaita leimattaisi saastaisiksi, vaan että he voisivat käydä päät pystyssä samoin kuin laillisetkin lapset.
Huotari: "Silloin kuin kysymys esitettiin, olin minä tämän kysymyksen suhteen epäselvällä kannalla. Kasvatuslaitoksissa nykyisin oleva kasvatus on siksi kaavamaista ja pakoittavaa, että se harvoin kehittää. Laitoksesta pois tulleilla on harvoin tarmoa elämän taistelua varten. Perheissä kasvatettavien orpojen asema on yhtä surkea. Käytäntö on vasta näyttävä, pienetkö vai suuret laitokset ovat parempia. Kannatan alustajan ehdotusta".
Pietikäinen: "Pitäisi vaatia nimenomaan kaikille turvaa, sekä aviollisille että aviottomille, jotka vaan turvaa kaipaavat. Jos mies poistuu maasta, joutuvat lapset kadulle. Vaivaishoito on epäinhimillinen".
Huttunen: "Nykyiset porvarilliset lastenkodit ovat turmelleet lapsia. Kodit ovat kuitenkin parempia, kuin yksityisten luona hoitaminen. Kertoi esimerkin, miten eräskin poika oli ollut yhtenä vuotena 6:ssa eri paikassa ja miten hän oli ahdettu täyteen ristiriitaisia mielipiteitä ja kohdeltu huonosti. Vastustan yksityisten luona hoitoa. Perustettakoon kuntiin koteja valtion avustamina. Kodit on saatava kunnollisiksi".
Saari kertoi kokemuksistaan valtion kasvatuslaitoksesta. "Tällainen kasvatuslaitos on porvarien katsantokannan mukainen. Johtaja on itsevaltias auktoriteetti, joka ei vähääkään käsitä lapsen sielun elämää, eikä äidin rakkautta. Naimaton nainen ei kelpaa kodin johtajaksi". Pani vastalauseen Huotarin käsitystä vastaan, että kodit turmelevat huonoiksi ihmiset. Syy, että niistä tulee työhön haluttomia, on se, että niiden täytyy kesken koulunkäynnin lähteä työmarkkinoille. Kannatti koteja 10 — 12 hoidokkaalle.
Lackstedt kannatti alustusta sillä muutoksella, että siihen sisällytetään kaikki tarvitsevat.
Sillanpää mainitsi esimerkiksi Pippingskjöldin kodin kristillis-siveellisestä johdosta, joka on epätyydyttävä. Kunnallisasetuksien uusittua tulee meillä olemaan osanottoa kotien hoitoon. Kannatti pieniä koteja.
Raunio oikaisi ponsiin tullutta painovirhettä, jossa puhutaan aviottomista lapsista. On tarkoittanut yleensä kaikkia turvattomia. Kannatti pienempiä koteja.
Aalle huomautti, että jos olisi tarkoitus pitkäaikaisemman tulevaisuuden ohjelman suunnitteleminen, kaipaisi tämä kysymys laajan ja syvän keskustelun. Vaan kun on kysymys asian käytännöllisestä järjestämisestä nykyoloissa, ei tarvitse käydä nyt periaatetta ratkaisemaan. Kannatti alustajan ehdotusta sekä pieniä koteja.
Saari täydensi lausuntoaan. Sanoi, että laitosten johtajan on otettava selvää, kenellä on taipumusta koulunkäyntiin ja antaa heidän jatkaa. Että sellaiset lapset, jotka haluaisivat käydä koulua ja eivät saa, vaan täytyy ryhtyä ruumiilliseen työhön, ovat haluttomia, on aivan luonnollista.
Selma Lehtinen kiinnitti huomiota siihen, ettei kaikilla äideillä ole taipumusta kasvattamaan lapsia. Kannatti kotien perustamista tarkoituksenmukaisempana kuin valtioapua. Ehdotti jonkinlaista luokitusta lasten suhteen, siten että yhdelle hoitajalle annetaan pieni määrä hoidokkaita.
Kysymys meni valiokuntaan.
Kolmantena kysymyksenä oli:

Aviottomain lasten oikeudellinen asema,

Alustanut Anni Huotari. (Katso sivu 17).

Anni Huotari teki selvää eduskunnalle jätetyistä anomusehdotuksista. Nykyisin voimassa olevan lain mukaan ei aviottomalla lapsella ole perintö-oikeutta isäänsä eikä äitiinsäkään kun puolet siihen mitä aviolliset lapset. Anomuksessa vaaditaan naiselle oikeutta valallaan vahvistaa lapsen isä. Lapsille oikeus kantaa isän nimeä. Sanoi ettei kaikki sos.-dem. naisedustajat kannattaneet tämän kysymyksen esille ottamista tässä kokouksessa.
Miina Sillanpää mainitsi kuvaavana epäkohtana sen, että yksinäisten lapsia merkitään papinkirjoihin äidin nimellä, joten hän koko ikänsä saa papinkirjaansa jonkinmoisen nimityksen Maijanpoika j. n. e. Eikä oteta isän nimeä papinkirjoihin, vaikka isä vaatii. Asia on korjattava.
Aalle huomautti Huotarin puheen johdosta, että kyllä s. d. ryhmän naiset kannattivat tätä alustusta.
Sandra Lehtinen huomautti samasta kun edellinenkin. "Ei ollut kysymyksessä, eikä ehdotusta kannatettaisi. Epäilystä oli vain sentähden, kun asia pidettiin itsestään niin selvänä, että sen kannattaminen pitemmittä keskusteluitta kuuluu sosialidemokrateille".
Ostroumov: "Perintö-oikeudellakin on porvarillisissa oloissa merkitystä aviottoman lapsen hyväksi. Sen sijaan on vala tässä asiassa hylättävä".
Laine: Kannatti nykyisten olojen kannalta perintö-oikeutta.
Raunio: "Haluan kertoa tässä, millä perusteella porvarilliset vastustavat tässä naisen valaa. He sanovat, että "1angennutta naista ei ole valalle laskettava. Jos ei valaa tykkänään saada pois, niin on se saatava myös naiselle, sillä monet noista miehistä ovat monin verroin enemmän "langenneita".
Tainio: "Periaatteessa en hyväksy valaa, vaan jos se tulee niin sitten mieluummin molemmille. On esimerkkejä Amerikasta että valaa tällaisissa asioissa on väärinkäytetty. Olisi siis ensi kädessä koetettava saada ne pois kokonaan".
Raunio: Puolusti aviottomain lasten perimysoikeutta, sillä perusteella, että nyt asiain tä11ä kannalla ollessa varakkaat talolliset ja suurituloiset virkamiehet jättävät lapsensa joita he ovat maailmaan saattaneet ulkopuolella avioliittoa, vähävaraisten kuntain elätettäviksi. Oli nähnyt, miten köyhän lesken täytyi antaa lapsensa rikkaan talon isännän ollessa
sen isän, kunnan elätiksi. Saman miehen aviolliset lapset nauttivat suuria perintöjä isänsä kuoltua. Perimysoikeuden kautta säilytettäisiin velvollisuus turvata lastensa asema asianomaisen itsensä niskoille.
Koskinen: "Vastustan kokonaan valaa niin hyvin naisen kuin miehen taholta. On paljon esimerkkejä sen väärinkäytöstä".
Selma Lehtinen: "Mielestäni vala on ainoa keino, jolla nainen voi vakuuttaa sen kuka on lapsen isä ja tällä vaikuttaa tuomioistuimen päätökseen. Sen vuoksi sitä puolustan".
Pärssinen: "Kun kysymyksen alustaja mainitsee naisen oikeudesta valalla todistaa miehen syyllisyys, tätä en kuitenkaan pitäisi hyvänä voimaan saatettavaksi, sillä yleensäkin olemme valaa vastaan ja sitäpaitsi voitaisiin tällaista valaa
käyttää väärin. Vastustan siis valaa molemmille. En puolestani panisi perintöoikeudellekaan kovin suurta painoa, koska yleensä vastustan perintöjen siirtymistä sukupolvesta toiseen. Mutta myönnän asialle sen merkityksen, että se asettaa aviottomat lapset porvarillisissa oloissa toisten lasten vertaiseen asemaan".
Huotari: "Äskeisessä puheenvuorossani tein lyhyelti selvää niiden anomusten sisällöstä, joita on eduskunnalle jätetty. Tahdon vielä kerran kajota valaoikeuteen. Eräässä anomuksessa mainitaan "että valalle ei saa laskea haureellista naista, olkoonpa sitten niin että hänellä on ollut aviottomia lapsia toisen miehen kanssa, tai että hänen luotettavaisuutensa näissä asioissa muusta syystä saattaa olla epäilyksen alainen" . Miehelle ei kuitenkaan panna minkäänlaisia rajotuksia, vaan on hänellä oikeus vannoa itsensä syyttömäksi, olkoon hän elänyt kuinka likaisesti tahansa. Siis niinkauan kuin miehellä säilytetään valaoikeus, on se naisellekin myönnettävä. Sen, että aviottomain lasten asemaa tällä lakimääräyksellä tulee hyvin vähä autetuksi, sen tiedän minäkin, mutta niinkuin jo alustuksessa mainitsin, on sillä suuri siveellinen merkitys, että avioton lapsi tunnustetaan saman arvoiseksi toisten lasten kanssa. Saadakseni työläisnaisten mielipiteen tiedoksi eduskunnan valiokunnalle, jossa tämä anomusehdotus käsitellään, olen pitänyt tärkeänä, että kysymys otetaan täällä keskustelun alaiseksi".
Sitten otettiin keskusteltavaksi:

Ihanneliittotyön järjestäminen,

Alustanut Maria Laine. (Katso siv. 9.)

Maria Laine oikaisi alustuksensa ponnessa sen kohdan, että liittokokous valitsee toimikunnan, pitää olla iiittohallinto. Stenman kannatti alustusta.
M. Laine toivoi, että kysymyksestä keskusteltaisiin enemmän.
Lindberg piti ihanneliittotyötä lasten kehittäjänä tulevaisuutta varten erittäin tärkeänä.
Kivilahti huomautti, että asia tarvitsee innostusta ja kannatusta, että se tulee tarkoitustaan vastaavaksi. Jos ei yhtenäistä johtoa ole, niin pääsevät yksilöt eri paikoilla hyvinkin eri tavoilla asiaa järjestämään. Kannatti eri toimi-kunnan asettamista, joka toimii naisliittotoimikunnan johdolla.
Levander: "Maaseudulle, tehdaslaitoksien ympäristölle tulisi myös antaa apua". Kertoi, miten suuria vaikeuksia on olemassa ihanneliittoja järjestäessä.
Malm ei kannattanut eri toimikunnan asettamista. Liittohallinto pitäköön tätä varten sihteerin.
Aalle kannatti 1 ja 2 pontta ja että toimikunta olisi valvomassa "Ihannelehteä". Vastusti vakinaisen henkilön asettamista, koska ei sanonut tuntevansa sopivia henkilöitä tähän toimeen. Ponsissa olisi lausuttava, että liittotoimikunta käyttäisi henkilöä ja henkilöitä, mikäli se on mahdollista ja varat sallivat.
Sandra Lehtinen: Oli sitä mieltä, että liittohallinto ottakoon ulkopuolelta apua. Laimeus on johtunut voimain puutteesta. Kannatti alustajan puoluekokousta varten laatimia ponsia.
Selma Lehtinen katsoi erikoisen henkilön asettamista tätä varten tarpeelliseksi. Toimintaa vaikeuttaa se seikka, että toimihenkilöt muuttelevat paikasta toiseen.
Kanervo ehdotti tämän työn järjestelyn jätettävän piiritoimikuntien tehtäväksi, sillä yksi sihteeri ei pysty tässä suhteessa ilmennyttä tarvetta tyydyttämään.
Takala yhtyi Aalteeseen ja Kanervoon. Mainitsi, että Jyväskylässä on alkeiskursseihin otettu 2 tuntia ihanneliitto-opetusta.
M. Laine huomautti, että 3:s ponsi on jo vanha ja ennen päätetty. "Luentoja pitämällä tästä asiasta ei paljoakaan voiteta. Tarvitaan sihteeriä ja sen lisäksi kursseja".
Saari oli sitä mielipidettä, että liittokokous valitsee toimikunnan joka asettaa ihanneliittojen sihteerin palkkiolla. Liittohallinto itse julkaisee kirjallisuutta.
Vesterlund sanoi, että Tampereella yritettiin jo 4 v. sitten ihanneliittotyötä. Tampereen kunnallisjärjestö hoitaa asiaa ja kannattaa sitä aineellisesti.
Raunio tahtoi antaa puoluetoimikunnalle oikeuden asettaa 1 jäsenen i.-l.-toimikuntaan.
Selma Lehtinen katsoi neuvojan asettamisen tärkeäksi. Kulut korvaisivat naisosastot.
Hjulgren katsoi puolueopiston poistavan voimien puutteen.
Kiiskinen vakuutti s. d. naisliittohallinnon tehneen kaikcrt voitavansa asian edistämiseksi. Ei uskonut sihteerin palkkaamisella saatavan ihmeitä aikaan.
Stenman huomautti ihanneliittotyön vaikeuksista. Kertoi, että Kymin Karhulassa ei uskallettu laskea lapsia liittoon, kun pelättiin koulusta erottamista.
Pärssinen valitti, ettei "Ihanne-lehdelle" ole annettu kirjoituksia. Ehdotti ponsissa mainittavaksi jotain siitä, että yhdistykset perustaisivat i.-liittoja.
Enberg oli sillä kannalla, että puolueen olisi kannatettava äitien kehittämistä.
Lackstedt kertoi, että Riihimäellä oli ihanneliitto, vaan kun opettaja kuoli, niin lakkasi se.
Selma Lehtinen: "Ihanneliitto on avuksi köyhälistön äideille kun itse eivät ole tilaisuudessa hoitamaan lapsiaan".
Kysymys lähetettiin valiokuntaan.

Sähkösanomia oli kokoukselle saapunut tri. N. R. af Ursinilta:
"Eteenpäin naiset köyhälistön taistelussa".

Samoin myös toveri Elin Penttilältä Kotkasta:
"Sydämellinen tervehdys. Menestystä, onnea työllenne".

Lähettäjille huudettiin 3 - kertainen eläköön.

Tri. af Ursinille lähetettiin kokoukselta näin kuuluva vastatervehdys:
"Sydämmelllnen kiitos! Olkoon Teillä kauan vointia ja intoa aatteen työhön".

Lahtelaisten puolelta tehty ehdotus tervehdyksen lähettämisestä eräälle rouva Johansson'ille, joka mielenosoitukseen osanottonsa tähden on luokkatuomion nojalla vankilassa, hyljättiin kun kokouksessa ilmeni, ettei mainittu henkilö varsinaisesti kuulu puolueeseen.


Kertomus sos.-dem. naisliiton kokoukselle v. 1907, 08 ja 09 valtiopäiväin työn alalta (katso siv. 38), jonka toveri Hanna Ranta luki, lähetettiin keskustelutta asianomaiseen valiokuntaan.
Samoin myös lähetettiin valiokuntaan keskustelutta kysymys Ammattitarkastuksen uudelleen järjestämisestä. (Alust. katso siv. 11.)

Keskusteltavaksi otettiin sen jälkeen

Militarismi,

Alustanut Hilja Pärssinen. (Katso siv. 16.)

Herrala piti ehdotettua pontta liian ylimalkaisena. On olemassa kaksi eri mielipidettä asiasta; kansanasestus ja kaikkea asestamista vastaan. On siis selvennettävä, ettemme vastusta kansanasestamista.
Ostroumov ei hyväksynyt pontta, sillä eivät kaikki voi antautua propagandaan hallituksen vainon takia. On kannatettava propagandaa, vaan ei velvoitettava siihen. Kannatti kansan asestamista, sillä ei vielä voida asettua niin ihanteelliselle kannalle, että vastustaisimme kaikkea asestamista.
Pohjola kannatti alustusta.
Pärssinen selventi, ettei ollut kansanpuolustusta vastustavalla kannalla, kuten alustuksessakin ilmeni. Sanoi tarkottaneensa etukädessä valistusta yleisön keskuudessa.
Lackstedt kannatti alustusta.
Ostroumov oli sillä kannalla, että propaganda suuren yleisön keskuudessa on yhtä vaarallista kuin sotaväenkin keskuudessa. Hallitus pitää sitä yhtä vaarallisena. Kannatti propagandan harjoittamista, mutta on tehtävä sellainen päätös, että sitä voi noudattaa.
Huotari huomautti siitä, että kouluissa kasvatetaan sodan ihailijoita. Äideillä on tässä suhteen suuri tehtävä vaikuttaa lapsiin päinvastoin.
Ranta ei uskonut propagandan vaarallisuuksiin. Kannatti ponsien jyrkentämistä.
Sandra Lehtinen katsoi alustuksen liian yksipuoliseksi, oli painostettu liiaksi rauhanaatetta. On saatava ponteen jotain kansanpuolustuksesta. Yhtyi Huotariin siinä, että nuorisoon on istutettava rauhanaatetta, mutta ei siinä määrin, että se heikentäisi itsepuolustusta.
Kanervo tahtoi jättää asevelvollisuuskysymyksen vastaisen järjestelyn pois, kannatti vaan sen siveellisen puolen huomioonotettavaksi. Huomautti siitä, että meiltä Suomesta viedään niukkoja varoja sotilastarkoituksiin Venäjälle. Sitä
puolta olisi selvennettävä. Asian käytännöllinen puoli jääköön puoluekokouksen määriteltäväksi.
Pohjola yhtyi Rantaan. Ei pitänyt agitatsionia vaarallisena.
Pärssinen katsoi, että puhuttaessa kansan puolustuksesta joku voi luulla sillä tarkotettavan naisten asestamista, kuten Ranskassa eräät naiset ovat vaatineet. Sellaista käsitystä on vastustettava.
Jokinen kannatti yleistä asestamista. Tahtoi sitä tarpeen vaatiessa ulotettavaksi myöskin naisiin. Kannatti molempien käsitysten huomioonottamista.
Hjulgren kannatti itsepuolestaan kansan puolustusta sekä lausui, että s. d. ryhmän on eduskunnassa myöskin asetuttava sille kannalle.
Ostroumov yhtyi Pärssiseen naisten asestamisessa. Tämä ei silti estäisi urhoollisia naisia tarpeen tullessa tarttumaan aseisiin.Teroitti vieläkin mieliin propagandan vaarallisuutta. Vastusti velvoittamista siihen yleisen kutsunnan varalta. Kannatti kumouksellista toimintaa, mutta on toimittava täysin tietoisina asian luonteesta, voidakseen kestää ehkä raskaat-kin seuraukset.
Kivekäs oli sitä mieltä, että työ on kohdistettava etupäässä rauhanaatteen hyväksi ja väliasteena kansanpuolustus.
Tainio: "Jos ponteen lisätään jotain, niin olisi lisättävä se, että kukin kykyjensä mukaan levittää propagandaa. Kun koulu toimii päinvastoin, on kodilla tässä tehtävä".
H. Ranta: "Tahdon todistaa sen että agitatsiooni militarismia vastaan ja kansanmiliisin puolesta ei ole niinkään vaarallista. On olemassa valtiomiehiä jotka ovat tuominneet militarismin; on olemassa tiedemiehiä, jotka ovat tehneet saman. On kirjoitettu arvokkaita kirjoja kansan miliisin puolesta. Aug. Bebelin "Pois seisova sotaväki" ja R. Holstin "Aseellisesta rauhasta" ovat jyrkkiä ja kuitenkin niitä saa levittää. Olen monta kertaa kuullut puhuttavan ja myöskin puhunut hyvin jyrkästi samasta asiasta".
Sandra Lehtinen kannatti Kivekkään tekemää ehdotusta.
Ostroumov ehdotti nimenomaan mainittavaksi kansanpuolustuksesta, koska ohjelma on juuri tarkastuksen alaisena.
Kysymys lähetettiin valiokuntaan. Lisäjäseniksi Kasvatuskysymysten valiokuntaan valittiin toverit Paula Saari ja Emmi Huttunen.
Lopetettiin kokous laulamalla "Vala".

Toinen kokouspäivä.

Kokous alkoi klo 9 aamulla. Aluksi laulettiin "Sä lippu puhdas, punainen". Puhetta johti Hilma Lehmuskoski. Sihteeri Hanna Ranta ilmoitti kokoukseen saapuneen uuden edustajan, Hilja Kasken Jyväskylästä.
Tämän jälkeen otettiin esille liiton toimintakertomus, jonka johdosta tehtiin muutamia vähäpätöisempiä huomautuksia.
Sitten seurasi liiton tilikertomus liiton sihteerin Aura Kiiskisen esittämänä.

Puheenjohtaja kysyi onko tarpeellista, että liittohallinnon jäsenet poistuvat siksi aikaa, kun tilikertomusta arvostellaan. Pietikäinen piti tapaa liian vanhanaikaisena.
Tähän mielipiteeseen yhtyi kokous, joten liittohallinnon jäsenet saivat jäädä sisälle arvostelun ajaksi.
Pietikäinen kysyi, onko vanhat, arvonsa menettäneet kirjat palautettavat liittohallinnolle.
Aalle katsoi, ettei hinnan alennuksen tekeminen vanhoista kirjoista kuulu tälle kokoukselle. Tehkööt sen liittoneuvosto.
Raunio hyväksyi tilikertomuksen.
Enberg yhtyi edelliseen huomauttaen, että tilintarkastajain lausunto varojen lainaamisesta oli tarpeeton.
Kiiskinen piti tärkeänä, että liittokokous lausuu mielipiteensä varojen lainaamisesta vastaisuuden varalle. Ilmoitti, että kirjojen hintoja on jo alennettu. Katsoi tarpeelliseksi, että kirjat palautetaan hallinnolle.
Hjulgren vastusti yksityisille lainaamista.
Pöysä huomautti, että tulopuolesta on kyllä ollut lehdissä tiedonantoja, mutta kirjatileistä puuttuu sitä.
Kivilahti kannatti Hjulgrenia.
Sillanpää ei kannattanut varojen lainaamista kenellekään.
Kiiskinen huomautti, että kirjoista on pidetty tarkkaa tiliä. Tileihin on merkitty, kuinka paljon kutakin kirjaa on painettu ja myyty, sekä kuinka paljo sitä on jälellä. Kirjatili on esitetty aina liittohallinnolle.
Pärssinen piti että liittotoimikunta oli huolella hoitanut tehtävänsä.
Sillanpää ehdotti tilit julkaistavaksi neljännesvuosittain. Ehdotti myöskin että vanha liittohallinto vastaa antamistaan varoista.
Kivekäs vaati kaksinkertaista kirjanpitoa.
Aalle huomautti keskustelun menneen liian yksityiskohtaisuuteen.
Tainio piti Sillanpään ehdotusta tarpeettomana.
Partanen yhtyi Tainioon.
Kokous hyväksyi tilit sekä päätti, ettei liittohallinnon varoja lainata kenellekään, ei yksityisille eikä osastoille.

Keskusteltavaksi otettiin nyt kysymykset

Naisosastojen tarkoituksenmukaisuudesta ja äitiosastoista,

Alustaneet Terijoen, Helsingin, Parkkarilan naisosastot sekä Lahden äitiosasto. (Katso siv. 4.)

Nämä kysymykset oli valmistava valiokunta ehdottanut yhdistettäväksi yhdeksi kysymykseksi.
Valjakka vastusti valiokunnan ehdotusta. Kokous yhtyi valiokunnan ehdotukseen.
Anni Savola luki Lahden äitiosaston alustuksen äitiosastoista ja Fiina Pietikäinen ponnet kysymyksestä miten saataisiin perheenäideille enempi aikaa henkiseen kehitykseen?
Herrala vastusti äitiosastojen perustamista työvoimien puutteessa. Äideillä on tilaisuus kehittyä naisosastoissa.
Kanervo osoitti äiti- ja naisosastojen perustamisen syyt olevan aivan samoja, on vaan johduttu väärinkäsitykseen. Voimat ovat kohdistettavat yhteen sillä hajoitus pahentaa asiaamme.
Kivilahti yhtyi Kanervoon. "Naisosastot voivat renkaiden avulla tyydyttää äitien vaatimuksia".
Valjakka kannatti naisosastoja, koska niihin voivat kaikki liittyä, niin naineet kun naimattomatkin.
Selma Lehtinen katsoi erilaisten osastojen perustamisen johtuvan tietoisuuden puutteesta. Uskoi, että äitiosastot aikaa myöten häviävät, kuten naisosastotkin.
Ranta huomautti, ettei äideillä ja tyttärillä ole mitään erikysymyksiä keskusteltavana, joiden tähden alustaja puolustaa äitiosastoja. "Alustajan perusteet ovat siis kovin 1öyhät. Yhteiset asiat selviää parhaiten yhteisissä kokouksissa
ja järjestöissä". Kannatti ponsia kysymyksestä naisosastojen tarkoituksenmukaisuudesta. "Jos naisosastojen toiminta tulee järjestetyksi monipuolisemmaksi ja tarkoitustaan vastaavaksi, kuolee äitiosastot itsestään". Selosteli minkätähden Lahdessa oli perustettu äitiosasto. ltsekkäisyyden ja persoonallisten riitojen tähden.
Huttunen yhtyi Rantaan nais- ja äitiosastojen tarpeellisuudesta. Periaatteelliseen puoleen nähden ehdotti, että jokainen tekisi paikkakunnallaan voitavansa sen levittämiseksi.
Sandra Lehtinen katsoi äitiosastojen eläneen aikansa, eikä niillä ole tulevaisuutta. Viittasi Tampereen naisosaston toimintaan, se kun oli muodostanut äitiosaston alaosastokseen. Yhtyi alustukseen naisosastojen tarkoituksen mukaisuudesta, piti sen hyvänä.
Stenman kannatti naisosastojen toiminnan kokonaisemmaksi muodostamista.
Kivekäs katsoi naisosastotkin tarpeettomaksi voimain tuhlaukseksi ehdottaen niiden lakkauttamista. Äiti- y.m. In. osastojen kysymyksiä ehdotti siirrettäväksi toveriosastoihin.
Sandra Lehtinen huomautti, että Kivekkään ehdotus on uusi.
Karhinen kiinnitti huomiota siihen, että niin hyvin alustukset näistä kysymyksistä kuin myöskin keskustelu niistä on selvästi osoittanut äideiltä sekä tyttäriltä puuttuvan sosialistista valistusta. Siksi on toiminta suunnattava tämän epäkohdan poistamiseksi. Nuoriso-osastoja ei voida kaikkialle voimien puutteessa perustaa. Naisosastojen toiminta on tehtävä tarkoitustaan vastaavammaksi.
Pasonen yhtyi edelliseen.
Jokinen: "Naisosastot eivät ole vastanneet tarkoitustaan, siksi on syntynyt äitiosastoja". Kannatti äitiosastoja ainoastaan naisosastojen ala-osastoiksi. Yhtyi Terijoen naisosaston ponsiin.
Sillanpää sanoi puolustavansa äitiosastojen perustamista, siellä missä niillä voidaan vetää naisia mukaan. Katsoi äitiosastojen perustamisesta kieltävän tai vastustavan päätöksen tekemistä tyhmyydeksi.
Lahtinen ja Stjernros yhtyivät Rantaaan.
Sivenius ja Ojanen kannattivat Sillanpäätä.
Eronen piti valistusrenkaiden perustamista tarpeellisina. Vastusti äitiosastoja.
Pärssinen katsoi äitiosastot tarpeettomiksi. "Mitä erikseen Fiina Pietikäisen ponsiin tulee, niissä ilmenee käsitys, että
äitien asema on autettavissa, jos miesten palkkakysymys ratkeaa hyvään suuntaan. Kuitenkaan ei tämä tie pelasta työläisäitejä, jotka kapitalismi tekee miehestä riippumattomiksi ja ajaa taistelemaan itselleen työpäivän lyhennystä, palkankorotusta j. n. e. Vasta sosialismi nostaa äitien aseman".
Pietikäinen sanoi ei löytäneensä muita keinoja kuin mitä esitti.
Tainio vastusti äitiosastoja, koska naisosastot voivat saman tehtävän suorittaa. Sitäpaitsi kuuluu kasvatus muillekin kuin äideille.
Kysymys lähetettiin agitatsionivaliokuntaan, johon lisäjäseniksi valittiin: Lundqvist ja Kivekäs.
Päivällisloman jälkeen alkoi kokous uudelleen ½ 5 j. p. p., jolloin puhetta johti Ida Aalle.

Keskusteltavaksi otettiin kysymykset Agitatsionityön uudestaan järjestämisestä, johon valmistava valiokunta oli ehdottanut yhdistettäväksi kysymykset 15, 16, 17 ja 18.

Valjakka ehdotti joka kysymyksen erikseen käsittelemistä.
Pärssinen kannatti asioita yhdessä keskusteltaviksi.
Sen jälkeen teki alustaja S. Lehtinen yhteenvedon ja täydenteli alustuksia.
Sillanpää: "Olen alustajan kanssa vastakkaista mielipidettä piiritoimikuntien suhteen. Pidän niitä edelleenkin tarpeellisena siitäkin syystä, että niiden ollessa ovat naiset lukuisammin tilaisuudessa ottamaan osaa yleisiin kokouksiin, m. m. piirinä edustajakokouksiin, jotka ehdottomasti kehittävät. Nykyisten puolueen järjestösääntöjen mukaan ei naisia varsin heikon järjestäytymisensä tähden tule valittua puoluekokouksiin, koska nytkin on ainoastaan pari kolme naista valittu koko puoluekokoukseen. En voi uskoa niinkuin alustaja, että kun vaan piiritoimikunnat lopetetaan, niin naiset menisivät silloin kunnallisjärjestöjen kokouksiin ja siellä valvovat, että naisia tulee valituksi edustajiksi yleisiin kokouksiin y. m. Vastustan piiritoimikuntien lopettamista".
Huotari olisi ollut Sillanpään kanssa samaa mieltä piiritoimikunnista, mutta raha-asiain tähden luopuu. Vastusti, että piiritoimikunnat olisivat vieroittaneet naisia kunnallisjärjestöjen kokouksista. Puolsi luottohenkilöiden säilyttämistä,
jotka huolehtivat kirjeenvaihdosta ja agitatsionista. Uskoi piiritoimikuntien lakkauttamisen aikaansaavan toiminnan lamautumista.
Herrala yhtyi alustajaan muussa, paitsi siinä, että naist. piiritoimikunnat olisivat olleet tarpeettomia tähän asti. Puolsi piiritoimikuntien lakkauttamista sillä edellytyksellä, että naisosastot ovat enemmän vuorovaikutuksessa liittohallinnon kanssa ja että liittohallinto harjoittaa agitatsionia.
Kellosalmi ei kannattanut toimikuntien lakkauttamista, koska vaalipiiritoimikunnat menettelevät puolueellisesti naisagitaattoreihin nähden.
Malm piti toimikuntien lakkauttamista menettelytapakysymyksenä. Kannatti piiritoimikuntia käytännöllisten ja periaatteellisten kysymysten selvittäjänä. Ei hyväksynyt veronmaksutapaa. On muuten olemassa pieniä ja isoja kynttilöitä, jotka auktoriteetillaan johtavat, eikä aina niin oikeaan suuntaan.
Pöysä katsoi voitavan kokeilla asian suhteen. Jos toimikunnat ovat tarpeellisia, ovat ne jälleen asetettavat. Ei uskonut liitolla riittävän voimia.
Sandra Lehtinen viittasi alustukseensa huomautuksen johdosta, jossa myönnetään, että toimikunnat alussa vastasivat tarkoituksensa, mutta nyt niiden toiminta on heikentynyt ja ne ovat osittain menneet väärään. Todisteena siihen on Kotkan rettelöt y. m. Luottohenkilöitä kannatti asetettavaksi kaupunkeihin. "Missä on naisosastoja, saavat osaston toimihenkilöt olla luottamushenkilöinä. "En usko tuota vanhaa väitettä, eikö naisten erikoistoiminta pysyisi pystyssä". Kumosi Malmin väitteen auktoriteeteistä.
Pohjola kannatti lakkauttamista. Yleisiä vaalipiiritoimikuntia on velvoitettava huolehtimaan agitatsionista.
Liukkonen kannatti lakkauttamista. Liittohallinnon on palkattava agitaattorit.
Huttunen sanoi kokemuksesta tulleen siihen käsitykseen, että toimikunnat hajoittavat voimia, kun niistä johtuu paljon lisätyötä.
Aalle: "Agitatsioonin tähden ei ainakaan tarvita naisten piiritoimikuntia. Siitä kyllä pitää piiritoimikunnat huolta. Puhe miesten puolueellisuudesta agitaattorien suhteen on turhaa. Ainakin Turussa on otettu mielellään naispuhujia, jos vaan on saatu kunnollisia".
Liukkonen: "Meillä oltiin piiritoimikuntien lakkauttamisen kannalla. Sijalle on asetettava luottohenkilöt".
Kiiskinen huomautti, että liittohallinto on vastannut kaikkiin saapuneisiin kirjeisiin. Mitä piiritoimikuntiin tulee, eivät ne voi pysyä pystyssä ilman aineellista kannatusta. Se vaikeuttaa liitonkin toimintaa, kun osastoja eroaa liitosta 5 pennin verotuksen tähden".
Jokinen katsoi liittohallinnon ja naisten piiritoimikuntien olevan toistensa tiellä.
Saari: "Naisten erikoistoiminta on hyvä siitäkin syystä, että se kasvattaa omintakeisia toimihenkilöitä". Kannatti piiri-toimikuntien lakkauttamista.
Selma Lehtinen kannatti lakkauttamista. Yhtyi Herralaan siinä, että naisosastot ovat kirjeenvaihdossa liittohallinnon kanssa. "Kun piiritoimikunnat lakkautetaan voidaan sanoa naisille, että nyt ei kukaan tee teille valmista. Menkää kunnallisjärjestöjen kokouksiin valvomaan etujanne".
Takala väitti itsellään olevan kokemusta siitä että naiset pysyvät aivan syrjässä toiminnasta, jos toimikunnat lakkautetaan. Yhtyi Sillanpäähän muuten.
Lindberg sanoi Uudellamaalla tulleen siihen käsitykseen että toimikunnat ovat tarpeettomia. "Yhteistoiminta miesten kanssa on tuloksia tuottavampaa. Tulee seurattua piiri ja kunnallisjärjestön kokouksia. Täten pysytään aikansa tasalla" .
Johansson yhtyi alustajaan lakkauttamisessa ja Kiiskiseen naisosastojen toiminnassa. Huomautti vaalipiiri- ynnä
kunnallistoimikuntien järjestäneen yleisen agitatsionin.
Kivilahti yhtyi Huttuseen, Kiiskiseen ja Jokiseen.
I. Laine kannatti lakkauttamista.
Karhinen yhtyi alustajaan S. Lehtiseen, siitäkin syystä kun Viipurin l. itäisessä vaalipiirissä ei tiedetty mitään toimi-kunnasta, vaikka se Viipurin kokouksessa oli asetettu. Kannatti naisosastojen välitöntä vuorovaikutusta liittohallinnon kanssa.
Kanervo sanoi toimikuntien toimineen ainoastaan vaalien aikoina. Uudellamaalla toimi se siihen suuntaan, että koko toimikunta olisi mennyt eduskuntaan (naurua). Kannatti toimikuntien lakkauttamista.
Sillanpää huomautti, että ei ole kiinnitetty huomiota periaatteelliseen puoleen.
Stenman: "Kymin naisosastossa päätettiin piiritoimikunnat lakkauttaa. Ei se heikennä toimintaa".
Malm ei hyväksynyt toimintaa tässä muodossa. Toimikunnalle on annettava kasvatuksellinen puoli, ei veroitus. Naisten toimikuntien välitys helpottaisi liittohallinnon toimintaa.
R. Koskinen: "Turussa kannatettiin piiritoimikuntien lakkauttamista. Niistä ei ole ollut haittaa eikä hyötyä". Kannatti luottamushenkilöitä.
M. Laine huomautti, että on tärkeää määrätä, milloin toimikunnat lakkautetaan.
Kysymys lähetettiin asianomaiseen valiokuntaan.
Hyväksyttiin valmistavan valiokunnan ehdotus pöytäkirjan painattamisen jättämisestä liittotoimikunnalle, kokous määräisi vaan ajan, minkä sisällä se on valmistettava.
Tämän johdosta päätettiin, että pöytäkirja on valmistettava 2:den kuukauden sisällä.

Sen jälkeen otettiin esille Nousevan sukupolven raitistuttaminen, alustanut Riihimäen naisosasto. (Katso siv. 10.)

M. Laine katsoi tällä kysymyksellä ei olevan mitään merkitystä, sillä kaikkialla tehdään työtä raittiusaatteen hyväksi. Piti keskustelua tarpeettomana. Lähetettäköön lapset ihanneliittoihin.
Pärssinen piti tärkeänä, että ruvetaan enemmän panemaan painoa raittiusvakaumuksen istuttamiseen lapsiin.
Kiiskinen ehdotti kysymyksen lähettämistä valiokuntaan.
Pohjola yhtyi Pärssiseen. "Vaikka juoppoutta pidetään pikkupaheena, ei sitä saa syrjäyttää. Kun kerran vaaditaan kieltolakia on ihmiset opetettava sitä käytännössä toteuttamaan". Kannatti kasvatuksellista raittiustyötä.
M. Laine piti pontta liian epäselvänä, kun siitä ei käy ilmi lähetetäänkö lapset porvarillisiin toivonliittoihin. Muuten kannatti asiaa.
Pöysä huomautti siitä, että juoppous menee perintönä, siksi ei juoppoja isäksi eikä äideiksi.
Hjulgren kannatti raittiusasian selvittämistä.
Huotari: "Tulevan sukupolveni raitistuttaminen ei ole kevyt kysymys. Olen raittiusintoilija ja siksi pidän kysymystä tärkeänä. Niin kauan kun isät ja äidit juovat ja juopuneina
siittävät lapsia, tulee rampoja, raajarikkoja ja epänormaaleja. On surkea jos äidin täytyy opettaa inhoamaan isää, mutta on kurjaa myöskin jos isän täytyy juopumuksen tähden halveksia äitiä. Vakaumuksellisella raittiustyöllä on sangen suuri tehtävä. Äitien on se otettava sydämen asiaksi".
Valjakka: "Sokea ei voi sokeata taluttaa. Vanhempien on aloitettava itsestään".
Lackstedt huomautti, että ne olivat ehdottomasti raittiita, jotka katsoivat kysymyksen kuuluvan naisten edustajakokoukselle.
Kysymys lähetettiin valiokuntaan.

Keskusteltavaksi otettiin Äitiysvakuutus-kysymys, alustanut Hilja Pärssinen. (Katso siv. 13.)

Kästämä: "Oulussa kannatettiin tätä anomusta sellaisenaan ja pidettiin siinä mainittuja yksityiskohtia tärkeinä".
Pohjola yhtyi myös alustukseen.
Sandra Lehtinen: "Ei ole liikaa esittää tässä kysymyksessä niitä vaatimuksia, joita alustus sisältää. Kysymys on yhteiskunnalle tärkeä. Nämä äidit palkitsevat monin kerroin sen avun, jonka tulevat saamaan. Jos asetuttaisi välinpitämättömiksi äitiysvakuutuksen suhteen, niin tehtäisiin siinä porvareille palvelusta, sillä he kyllä muutoinkin jarruttavat tätä".
Huttunen: "Yhdyn Lehtiseen siinä, että porvarit iloitsisivat, jos me sanoisimme näitä vaatimuksia liiallisiksi. Ne ovat liiankin vähäiset siihen katsoen miten suuri kysymys on. Vaikkakaan ei kaikkia saataisi, ei tule vaatimuksista tinkiä".
Kästämä: "Työläisnaiset parhaiten tuntevat asian tärkeyden. Se koskee heitä, siitä on tietoa levitettävä".
Pärssinen: "Kuten alustuksesta käy ilmi, tulee tässä kohden puolueohjelmaa laajennettavaksi ja velvollisuuksia myös kunnille asetettavaksi".
Pohjola ilmoittaa, että Parkkarilan naisosasto on alustuksen kannalla.

Kymin Korkeakosken naisosastolta oli saapunut asiaa koskeva kirjelmä, joka päättyi seuraavaan ponteen:
Edustajakokous lausuu sos.-dem. eduskuntaryhmälle jyrkkänä evästyksenä, että äitiysvakuutus on kiireimmiten saatava köyhälistön naisia tyydyttävään ratkaisuun.
Kysymys meni valiokuntaan. Samoin lähetettiin valiokuntaan keskustelutta siviiliavioliittokysymys.

Kysymys Edustajain asettamisesta, jonka Hilma Rahikainen oli Oulun l. naist. piiritoimikunnan puolesta alustanut, hyljättiin valmistavan valiokunnan ehdotuksesta.

Siirryttiin sen jälkeen käsittelemään Kirkon ero valtiosta ja uskonnon vapauskysymystä, alustanut Vera Ostroumov. (Katso siv. 16.)

Pärssinen: "Alustus on kyllä asiallinen ja valaisee uskonnonvapauskysymystä sekä kirkon ja valtion eroa yhteiskunnalliselta kannalta. Mutta siinä ei ole pantu painoa sosialismin valistustyölle kirkollisen pimityksen ehkäisemiseksi. Enemmän on alustaja asettunut suvaitsevaiselle kannalle eri uskontoihin nähden. Mutta koska suvaitsevaisuus usein tulee vahingolliseksi välinpitämättömyydeksi, niin on mielestäni aina tämän kysymyksen yhteydessä tärkeä osoittaa, miten eri uskontomuodot ovat täynnä inhimillisiä erehdyksiä ja kuinka niiden sisältämä moraali on aikakauden tahi määrättyjen kansanluokkien ajatustavan läpitunkema eikä siis totuuden kanssa sopusoinnussa. Niin myös dogmit ovat ihmisluomia. Siten esim. nykyajan monet teoloogit jo asettuvat tunnustamaan, että lunastusoppia ei ole käsitettävä Lutherin selittämällä tavalla, että Kristuksen jumaluus ei ole ehdottomasti uskottava j. n. e. Sosialistein tulee pyrkiä tieteen kantaa selittämään ja siten levittää valistusta uskonnollisissa asioissa".
Ostroumov huomautti, että oli Pärssisen pyynnöstä kirjoittanut alustuksen kirkon ja valtion erosta eikä sosialidemokratien suhteesta uskontoon. 01i muuten suvaitsevaisella kannalla uskontoon nähden. Oli ottanut kutsumukseksensa taistella omantunnon vapauden puolesta. Jos kirkon ja valtion eroa ajetaan siinä mielessä, että uskontoa itseään vastustetaan, antaa se aihetta käsitykseen, että valtio voisi kokonaan kieltää uskonnot eli toisin sanoen asettuisi se yhtä suvaitsemattomalle kannalle kuin nykyinen valtio, joka pakottaa yksilöä tunnustamaan määrättyä uskontoa.
Hjulgren yhtyi alustajan ponsiin. - "On olemassa eri uskonto-käsitteitä. Jos loukkaamme noita käsitteitä, eivät he tule mukaan ajamaan taloudellisia uudistuksia meidän kanssamme. Siksi on annettava heidän olla rauhassa. Kirkko on erotettava valtiosta ja laadittava mitä pikemmin uskonvapauslaki".
Sillanpää: "Kun me kerran myönnämme uskonnon yksityisasiaksi, niin silloin on sopimatonta asettua yksilöjen vakaumusta loukkaavalla tavalla puhumaan uskonnon asioista. Alustaja on hyvin ja valaisevasti esittänyt uskonnonvapauden tarpeellisuutta. Toivon, että kokous yhtyisi hänen ehdottamiinsa ponsiin, jotka katson riittäviksi".
Pärssinen: "En tarkoita suinkaan sitä, että valtion tulisi asettua suvaitsemattomalle kannalle uskontoon nähden, sillä sen tulee taata kaikille jäsenilleen omantunnon vapaus, mutta kammoksun sitä, että kirkollinen ja uskonnollinen pimitys saisivat vaikuttaa ilman vastustusta. Tahdon että siveellisillä aseilla, se on tiedon levittämisellä poistetaan uskonnollisia harhakäsitteitä. Siihen tunnen sosialismin velvottavan tunnustajiaan".
Ostroumov: "Olen nimenomaan alustuksessani asettunut täyden uskonnon vapauden kannalle ja kirjoittanut sen sellaiseksi, että se tyydyttäisi erilaisiin uskontokuntiin kuuluvia. Mielestäni kirkon ja valtion ero eli kyseenä oleva reformi on aivan eri asia kuin yksityisen sosialidemokratian tahi muun kansalaisen suhde uskontoon. Tämä suhde eri yksilöillä voi olla aivan vastakkainen, mutta siitä huolimatta voivat kaikki kirkon ja valtion eroa ajavat kansalaiset tämän kysymyksen ajamisessa olla yksimielisiä. Minusta on vastenmielistä ajatella, että sosialistein taholta ajettaisiin tätä asiaa ahdasmielisellä suvaitsemattomuudella. Onhan ihmiskunta jo kyllin kärsinyt polttorovioista ja vainoista".
Malm: "Tämän uudistuksen ajaminen ei voimassa olevain lakien mukaan ole helppoa, sillä eduskunnalla ei ole valtaa kirkollisessa lainsäädännössä. Olisi saatava eduskunnan valtaa laajennetuksi. S. d. ryhmä onkin tehnyt anomuksen eduskunnan vallan laajennuksesta".
Pärssinen: Selvyyden vuoksi tahtoi selittää, että ei tarkoittanut ulkonaisilla ja pakkokeinoilla vaikutettavaksi esittämäänsä suuntaan vaan tiedon ja valistuksen aseilla. Siitä olisi valiokunnan ponsiin lisäkohtia otettava.
Kivilahti: Sanoi asettuvansa alustajan kannalle. "Kirkon ja valtion eroa selitettävä varovaisuudella, ettei karkoteta monia näistä asioista arkoja pois riveistämme".
Ostroumov: "Ei ole mitään sitä vastaan, että otetaan jonkin verran lisää ponsiin, kun vaan ei loukata sitä perusajatusta mille uskonnonvapauden vaatimus nojautuu".
Sillanpää: "Asiaa on tehtävä tunnetuksi. Tulee valaista mitä uskonto on ja miten valtion uskonto on välikappale vallassa olijain käsissä. Kehityksen mukana vanhoilliset ennakkoluulot katoavat itsestään kansasta".
Asia lähetettiin valiokuntaan.

Päivällisloman jälkeen alettiin kokous ½ 5.

Kysymykselle Naisten suojeluslait ja yötyön poistaminen luki Laina Vesterlund laatimansa alustuksen sekä toisen, Olga Jokisalolta, samasta kysymyksestä luki Maria Raunio. Kysymys meni keskustelutta valiokuntaan.
Maria Raunio luki kasvatusvaliokunnan valmistamat perustelun ja ponnet aviottomain lasten oikeudellisesta asemasta. Ponsien johdosta syntyneessä keskustelussa huomautettiin, ettei olisi vaadittava valaoikeutta naisille, koska s. d. yleensä vastustavat valantekoa.
Ponsi palautettiin takaisin valiokuntaan.

Seuraava oli Ammatillisen liikkeen suhde sosialidemokratiseen naisliittoon, alustanut Anni Huotari (Katso siv. 11.) sekä
Oppilasolot, alustanut Fiina Pietikäinen. (Katso siv. 12.)
Asiasta syntyi seuraava keskustelu:

Anni Huotari: "Ensimäisessä §:ssä mainitusta Naisagitatsionitoimiston perustamisesta Ammattijärjestön yhteyteen eivät ammattiosastot ole viitsineet sen vertaa huolehtia, että olisivat kysymyksen ennen heinäk. 27 p:vää jättäneet ammatti-järjestön edustajakokoukselle esitettäväksi. Olen itse sellaisen osaston jäsen jota ei saa kokoon. Toivoin ompelijattarien liittohallinnon, eli helsinkiläisten osastojen asiasta huolehtivan, mutta niin ei ole käynyt. Ehdotan sentähden ensimäisen ponnen hyljättäväksi.
Toisen ponnen olen laatinut sentähden kun ompelijattarien liittohallinnon jäsen on ollut Viipurissa sos.-dem. naisten liittohallinnon kokouksissa, mutta hänellä ei ole ollut äänestysoikeutta siellä. Turussa 1908 pidetyssä ompelijattarien edustajakokouksessa oli asiasta kysymys ja lausui kokous sen toivomuksen, että naisten edustajakokous muuttaisi sos.-dem. naisliiton säännöt siihen suuntaan kun olen toisessa pykälässä maininnut.
Kolmannen §:län olen ehdottanut sentähden kun monella paikkakunnalla vaaditaan ammattiosastoihin kuuluvilta, jos tahtovat naisosaston kautta kuulua liittoon, kaikki maksut. Tätä eivät kaikki mielellään maksa. Näiden olisi päästävä liittoveron maksamisella".
Kiiskinen: "Minusta oli väärin tulkittu liittohallinnon menettelyä. Koskaan ei ole ompelijattarien liittohallinnon edustajalta edustusoikeutta kielletty. Kerran oli se kyseenalaisena vain siitä syystä, kun oli äänestys eräästä taloudellisesta kysymyksestä. - Yksityisten ammattilaisten liittoon kuuluminen on epäkäytännöllinen". Kannatti ammattilaisten liittymistä naisten liittoon osastoina. Silloin menisi heiltä veroa 5 p. hengeltä.
Huttunen: "Helsingin naisosaston evästys oli, että kaikki liittyisivät naisosastoihin tai sitte ammattiosastoihin ja nämä sitte naisliittoon".
Sandra Lehtinen: "Ensimäistä kohtaa en katso tarpeelliseksi kokonaan hylätä. Lieventää sitä kyllä voi. Mitä Fiina Pietikäisen alustukseen tulee, niin on siinä ehdotettu asia tullut liian myöhään esille, eikä kuulu tälle kokoukselle. Toivoisin, että ammattiosastot ottaisivat asian käsitelläkseen ja valmistaakseen, että se edes seuraavaan ammattijärjestön kokoukseen saadaan ilman vaikeuksia esille, koska se nyt ei ole sille sääntöjen määräämällä ajalla tehty. Ehdotusta,
että ammattiliitot kuuluisivat naisliittoon, en pidä onnistuneena. Ei ole yhdistettävä amm.-liittoja naisliittoihin, vaan koetettava niitä pönkittää ammattijärjestön ympärille. Toisen kohdan ehdotan muutettavaksi siten, että liittovero ammatti-osastojen jäseniltä koottaisiin naisosastojen välityksellä".
Lönqvist: "Hyvinkäällä on sillä tavalla järjestetty, että kaikki jotka kuuluvat tehtaalais-ammattiosastoon, kuuluvat myös naisosastoon ja maksavat 2:den kertaisen maksun saadakseen kuulua naisten liittoon".
Pohjola: "Siellä missä olen ollut, on tapana että ne, jotka kuuluvat johonkin toiseen osastoon, maksavat vain pienemmän maksun, nim. sisäänkirjoitusmaksun ja naisliitolle menevän veron".
Puolakka kannatti liittohallintoon edustajia amm.-liitoista.
Herrala: "Aamulla valitti täällä keskustelussa jotkut, että s. d. Naisliitolla ei olisi enään tehtäviä, nyt kuitenkin selviää, että sen olisi edistettävä ammatillista järjestäytymistä. Vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää, että niille ammattinaisille, jotka tahtovat, annetaan tilaisuus päästä ilman suuria veroja liittoon".
Pietikäinen oli pahoillaan, että häntä väärin ymmärrettiin. Kysymyksen oli laatinut osasto ja se piti kysymystä tärkeänä. Valitti ettei kokous näy tahtovan kannattaa hänen ehdotustaan.
Malm ei kannattanut ammattiliittojen yhdistämistä naisliittoon, mutta piti tarpeellisena, että tehdään mahdolliseksi järjestämällä verohelpoitusta ammattilaisnaisten liittyminen naisosastoihin.
Huotari: "Esillä olevassa kysymyksessä oppilasolojen järjestämisestä eivät ponnet koskettele tätä asiaa. Täällä sitä paitsi on mahdoton määrätä mitään tämän asian ratkaisusta. Asia kuuluu ammattiosastoille, jossa toivottavasti sen huomioon ottavat".
Sillanpää: Kannatti edellisessä Huotaria. Yhtyi kysymyksessä naisten suhde ammattiliikkeeseen kannattamaan Huotarin pontta.
Kanervo: "Kun nyt tälle kokoukselle eivät kuulu ammatilliset kysymykset niin olisi oppilasolojen järjestäminen ja naisten ammattitoimiston perustaminen jätettävä ammattiosastojen ajettavaksi. Kokous voi silti lausua näitä asioita lämpimästi kannattavansa. Ehdotan, että näitä asioita koskevat alustukset lähetetään tällä evästyksellä valiokuntaan.
Asia lähetettiin sitte ammatillisten asiain valiokuntaan, johon valittiin lisäjäseniksi Rautalin ja Hjulgren.

Sähkösanomia ja tervehdyksiä.

Kokoukselle oli saapunut Jokioisten naisosastolta seuraava sähkösanoma:
"Edistyköön päätöksienne nojalla Suomen köyhälistön naiset"

Lauritsalan naisosastolta oli saapunut kirjelmä, joka päättyi seuraavasti: "Siis mukana kanssanne työskentelemme toivoen, että pohditte ja päätätte asioita yksimielisyydellä, eduksi työläisnaisten, kautta maiden".

Illaksi olivat Lahtelaiset toverit hommanneet kokouksen osanottajille illanvieton hauskalla ohjelmalla. Illanvietossa piti toveri Vera Ostroumov laajan esitelmän valtiollisesta asemastamme sekä Suomen suhteesta Venäjään.

Ruotsin suurlakkolaisille koottiin kolehti joka tuotti 24 mk.

___________

Kolmas kokouspäivä.

Kokous alkoi kello 9 a. p. Köyhälistön laululla. Puhetta johti Anni Huotari.

Ensimäinen keskustelukysymys Viljelyspakosta lykättiin keskustelutta valiokuntaan. Samoin lykättiin myös valiokuntaan keskustelutta kysymys naisten osanotosta osuustoimintaan.

Sen jälkeen otettiin käsiteltäväksi kysymys Avionaisen poikkeusasemasta, alustanut Maria Laine. (Katso siv. 17.)
Ostroumov vaati poistettavaksi sen kohdan, jossa mainitaan todistajista, joiden tulisi tehdä vala. Ei vala ole so-. sialidemokratian mukaista. Ihmetteli mitä varten tarvittaisiin alustajan ponsien 3:matta kohtaa, kun ei voi ajatella että riitaantunut aviopari tahtoisi olla yhtään yhdessä. Tuo kohta olisi poistettava.
Kanervo: "Kysymys on ylen laaja ja on siinä kohtia, jotka kuuluvat siviliavioliittokysymykseen. Niistä ei tämän yhteydessä tarvita mainita".
Laine: "Ihmettelen, että tässä on vastustettu juuri niitä kohtia, jotka ovat aivan yhtäpitäviä Viipurin edustajakokouksen kanssa. Muutoin toivoisin, että avioeroa koskevasta kohdasta samoin kuin muistakin tätä asiaa koskevista, tehtäisiin eduskunta-anomus. Lisäksi toivoisin, että nämät täällä olevat onnelliset aviovaimot suvaitsisivat kuunnella mitä meikäläisillä on asiassa sanottavaa. En ensinkään ole sillä kannalla, että erotaan turhan vuoksi. Milloin yhdyselämä on edes siedettävää, niin kärsittäköön, vaan silloin kun elämä käy sietämättömäksi on ero saatava".
Huotari: "Niinkuin tiedetään, on sosialidemokratisen eduskuntaryhmän puolesta jätetty joka kerta anomusehdotus aviovaimon toimivaltaa ja pesän omaisuuden hoitoa koskeva. Tähän oli ensikerralla yhdistetty "äidin oikeus lapsiinsa", mutta joka sittemmin erotettiin eri anomukseksi, kun lakimiehet selittivät, että ne on eri anomuksina esitettävät. Olemme pitäneet nämä tärkeämpinä kuin avioerokysymyksen. Sitäpaitsi olemme pitäneet tärkeänä, että ensin saadaan eduskunnassa köyhälistölle tärkeämmät uudistukset läpi ajetuksi, kuten maanvuokra-, kunnallis- ja kieltolaki. Muuten on tulossa siviliavioliittolaki- esitys, joten on toivoa että tälläkin alalla saadaan uudistuksia ehkä hyvinkin pian".
Hjulgren, Rainio ja Saari yhtyivät Ostroumoviin.
Asia lykättiin valiokuntaan.

Seurasi sitten Juutalaiskysymys, jonka kokouksessa alusti Vera Ostroumov, paheksuen m. m. sitä että s. d. ryhmän taholta ei ollut tällä istuntokaudella uudistettu alotetta asiasta.
Huotari selitti, että asiasta on Nuortevan alote jätetty eduskunnalle ja kun on vasta perustuslakivaliokunnassa rat-
kaistavana saako Nuorteva, joka istuu vankilassa majesteettirikoksesta, jättää eduskunnalle alotteensa, niin ei vielä tiedetä vaikka hänen tekemänsä anomus juutalaiskysymyksestä tulisikin käsiteltäväksi. Ryhmä ei ole pitänyt suinkaan asiaa vähäarvoisena, vaan ei ole tahtonut estää Nuortevan asiasta alotetta tekemästä jättämällä sitä jonkun toisen edustajan kautta sisään.
Aalle selitti samaa kuin edellinen. "Ruotsalaiset ovat myös kiirehtineet asiaa; eduskunnan hajoitus on ollut esteenä. Alustaja painostaa sitä, että oltaisiin asian suhteen välinpitämättömiä. Sitä ei kuitenkaan olla ainakaan sosialistein taholla. Ihmisyyskysymyksenä on meidän ajettava juutalaisten oikeuksia".
Ostroumov sanoi sanomalehdessä "Suomen Juutalainen" väitetään päinvastoin, että alussa oltiin asialle välinpitämättömiä. Lehtiin ei helposti oteta kirjoituksia. Esim. Airola Viipurissa sanoi, että juutalaisten asiaa ajetaan paraiten vaikenemalla. Niinikään on räätälien kokousten lausuntoja, joissa he asettuvat vastustamaan kansalaisoikeuksia juutalaisille. Ja yleensä tunnetaan koko kysymystä hyvin vähän".
Aalle tunnusti, että on tietämättömyyttä, mutta sitä on poistettava m. m. sanomalehtikirjoituksilla.
Pärssinen: "Asialla ovat suomettarelaiset koettaneet ratsastaa, pelotellen juutalaisten valtaavan meillä liike-elämässä liian suuren vallan. Heidän väitteitään on kumottava".
Aalle puolsi valistusta kysymykseen nähden vaan selvensi, ettei ryhmässä ja perustuslakivaliokunnassa s. d. kesken vallitse ennakkoluuloja.
Kysymys lykättiin valiokuntaan. Ryhdyttiin sitten käsittelemään kysymystä Lasten kasvatus köyhälistön kannalta, alustaneet Anni Huotari ja Olga Kivekäs.

M. Laine puhui laajalti kasvatuksesta.
Sandra Lehtinen katsoi itsekasvatuksen olevan parhaimman keinon. Ehdotti ponsia parannettavaksi.
Huttunen ehdotti ponsien yhteensulattamista.
Huotari kiinnitti huomiota siihen, ettei työläisnaiselia ole tilaisuutta kasvattaa.
Tärkein on äitien kasvatus, niin kauan kun jokainen äiti luulee kelpaavansa kasvattajaksi.
Kivilahti puolsi Huotarin ponsia.
Kivekäs kosketteli niitä syitä, jotka estävät työläisnaisia kehittymästä.
Valjakka yhtyi Sandra Lehtiseen itsekasvatuskysymyksessä.
Asia meni valiokuntaan.

Keskusteltavaksi otettiin liiton sääntöihin tehdyt muutosehdotukset.

Sandra Lehtinen: "Ennen olen ollut sillä kannalla, että sihteeri valitaan liittokokouksessa. Olen vieläkin sillä kannalla. Jos sihteerin vaalissa ei onnistuta, voidaan häntä käyttää toisiin liiton toimiin, jos hän on niihin kykenevämpi". Ehdotti 5 paikallista ja 5 ulkojäsentä liittohallintoon.
Kiiskinen: "Helsinkiläisten ehdotus on, että sihteerin ja rahastonhoitajan toimi olisi yhdistettävä. Jos se yhdistetään, ei täällä voida valita sihteeriä siitä syystä, että liittohallinto on vastuunvelvollinen rahoista ja rahastonhoitaja on siis liittohallinnon valittava. Sihteeri kyllä voidaan valita täällä; liittohallinto voi, jos se luottaa henkilöön, uskoa sitte myöskin hänelle rahastonhoidon.
Kannatan että edustajat liittoneuvostoon valitaan vaalipiirittäin, jos vaan ollaan varmoja, että naisosastot suorittavat näiden kulut. Liittoneuvoston valitseminen tässä kokouksessa on kovin vaikea syystä, kun täällä on niin vähän edustajia, tuskin joka piiristä".
Liiton varojen vähyyden tähden ei voitu kaikissa asioissa kutsua neuvostoa kokoon, vaan tiedusteltiin kirjeellisesti mielipiteitä. Piti 7 liian suurena määränä.
Huotari ehdotti entisen kokemuksen perusteella 7 liiton kotipaikalta, 5 ulkopuolelta. Puolsi sihteerin valitsemista liittokokouksessa.
Koskinen ehdotti liittoneuvostoon valittavaksi tärkeiden asioiden sattuessa 1 jäsen kustakin vaalipiiristä, joiden kustannukset suoritetaan vaalipiirittäin. Kannatti Huotaria sihteerin valitsemiskysymyksessä, sekä muutosta että jos puolet osastoista vaatii edustajakokousta, on se kutsuttava. Ei puoltanut hallinnon muuttamista toimikunnaksi.
Huttunen: 7 liiton kotipaikalta ja sama määrä ulkopuolelta. Yhtyi edelliseen edustajakokouksen kutsumisessa.
Valjakka: "5 jäsentä 1. kotipaikalta, ulkojäsenien suhteen yhtyy Koskiseen. Sihteerin ja rahastonhoitajan vaali toimi-kunnalle, silloin se olisi vastuunalainen".
Raunio kannatti 5 jäsentä muilta paikkakunnilta. "Ei suinkaan ole helpompi löytää 7 kokouksessa käyvää jäsentä kuin viittä. Riittää viisikin, jos vaalissa onnistutaan".
Lindberg yhtyi jäsenmäärän suhteen Huotariin.
Malm kannatti 5 jäsentä, ulkojäsenkysymyksessä yhtyi Koskiseen.
Hjulgren kannatti hallinnon nimenmuutosta. Kannatti Koskista neuvoston jäseniin nähden ehdottaen ne naisosastojen valittavaksi.
Stjernros ehdotti 7 ja 4 jäsentä.
Forstén yhtyi Koskiseen sihteerin valitsemisessa.
Aalle kannatti 7 - 7, ellei luottohenkilöitä valita.
Kivilahti yhtyi Aalteeseen.
Valjakka vastusti sihteerin valitsemista liittokokouksessa. Palkka voidaan täällä määrätä. Yhtyi Aalteeseen neuvoston jäsenten lukumäärässä, jos vaalipiirittäin valitseminen hyljätään.
Sillanpää yhtyi edelliseen sihteerin valitsemis- ja palkkakysymyksessä. Ehdotti toimikuntaan 7 vakinaista ja 4 varajäsentä, neuvostoon 5 maaseutujäsentä, joiden matkakustannukset suorittaa l.-toimikunta.
Koski vastusti vaalipiirittäin valitsemista.
Huotari huomautti eduskuntaryhmän naisten edustusoikeudesta.
Kiiskinen ehdotti ainoastaan puheoikeuden myöntämistä 9 §:ssä mainituille edustajille.

Kokous hyväksyi tämän ehdotuksen. Useampia puheenvuoroja vielä käytettyä, joista ei kuitenkaan ilmennyt mitään uutta, ryhdyttiin toimittamaan äänestystä eri ehdotuksista.

Liittotoimikunnan jäsenmäärästä voitti ehdotus 7 jäsenestä 35 äänellä 13 vastaan, jotka kannattivat 5 jäsentä.

Ehdotuksen puolesta liittoneuvoston valitsemisesta entiseen tapaan annettiin 30 ääntä, vaalipiirittäin 16 ääntä. Neuvoston jäsenmäärästä oli 7 jäsenen puolesta valtava enemmisto, saaden 4 jäsenen ehdotus ainoastaan 2 ääntä. Äänestettiin vielä 5 -7 jäsenen välillä, jolloin jälkimäinen 32 äänellä 7 vastaan tuli lopulliseksi päätökseksi.

Sihteerin valitseminen jäi 27 äänellä 14 vastaan l.-toimikunnalle.

Varajäseniksi liittoneuvoston jäsenille otetaan 4 lähinnä ääniluvussa seuraavaa. Tämä mielipide voitti 21 äänellä 16
vastaan, jotka tahtoivat että neuvoston varajäsen täytyy olla samalta paikkakunnalta.
Äänestykset toimitettiin käsien nostolla. Äänten lukijoina toimivat sihteerit.
Liittoneuvoston jäsenten valitsemis-päätöstä vastaan ilmoitti Hjulgren vastalauseensa, johon muutamia toisia yhtyi. (Katso siv. 96).
Luettiin sitten eri valiokunnista saapuneet ponnet, jotka kaikki hyväksyttiin sinänsä paitsi sivistyskysymyksien valio-kunnan ponnet siviiliavioliittokysymyksestä, johon valiokunnan jäsenet M. Kanervo ja O. Tainio olivat panneet vasta-lauseensa. Lyhyen keskustelun jälkeen toimitettiin äänestys valiokunnan enemmistön laatiman ponnen ja mainitun vasta-lauseen välillä, tullen jälkimäinen 24 äänellä 21 vastaan kokouksen päätökseksi. Päätöksen johdosta ilmoitti Hilja Pärssinen vastalauseensa, johon yhtyi 30 kokouksen osanottajaa, joissa muutamia ainoastaan puheoikeudella varustettuina, jotka eivät äänestyksessä voineet päätökseen vaikuttaa.
Tämän jälkeen ryhdyttiin keskustelemaan liiton äänenkannattajasta "Työläisnaisesta".
Suvela oli tyytyväinen sen sisältöön.
Hjulgren valitti, ettei lehteä saa levitetyksi. Tilaajain pieni luku todistaa, ettei olla sisällön tasalla.
Sillanpää kehoitti kannattamaan lehden hyväksi toimeenpantavia arpajaisia. Lehden koko on liian pieni, olisi saatava laajennetuksi.
Pohjola ilmoitti, että Kankaan asiamies oli ehdottanut lehden lakkauttamista.
Kivilahti kaipasi lehdestä kykenevien naistoverien kirjoituksia.
Partanen osoitti syiden epäkohtiin olevan jokaisessa itsessään.
Enberg tahtoi lehteen enemmän maalaisten asemaa koskevia kirjoituksia.
Herrala toivoi vastaisuudessa enemmän taide- ja kirjallisuusarvostelua.
Ranta huomautti, että lehteen on huolella koetettu saada kirjoituksia.
Muutamien puheenvuorojen käytettyä vielä asiasta, lausui kokous yleisenä mielipiteenään lehden toimituksen olevan tyydyttävällä kannalla.
Luettiin kokoukselle saapunut sähkösanoma:

"Sorto särkekää, vapautta vaatikaa onneksi köyhälistön".
Anna Riipinen,
Hilda Seppälä,
Tekla Tuomola,
Elviira Vihersalo, Turku.

Sen jälkeen käytiin toimittamaan liittotoimikunnan ja -neuvoston vaaleja, jotka toimitettiin suljetuilla lipuilla.
Äänestyksen perusteella tulivat liittotoimikuntaan vakinaisiksi jäseniksi:
Hilja Pärssinen 40 äänellä
Miina Sillanpää 39 äänellä
Sandra Lehtinen 37 äänellä
Olga Kivekäs 31 äänellä
Anna Kivilahti 30 äänellä
O. Merisaari 30 äänellä
Ida Aalle 26 äänellä
Varajäseniksi: Emmy Huttunen 22, Maria Laine 20, Fiina Pietikäinen 9 ja Paula Saari 1 äänellä.
Liittoneuvostoon valittiin Aura Kiiskinen 24 äänellä, Hilda Herrala 21, Anni Huotari 21, Rautalin 19, Olga Tainio 18, Hanna Karhinen 17, Aino Enberg 14 vakinaisiksi sekä Alma Jokinen 13, Takala 11, Vihersalo 8, Helve 7. Lähinnä ääniluvussa olivat Lehmuskoski 6, Rahikainen 4 ja Ahlroth 4 äänellä.
Tilientarkastajiksi hyväksyttiin L. af Heurlin ja Kaarlo Heinonen vakinaisiksi, sekä varalle Ivar Hörhammer ja Tilda Kajaslampi.
Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Miina Sillanpää, Sandra Lehtinen ja Ida Aalle. Seuraava edustajakokous päätettiin äänestyksen perusteella (21 äänellä) pitää Helsingissä, liittoneuvoston lähemmin määräämänä aikana.
Liiton edustajaksi Sos.-dem. Naisten kansainväliseen kongressiin Köpenhaminassa valittiin Ida Aalle, varalle Miina Sillanpää.
Pöytäkirjan painatus jätettiin liittotoimikunnalle.
Kokouksen virallisten toimitusten loputtua puhui Ida Aalle vainajien Mimmi Kontulaisen ja Sally Dufvan muistolle muutamia sanoja.
Sen jälkeen lausuivat vielä kiitoksensa Anni Huotari julistaen samalla kokoukselle, kokouksen lopetetuksi ja Sillanpää lahtelaisille sekä Herrala entiselle liittotoimikunnalle.
Lopuksi kohotettiin voimakas "eläköön" Suomen ja kansainvälisen köyhälistönaisliikkeen menestymiseksi.
Internationaalen laulettua hajaantui kokous kello 5 j. p. p.
Päätökset keskustelukysymyksistä.

A) Eduskunta asioiden valiokunnalta.

N:o 1.

Lausunto s.-d. ryhmän toiminnasta eduskunnassa

"Katsoen siihen, että s.-d. ovat vähemmistönä eduskunnassa, ja kun eduskunnan työtä on vaikeuttanut sen supistettu valta ja ne Venäjän taantumuksen taholta tähdätyt hyökkäykset, joiden alaisena eduskunta on toiminut, katsoo kokous, että eduskuntaryhmä on suorittanut tehtävänsä tyydyttävästi, sekä että se on painostanut voitavansa mukaan köyhälistön naisten asemaa parantavien lakien aikaansaamiseksi".

N:o 2.

Ammattien tarkastuksesta.

"Kokous lausuu vaatimuksen, että laki ammattien tarkastuksesta ratkaistaan pohjustuksessa ja ponsissa lausuttujen vaatimuksien mukaan".

N:o 3.

Suojeluslakikysymys ja naisten yötyö.

"Katsoen teollisuuden yhä kasvavaan kehitykseen ja naisten yhä lisääntyvään lukumäärään teollisuuden palveluksessa, sekä erittäinkin siihen turmioon mitä yötyö vaikuttaa työntekijöihin sekä henkisesti että ruumiillisesti, velvoittaa kokous s.-d. eduskuntaryhmän voitavansa mukaan painostamaan työväensuojeluslakien jouduttamista sekä vaatii: että yötyö on kiellettävä kaikilta muilta aloilta paitsi senlaisilta, joiden teknillinen laatu tekee kat-
keattoman työn välttämättömäksi, jolloin ainoastaan täysi-ikäisiä miespuolisia työntekijöitä sallitaan käyttää työhön".

N:o 4.

"Äitiys-suojeluksesta ja vakuutuksesta lausuu kokous hyväksyvänsä alustuksessa lausutut mielipiteet sekä ponnen. Ponsi kuuluu: Kokous toivoo, että s.-d. puolue ottaa ohjelmaansa äitiyssuojeluksen ja vakuutuksen alustajan esittämäin vaatimusten mukaisesti ja ajaa innolla sen toteuttamista sekä eduskunnassa että kunnallisessa toiminnassa".

N:o 5.

Viljelyspakko.

"Katsoen siihen suureen kansalliseen tappioon, joka syntyy siitä, että omistava luokka, joka on valloittanut koko maan haltuunsa, antaa ennemmin maansa maata viljelemättömänä kuin sallivat köyhälistön perheille tilaisuuden maata viljellen elättää itseään, josta seuraa että yhä suurempia joukkoja työnnetään työttömyydestä johtuvaan nälkätaisteluun, kehoittaa kokous: Myöskin naisia virkeästi työskentelemään viljelyspakon merkitystä tunnetuksi saattamalla sekä kehoittaa sos.-dem. eduskuntaryhmää painostamaan viljelyspakon ratkaisua eduskunnassa mitä pikemmin saattamalla laiksi vaaliohjelmamme kysymystä vastaavat kohdat".

N:o 6.

Avionaisen poikkeusasema.

"Katsoen siihen, että avioliittolaki ja naineen naisen oikeusasema kaipaa mitä kipeintä korjausta", lausuu kokous, että:

1) "Miehen edusmiehyys on poistettava ja vastatkoon vaimo itse puolestaan. Vaimo olkoon oikeu-
tettu hoitamaan omaa joko ansaitsemaansa tai perimäänsä omaisuutta. Omaisuussuhteet ovat erotettavat avioliittolaista, mikäli ne koskevat hallinto- ja määräämisoikeutta".
2) "Uusi tekeillä oleva avioliittolaki on saatava sellaiseksi, että vain yhtyneiden vapaasta tahdosta riippuu sekä yhdyselämä että ero".
3) "Erotapauksessa, jos on lapsia, jaettakoon omaisuus tasan kunkin perheen jäsenen kesken ja saakoon se, jolle lapset jäivät, riittävän määrän vastapuolelta lasten ylläpitoon hänen palkastaan".
4) "Äidillä olkoon ensimäinen oikeus lapsiin, elleivät puolisot sovi jakamaan keskenään, jos on useampia lapsia, tai jos lapset ovat niin isoja, että ymmärtävät, olkoon heillä oikeus mennä jommankumman kanssa. Miehellä olkoon oikeus näyttää to-teen, jos vaimo on kelvoton kasvattajaksi, että hän paremmin kykenee lapset sekä hoitamaan että kasvattamaan, ja siinä tapauksessa ratkaisee asian tuomioistuin".
5) "Siinä tapauksessa, ettei kumpikaan puolisoista ole kykenevä elättämään eikä kasvattamaan, on yhteiskunta, valtio tai kunta velvollinen heti valvomaan lasten etua tarkoitustaan vastaavalla tavalla".

Ida Aalle. Miina Sillanpää.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Lyyli Heinonen.
Sofia Hjulgren.
Hanna Mäki.
Aino Pesonen.
Hilda Rautalin.
Hilja Tiikkoja.

_________

B) Sivistyskysymysten valiokunnalta.

N:o 1.

Militarismi.

"Siihen nähden, että militarismi eli seisovan sotaväen ylläpitäminen, joka on nykyisen porvarillisen ja virkavaltaisen järjestelmän seuraus ja joka antaa yläluokalle tehokkaan aseen köyhälistöä vastaan sekä nielee suuria summia valtion
84
varoja, on köyhälistölle turmiollinen, pitää kokous välttämättömänä, että harjoitetaan innokasta militarismin vastaista agitatsionia, johon köyhälistönaisten tulisi ottaa tehokkaasti osaa sekä kodin piirissä että sen ulkopuolella, ollen sitä mieltä, että rauhanaatteen toteuttamista on pidettävä lopullisena ihanteena, katsoo kokous kuitenkin nykyoloissa sosialidemokratisen puolueen vaatimusten mukaisen kansanpuolustuksen tarpeelliseksi".

N:o 2.

Siviiliavioliitto.

"Valiokunnan enemmistö (Alma Jokinen, H. Pärssinen, V. Ostroumov, Ida Puolakka, Anna Kivilahti ja Eva Liikkanen) ehdotti seuraavaa: Alustuksessa esitetyillä perusteilla: Sos.-dem. naisten edustajakokous lausuu vaatimuksenaan, että avioliiton solmimisessa meillä nykyisin esiintyvä sivistyskannalle häpeällinen omantunnonpakko poistetaan, siten että mahdollisimman pian säädetään kaikille avioliittoon meneville kansalaisille pakollinen siviiliavioliitto, sekä että käytäntöön otetaan siviilirekisteri".
Tätä vastaan oli vähemmistö (Olga Tainio ja M. Kanervo) pannut vastalauseen: "Koska allekirjoittaneet eivät voineet hyväksyä pakollista avioliittovahvistamista missään muodossa, vaan olkoon avioliiton solmimistapa kunkin omana yksityisasiana, toimitti sen sitte siviiliviranomainen tahi pappi, emme voi yhtyä alustajan ehdottamaan ja valiokunnan hyväksymään pakolliseen siviiliavioliittoehdotukseen".
Kokouksessa toimitetussa äänestyksessä hyväksyttiin kokouksen päätökseksi 24 äänellä 21 vastaan yllä oleva kokouksen vähemmistön vastalause. Päätöstä vastaan ilmoitti Anni Huotari y. m. vastalauseen, joka on pöytäkirjan 96 sivulla.

N:o 3.
Kirkon ja valtion erottaminen ja uskonnonvapaus.

"Ottaen huomioon, että kysymys kirkon erottamisesta valtiosta sisältää kaksi eri puolta, nim. toinen on valtion suhde uskontoon ja kirkkoon, joka määrätään lainsäädännössä, ja toinen on niinhyvin sosialidemokratisen puolueen kuin jokaisen valistuneen uudenaikaisen maailmankatsomuksen omaava yksilön suhde joka ilmenee hänen toiminnassaan ja että edellisen, nim. valtion tulee lainsäädännössä noudattaa tasapuolisuutta jokaista kansalaisryhmää kohtaan ja siis asettua suvaitsevaiselle kannalle eri uskontoihin nähden, mutta jälkimäisten, nim. puolueen ja valistuneiden yksilöjen siveellinen velvollisuus ja luonnollinen tarve on taistella vanhentuneita uskontokäsityksiä vastaan kaikilla niillä keinoilla, joita valistustyössä on käytettävä, sekä että lainsäädännössä on pyrittävä uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen, samalla turvaten jokaiselle yksilölle vapauden levittää omaa maailmankatsomustaan".
Ehdotamme:

1) "Että kokous hyväksyy täydellisen uskonnonvapauden, joka toteutetaan kirkon erottamisen kautta valtiosta, lähimmässä tulevaisuudessa toimeen pantavaksi. Koska erottaminen on nykyoloihin nähden suuri uudistus, joka tulee vaatimaan ehkä monenkin vuoden ponnistuksia, ja kun on tarpeellista saada täyttä selvyyttä kaikista nykyään voimassa olevista lakimääräyksistä tässä asiassa, niin olisi ryhdyttävä erinäisiin toimenpiteisiin asian ratkaisun jouduttamiseksi. Selvitystä on tilaisuudessa tekemään etupäässä hallitus, jonka takia olisi vaadittava siltä sellaista. Asian vireillä pitämistä ja aineksien keräämistä varten olisi toivottava asettaa toimikunta. Tämän asettamisen voisi ehdottaa puolueelle, jolloin se voisi saada jonkun verran varoja käytettäväkseen, tahi, jos puolue jättäisi tämän asian naisliiton huoleksi niin voisi tämä sen asettaa. - Koska hallitus on laatinut lakiesityksen uskonnonvapaudesta, niin tulisi eduskuntaryhmän koettaa saada siihen sellaisia korjauksia, jotka ovat sopusoinnussa tässä hyväksyttyjen näkökohtien kanssa".
Siis ehdotamme lähempinä toimenpiteinä tähän suuntaan

a) "Että anottaisiin hallitukselta selvitystä siitä, miten liitto kirkon ja valtion välillä paraiten voisi tulla puretuksi";
b) "Että tätä hallituksen selvitystä odottaessa
86
sos.-dem. puolue tahi sen toimesta naisliitto asettaisi valiokunnan asian valmistamista ja tunnetuksi tekemistä varten";
c) "Että sillä välin, hallituksen uskonnonvapausesityksen joutuessa eduskunnan käsiteltäväksi, tulee ryhmän tehdä voitavansa mahdollisimman laajan uskonnonvapauden aikaansaamiseksi".

N:o 4.

Juutalaiskysymys.

"Alustuksessa esiintuotujen perusteiden nojalla hyväksytään: Että edustajakokous, ankarasti paheksuen sitä oikeutta loukkaavaa kohtelua, joka on tullut juutalaisten osaksi tässä maassa, katsoo juutalaiskysymystä ihmisyyskysymyksenä siksi tärkeäksi, että niin hyvin sos.-dem. puolueen kuin eduskuntaryhmän tulee tehdä voitavansa tämän kysymyksen mahdollisimman pikaiseksi ratkaisemiseksi niin, että juutalaiset maassamme laissa tunnustettaisiin tasa-arvoisiksi kaikkien muiden ihmisten kanssa".

Alma Jokinen. Vera Ostroumov.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Mimmi Kanervo.
Anna Kivilahti.
Eva Liikkanen.
Ida Puolakka
Olga Tainio.


C) Kasvatuskysymysten valiokunnalta.

N:o 1.

Lastenkasvatuksesta hyväksyttiin seuraavat ponnet: "Että puolueen valistustyötä kohdistettaisiin enemmän uusimpien kasvatusopillisten periaatteiden selventämiseen köyhälistön lasten kasvattajalle, jota paraiten voidaan edistää siten
1) "Että järjestetään luentoja sekä hankitaan tarkoitustaan vastaavaa kirjallisuutta" ja
2) "Että lapsia on kotona opastettava ja karaistava taisteluun sos.-dem. maailmankatsomuksen puolesta".

N:o 2.

Aviottomain lasten oikeudellinen asema.

"Aviottomain lasten luku lisääntyy joka vuosi. Näitä kohdellaan nykyisin vielä kuten he olisivat suuren rikoksen tehneet. Useampi halveksii heitä. Ei ole sentähden ihme, jos näillä ei ole tarmoa ja voimaa elämän taistelussa seisoa sortumatta, ja että heistä monta sortuu rikosten ja paheiden teille. Yhteiskunnan velvollisuus on antaa näille sama turva kuin muillekin kansalaisille. Meilläkin on jo lainlaatijat osaksi huomanneet näissä suhteissa olojen kurjuuden. Mikäli tietoon on tullut, on lainlaatijakunta tehnyt luonnoksen lakiehdotukseksi aviottomain lasten oikeudellisen aseman parantamisesta. Koska luonnos ei ole vielä tunnettu, emme tiedä, onko ehdotuksessa jotain, joka todellakin parantaisi aviottomain lasten oikeudellista asemaa. Kun sillä, että laki tunnustaisi aviottomat lapset samanarvoisiksi toisten lasten kanssa, on suuri siveellinen merkitys, niin katsomme tarpeelliseksi, että lakia tässä kohden korjataan. Samoin on taloudellisesti edullista, että perimyksen suhteen on avioton lapsi saatettava samanarvoiseksi. Samoin olkoon tällä oikeus kantaa isänsä nimeä.
Koska emme voi hyväksyä valaoikeutta syystä, että vala itsessään on vanhanaikainen peloituskeino ja sinänsä hylättävä sekä kun sitä aina tullaan väärin käyttämään. Olemme sitä mieltä, että valaoikeus on kokonaan poistettava. Nämä parannukset voivat tosin vähän kohottaa aviottoman lapsen oikeudellista asemaa, ennenkuin sivistyksen kautta saadaan vanha katsantokanta muuttumaan. Mutta kuitenkin on lain tunnustama tasa-arvo omansa osaltaan poistamaan tätä väärää katsantokantaa. Ehdotamme kokouksen hyväksymään alustajan ehdottaman ponnen: Aviottomat lapset ovat oikeudellisestikin tunnustettavat samanarvoisiksi toisten lasten kanssa".

N:o 3.

Oppivelvollisuus ja koulukysymys.

"Mahdollisimman suuren henkisen ja taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi kansakoulusivistyksen ulottamisesta kaikkia yhteiskunnan jäseniä myöten, on tärkeätä, että työläisluokka käsittää koulusivistyksen suuren merkityksen. Jos mielimme oppivelvollisuuslain kautta saavuttaa tarkoitettua hyötyä, on jokaisen työläisen oltava tietoinen tuon lain välttämättömyydestä, ja otettava se myötätunnolla vastaan. Sentähden on meidän tehtävänämme levittää tietoa oppivelvollisuuslain hyödystä. Meidän on saatava työläiset käsittämään, että yhteiskunnan siihen uhraamat varat, vaikkapa suuretkin ja nyt raskaalta tuntuvat, tuottavat suuren ja siunauksellisen tulevaisuussadon. Sadon sellaisen, jota ei synkimmänkään taantumuksen rajuilmat kykene murtamaan ja josta kansa saa parhaan toimivan voiman taloudellisia etuja hankkiessaan ja säilyttäessään. Ehdotamme hyväksyttäväksi että sos.-dem. valistusta levitettäessä myöskin selvitetään oppivelvollisuuslain tärkeyttä työläisluokalle ja koko kansalle: että se vaatii viipymättä oppivelvollisuuslain voimaan saamista s.-d. asiasta tekemän eduskuntaesityksen mukaisella tavalla, sekä pitää välttämättömänä, että tämä laki turvaa varattomille lapsille yhteiskunnan puolelta täydellisen aineellisen avustuksen.
Katsoen siihen, että nykyinen koulujärjestelmä, jonka mukaan koulut toimivat ohjelmaltaan toisiinsa nähden irrallisina sekä erikseen ylä- ja alaluokkaa varten suunniteltuina, on epäkansanvaltainen, vaikutuksiltaan ja seurauksiltaan niin hyvin kasvatuksellisessa kuin taloudellisessa suhteessa turmiollinen, pitää kokous tärkeänä: että pohjakouluaatetta entistä enemmän levitetään, sekä että eduskunnassa herätetään kysymys kansakoulun tekemisestä ainoastaan valtion kannattamaksi
alkeiskouluksi, johon sekä oppi- että teknilliset koulut jaksoihin järjestettynä liittyvät, johtaen yliopistoon ja korkeakouluihin.
Suurin ja räikeä epäkohta on se kun työläisluokan lasten täytyy kouluaikanaan antautua ansiotyöhön kodissa ja ulkopuolellakin. Kouluaikanaan ansiotöissä olevalle lapselle ei jää riittävää aikaa koulutyönsä suorittamiseen. Sekin mikä tulee suoritettua on hänen tehtävä väsyneenä, henkisesti ja ruumiillisesti rasittuneena ja hätiköiden. Pakoittamalla lapsi liian lyhyessä ajassa käymään läpi määrätty oppikurssi, jää oppiminen pintapuoliseksi, ja ei siis tuota vastaavaa hyötyä eikä korvaa siihen uhrattuja varoja. Yhteiskunnalla on ja täytyy olla täysi-ikäistä työvoimaa taloudellisen elämän ylläpitämiseksi ilman lastemme, tulevan sukupolvemme aikaista henkistä ja ruumiillista turmelemista. Ehdotamme, että lasten ansiotyö kodissa ja sen ulkopuolella olkoon lasten työnsuojeluslaki määräysten kautta kiellettyä niinä vuosina kuin lapset käyvät koulua".

N:o 4.

Turvattomain lasten koti.

"Koska yhteiskunta on velvollinen pitämään huolta siitä, että kasvatus lasten kodeissa suoritetaan parhaalla tavalla ilman lasten henkistä kahlehtimista ja ruumiillista väärinkäyttöä, että heistä kasvatetaan itsetietoisia, oikeuksiaan vaativia ja puoltavia kansalaisia sekä käytännöllistä elämää ymmärtäviä ihmisiä, kuin myöskin, että kunkin elämäntyö suunnataan taipumustensa mukaisille urille, ja että, kukin käyttää taipumuksiansa parhaiten omaksi ja yhteiskunnan hyödyksi, on välttämätöntä tämän tuloksen saavuttamiseksi. Ehdotamme siis, että valtiolla näissä kodeissa tulee olla ylin tarkastusoikeus ja velvollisuus.
Koska ihmisellä yhteiskunnassa menestyäkseen ja yhteiskuntaa hyödyttääkseen tulee olla syvä yhteenkuuluvaisuustunne kanssaan eläviä kansalaisia kohtaan, koska jokaisen
täytyy tuon tunteen herättämiseksi ja syventämiseksi saada sopivaa persoonallista ja rakkaudella annettua yksilöllistäkin kasvatusta ja koska tähän kaikkeen vaaditaan lasten kodin johtajattarelta aikaa ja tilaisuutta syventyäkseen kunkin lapsen sieluelämään on toivottavaa että nämä kodit muodostetaan pieniä laitoksia, joihin ei voida sijoittaa suuria armeijoita. Mutta ei yksistään tämä puoli vaan monet muut käytännöllisetkin kysymykset, kuten lapsen kasvattaminen käytännölliseen jokapäiväiseen työhön ja ne ovat ainoastaan pienissä kodeissa saavutettavia.
Ehdotamme tämän perusteella että lasten koteja perustaessa pidetään silmämääränä pienten kotien perustamista".

N:o 5.

Nousevan sukupolven raitistuttaminen.

"Valiokunnan ponsiehdotus kuuluu: että sosialidemokratien on edelleenkin innokkaasti taisteltava kieltolain puolesta;
että kasvattajain on entistä suuremmalla innolla pyrittävä kasvattamaan lapsiaan ehdottoman raittiusaatteen kannattajiksi käyttämällä tässä työssä avukseen myöskin ihanneliittoja".

N:o 6.

Köyhälistön suhde kansakouluun ja koululakko.

"Kun sos.-dem. tarkotuksena on yhteiskunnallisen vallan kautta pyrkiä vaikuttamaan kaikkiin yhteiskunnallisiin laitoksiin siten, että niitä saataisi parannetuksi, katsoo valiokunta koululakkoja epäkäytännöllisiksi. Kuitenkin eräissä yksityistapauksissa, kun esim. opettajaa sosialidemokratisten mielipiteiden tähden syyttömästi vainotaan tahi koulun joutuessa porvarillisen agitatsionin lietsontapaikaksi ja sen johdosta äärimmäisen tyytymättömyyden syntyessä, saattaa olla pakko sellaiseen ryhtyä. Siitä huolimatta ei koululakko ajatuksella ole mitään yleistä merkitystä. Koululakkoja sinänsä ei voi pitää toivottavina ja niillä ei voida porvarillisia kouluja ohjata, jonka tähden hylkää kokous kysymyksen, pitäen tarkoitukseen viepänä sosialidemokratein saattamista koulujen johtoon".

N:o 7.

Ihanneliittotyön uudestaan järjestäminen.

"Ihanneliittotyö kuuluu niihin työaloihin puolueessamme, joille meidän on pantava suurin paino. Niihin jotka tulevaisuudessa tuottavat suurimman ja varmimman tuloksen työläisluokan eduksi. Siksi onkin velvollisuutemme tehdä mitä voimme sen työn onnistumiseksi, voidaksemme korvata edes osapuilleen sitä vahinkoa, jonka yhteiskunta tekee jättäessään kasvattajat vaille yhteiskunnallista selvänäköisyyttä ja senlisäksi riistämällä kaiken mahdollisuuden tietojen hankkimiseen, josta on seurauksena, että tuhannet työn rasituksen alla huokailevat luokkatoverimme elävät vanhojen ennakkoluulojen sokaisemina ja niin ollen eivät jaksa päästä selville sos.-dem. maailmankatsomuksesta. Yhteiskunnan etu vaatii, että sillä on henkisesti ja ruumiillisesti terveitä kansalaisia. Selvää on, että henkisesti terve kansa kasvaa vasta niistä, jotka ovat lapsesta saaneet avoimen katseen elämään, jollainen elämänkatsomuksen kasvattamiseksi toimii i.-l. Ihanneliittotyön onnistuminen riippuu kuitenkin suuressa määrässä siitä, miten työ on järjestetty. Nykyisin ei sitä vielä ole voitu järjestää yhtenäisesti toimivaksi koko maassa. Asiata valaisevaa kirjallisuutta on puuttunut. Kykeneviä opettajia ei ole ollut saatavissa, koska ei ole voitu, muutamia pienempiä paikalliskursseja lukuunottamatta, toimeenpanna yleisempiä opettajakursseja. Puoluekokous Oulussa hyväksyi asian omakseen velvoittamalla piiritoimikuntia, kunnallisjärjestöjä ja naistenliittohallintoa huolehtimaan ihanneliittotyöstä. Mutta nykyinen paljon voimia ja varoja kysyvä puolueemme toiminta maassamme on vaikuttanut sen, että näitä päätöksiä ei ole voitu toteuttaa. Kun puolueessamme nyt muutenkin astuu etualalle kasvattava työ, on meidän käännyttävä puolueen puoleen pyynnöllä, että se luovuttaa varat i.-l.-työn järjestämiseen, siten, että naisten liittoneuvosto valitsee 5 henkisen komitean hoitamaan i.-l.-työtä maassamme. Tähän komiteaan saisi puoluetoimikunta valita yhden jäsenen. Komitean toimeksi muunmuassa jäisi valita sihteeri, jonka tulisi hoitaa kirjevaihtoa ihanneliittotoimikuntain kesken maassamme, käydä järjestämässä liittoja ja avustaa toimeenpantavia opettajakursseja, sekä toimittaa muita komitean määräämiä tehtäviä. Ennenkuin i.-l. -toiminta voidaan järjestää tämän suunnitelman mukaan, tarvittaisiin varoja ainakin 2,000 markkaa vuodessa. Meidän mielestämme olisi ihanneliittotoimikunta sijoitettava Helsinkiin, koska todennäköistä on, että kaikki puoluetoimi keskittyy sinne. Kaiken edellisen nojalla ehdotetaan, että:

1) "Naisten liittotoimikunta valitsee koko maata käsittävän viisihenkisen i.-l.-toimikunnan johonka toimikuntaan puoluetoimikunta valitsee, jos haluaa, yhden jäsenen. Sen toimikunnan tehtävänä on toimittaa lastentajuista kirjallisuutta, perustaa ihanneliittoja, panna toimeen opettajakursseja sekä paikallisia että maata käsittäviä, hoitaa neuvojan työtä sekä yleensä edistää kaikin tavoin i.-l.-työn onnistumista. Toimikunta on tilivelvollinen naisten liittotoimikunnalle".
2) "Välttämätöntä on, että i.-l. palkataan neuvoja, jonka tehtävänä tulee olemaan toimikunnan liittojen perustamisesta ja opettajakursseista tekemäin päätösten täytäntöön pano, maata käsittävän kirjevaihdon hoito y. m. mitä toimikunta katsoo tarpeelliseksi".
3) "Kokous kääntyy sos.-dem. puoluekokouksen puoleen pyynnöllä, että se myöntää raha-avustusta i.-l.-työn järjestämiseen ja neuvojan palkkaamiseen 2,000 markkaa vuosittain".

Maria Laine. Maria Raunio.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Hilda Herrala.
Emmi Huttunen.
Selma Lehtinen.
Emmi Pohjola.
Paula Saari.


D) Osuustoiminnan ja ammatillisten asiain valiokunnalta.

N:o 1.

Osuustoiminta ja työläisnaiset.

Alustuksessa esitettyjen mielipiteiden perusteella esitämme seuraavaa:
1) "Kokous kehoittaa sos.-dem. naisia tutustumaan osuustoimintaliikkeeseen, joka käy parhaiten kirjallisuuden, esitelmien ja asiaa valaisevien kokousten kautta";
2) "Työläisnaisia on valittava osuuskauppoihin ja osuusliikkeiden luottamustoimiin";
3) "On vaikutettava siihen suuntaan, että vuosivoittoja jaettaessa myöskin luovuttavat osan sos.-dem. liikkeen edistys- ja sivistyspyrinnöihin".

N:o 2.

Ammatillisen liikkeen suhteesta s.-d. naisliittoon lausuu kokous:
1) "Lämpimästi kannattavansa naisten ammatillisen toimiston perustamista ja jättää sen toteuttamisen naisten ammattiosastojen huoleksi";
2) "Naisosastot velvoitetaan kullakin paikkakunnalla liittoon kuulumattomien ammattiosastojen jäseniltä, jotka haluavat kuulua myös sos.-dem. naisliittoon, kantamaan liittoveron".

N:o 3.

Oppilaskysymyksestä.

Hyväksyttiin: Koska asia lähinnä koskee ammattiosastoja, niin jätetään se käsittelemättä tässä kokouksessa.

Aino Forstén.
Riikka Koskinen.
Olga Pasonen.
Ida Puolakka.
Laina Vesterlund.


E) Agitatsionivaliokunnalta.

N:o 1.

Agitatsionityön uudestaan järjestäminen.

Valtiollisen toiminnan päiväjärjestykseen astumisen johdosta puolueessamme pidettiin tehokkaimman herätyksen aikaansaamiseksi tarpeellisena asettaa erityisiä naisten piiritoimikuntia huolehtimaan asiasta. Puolueen uusi, Oulussa
v. 1906 hyväksytty valtiollinen järjestäymismuoto, jonka mukaan yleiset vaalipiiri- ja kunnallistoimikunnat ovat huolehtineet niin paikallisesta kuin myöskin koko vaalipiiriä koskevasta agitatsionityöstä, on saattanut naisten piiritoimikuntien toiminnan vähemmän tarpeelliseksi, jonka tähden, kuin myöskin siitä syystä, että useat tällaiset toimikunnat eivät lainkaan ole voineet vastata tarkoitustaan, katsotaan näiden toimikuntien olemassaolo nykyhetkellä liialliseksi voimien ja varojen tuhlaamiseksi. Sama on myös laita luottamushenkilöihin nähden, joiden toimintaan sisältyisi osastojen ja liittohallinnon välittäminen. Kun tällainen välitys paitsi sitä, että se hidastuttaa liittohallinnon määräysten toimeenpanoa, vaatii myöskin aineellista kannatusta, niin ovat ehdotukset näiden luottamushenkilöiden toiminnan lakkauttaminen, on liiton säännöistä poistettavat vastaavat §§ 6 - 12.
Vastaisen herätystyön katsoo kokous olevan parahiten järjestää siten, että varsinainen herätystoiminta jää puolue-toimikunnan y. m. sen alaisten eri toimikuntien tehtäväksi ja että naisliitto omistaa itselleen sisäisen kasvatuksellisen puolen. Tätä varten on liiton toimesta toimitettava luentoja sellaisissa aineissa, jotka ovat omiansa edistämään tuota tarkoitusta. Myöskin on liiton velvoitettava osastoja toimimaan iltamia varojen kartuttamiseksi, joita käytettäisiin puolueen varattomien naisjäsenten avustamiseksi puolueopistoon.
Tämän perusteella ehdotetaan hyväksyttäväksi ponsi:

1) "Kokous päättää, puolueen nykyistä järjestäytymistä silmällä pitäen voimien ja varojen tuhlaukseksi edelleen pitää toiminnassa naisten eri piiritoimikuntia, lakkauttaa niiden toiminnan ja jättää naisten vastaisen herätystyön puoluetoimikunnan ynnä sen alaisten toimikuntien tehtäväksi";
2) "Velvoittaa kokous liiton toimeenpanevan valiokunnan toimimaan luentotilaisuuksia kasvatuksellisen puolen edistämiseksi ja kehittämiseksi sekä kehoittamaan osastoja toimeenpanemaan iltamia, joista kertyneet varat käytettäisiin puolueen varattomien naisjäsenten puolueopistoon avustamiseksi";
3) "Samalla lausuu kokous toivomuksen, että naiset enemmän kuin tähän asti ottaisivat osaa yleisiin puoluejärjestöjen kokouksiin, sekä sitäpaitsi kaikin puolin sivistäisivät ja kehittäisivät itseään".
95
N:o 2.

Naisosastojen tarkoituksen mukaisuudesta.

Köyhälistönaisten herättämisen tarve maassamme oli suurlakon jälkeen tullut erittäin polttavaksi. Silloisen innostuksen seurauksena oli, että naisosastot, joiden toiminta melkein poikkeuksetta oli ahdasta ja yksipuolista, eivät voineet tyydyttää kaikkea sitä tiedon tarvetta, jota naisissa ilmeni. Tämän puutteen poistamiseksi katsottiin n. k. äitiosastojen perustamisen olevan hyvänä keinona. Todellisuus kuitenkin osotti äitiosastojen perustettua jollekin paikkakunnalle, naisosastojen toiminta silloin iaimeni voimien puutteesta. Tämä johtaa ajattelemaan, että niin hyvin nais- kuin äitiosastojenkin toiminta ei ollut rakennettu oikealle pohjalle, joten on ensin etsittävä sitä, ennenkuin ryhdytään rakentamaan. Tämä pohja on s.-d. periaatteellisen ohjelman ja oppien tunteminen.
Taloudellinen kuin myöskin henkinen puute painaa yhtäläisesti kaikkia köyhälistön naisia olivatpa he missä asemassa tahansa. Kapitalistinen tuotantotapa orjuuttaa köyhälistöä sukupuoleen katsomatta ikeensä alle. Siksi on naisia tutustettava niihin perussyihin, jotka estävät köyhälistön henkistä ja taloudellista kehitystä, tutustettava kapitalistisen tuotantotavan turmiollisuuteen. Tätä varten kuin myöskin niiden kaikkien eri kysymysten selvittämiseksi, joissa työläisnaiset kaipaavat tietoja, on naisosastojen toiminta järjestettävä niin, että ne ovat tilaisuudessa tyydyttämään noita vaatimuksia. Yleiset, osaston toimeenpanemat ohjelmakokoukset sekä renkaat ovat tässä suhteessa enemmän tarkoitustaan vastaavia kuin äiti- y. m. senkaltaiset isoleeratut (eristetyt) osastot, joiden toiminta todennäköisesti, naisosastojen toiminnan tultua suunnatuksi oikealle tolalle, tulee tarpeettomina katoamaan.
Ylläesitetyn perusteella ehdottaa valiokunta hyväksyttäväksi seuraavan ponnen: Kokous kehottaa naisosastoja kohdistamaan toimintansa s.-d. oppien ja periaatteellisen ohjelman tutustamiseen siten, että naisosastojen keskuuteen perustetaan renkaita, sekä sitä paitsi toimeenpannaan yleisiä kokouksia, joissa edellämainittuja kysymyksiä käsitellään ja selvitetään.

Sandra Lehtinen. Hanna Karhinen.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Aino Enberg.
Aura Kiiskinen.
Olga Kivekäs.
Amalia Lundqvist.
Olga Stjernros.
Aino Takala.

____________

Vastalauseita.
1. "Liittoneuvoston jäsenten valitsemistavan johdosta allekirjoittaneet eivät voi yhtyä päätökseen, mikä koskee liittoneuvoston jäsenien asettamista koska 1) liittokokous ei voi tuntea, jos täällä valittu henkilö paikkakunnallaan nauttii puoluetoverien enemmistön luottamusta ja onko suostuvainen ollenkaan ottamaan tointa vastaan" ja
2) "Ei tällainen valitsemistapa ole kansanvaltainen".

S. Hjulgren.
Tekla Johansson.
Hanna Malm.
Edla Partanen.
E. Pohjola.
S. Puholainen.
Helena Stenman.
Hilma Valjakka.


2. Siviiliavioliittokysymyksestä.

Sos.-dem. Naisliiton kokous on tekemässään siviiliavioliittokysymystä koskevassa päätöksessä lausunut, että avioliiton solmimistapa on kunkin yksilön yksityisasia. Kun kokouksen päätös ei ole yksityiskohtaisemmin perusteltu saattaa se ehkä antaa aihetta käsitykseen, että pidetään olevissa oloissa mahdollisena jättää avioliitto kaikkea virallista vahvistusta vaille, siis vapaalle sopimukselle, mitä muotoa voitaisiin hyvinkin mielivaltaisesti käyttää ja mistä käytännöstä vaimo lasten äitinä kärsisi kun saattaisi minä hetkenä tahansa joutua lapsineen oman onnensa nojaan. Kuitenkin valiokunnan vähemmistö, jonka ehdotus hyväksyttiin, tuskin lienee ollut tällä kannalla, koskapa mainitsee joko kirkollisen tahi siviiliavioliiton vaihtoehtoiseksi solmimistavaksi. Tämä puolestaan siis antaa aihetta luulla, että kokous asettuu n. s. valinnaisen siviiliavioliiton kannalle. Mutta sellaiseenkaan kantaan ei omantunnonvapauden nimessäkään ole syytä, sillä jäähän
pakollisen siviiliavioliitonkin aikana uskonnollisille tilaisuus sen lisäksi vahvistaa avioliittonsa kirkollisesti. Näin ollen ja erittäinkin, kun puheena oleva päätös antaa aihetta kaksimieliseen tulkintaan, emme voi yhtyä kokouksen päätökseen, vaan ilmaisemme asiassa kannattavamme valiokunnan enemmistön ehdottamaa pontta. Samalla tahdomme kuitenkin käsityksenämme merkitä, että avioliittokysymys ei ole siviiliavioliitolla ratkaistu. Siihen jää yhä edelleen kapitalismin vaikuttamat nurjuudet, ja vasta sosialismin voitettua, yksilöjen voidessa ilman taloudellisia esteitä järjestää avioliittosuhteensa, tulee tämä asia järjestymään terveellä ja onnellisella tavalla.

Aino Forstén.
Liisi Hautala.
Sofia Hjulgren.
Anni Huotari.
Elli Hurskanen.
Tekla Johansson.
Aura Kiiskinen.
Anni Kivilahti.
Maria Koskinen.
Maria Kuparinen.
Maria Laine.
Sandra Lehtinen.
Edla Partanen.
Emmi Pohjola.
Ida Puolakka.
Hilja Pärssinen.
Maria Raunio.
Paula Saari.
Hanna Salmela.
Helena Vatanen.
Fanny Vierimaa.

Tähän yhtyivät seuraavat puheoikeudella varustetut osanottajat:

Ida Aalle.
Lyydia Heinonen.
Hilda Herrala.
Hanna Karhinen.
Eva Liikkanen
Tilda Mäki.
Vera Ostroumov.
Anni Pöysä.
Hanna Ranta.
Hilda Rautalin.

___________

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty Helsingissä 10 p. lokak. 1909.

Ida Aalle.
Sandra Lehtinen.
Miina Sillanpää.