PÖYTÄKIRJA SOSIALIDEMOKRATISEN NAISLIITON 6:STA EDUSTAJAKOKOUKSESTA HELSINGISSÄ 1 — 3 P. SYYSKUUTA 1911

TOIMITTI:
OLGA TAINIO.

LIITTEENÄ KESKUSTELUKYSYMYSTEN ALUSTUKSIA

Ensimäinen kokouspäivä.

___________

Kokouksen alkutoimet.

Kello 10 a. p. kokoonnuttiin Työväen talon A saliin, joka tilaisuutta varten oli lipuilla ja kasveilla somistettu. Kun oli laulettu "Kansainvälinen Työväenmarssi" lausui Miina Sillanpää helsinkiläisten toverien puolesta kokoukseen osanottajat tervetulleiksi seuraavasti: "Hyvät toverit! Kokoontuessanne tänne pääkaupunkiin ajattelette: täällä on innostusta, täällä toimitaan paljon. Ikävä kyllä niin ei ole. Täällä on kyllä toimintamahdollisuuksia enemmän kuin muualla, mutta siitä huolimatta ei asiainmeno ole ottanut niin sujuakseen kun toivottiin. Kun 11 vuotta sitten kokoonnuttiin tänne sos.-dem. naisten edustajakokoukseen oli jokaisen mieli täynnä innostusta. Silloin ei kuitenkaan osattu odottaa niin suuria ja nopeita yhteiskunnallisia uudistuksia saatavan kun tämän ajan kuluessa on saavutettu. Ei uskottu että naisille saataisiin valtiollisia oikeuksia niin nopeasti, kun saatiin. Ensimäisessä naisten kokouksessa oli 21 osastoa edustettuna. Keskustelut kohdistuivat etupäässä järjestäytymiseen, josta huolehtiminen nyt on siirtynyt osastoille pääasiallisesti. Naisliiton toiminta on muuttunut siten, että liitto nykyisin on enemmän valistusjärjestö eikä enää esim. ammatillisen
järjestymisen alalla suorita käytännöllistä työtä samassa määrässä kuin alussa, syystä, että ammatilliset järjestöt nykyään suorittavat sen työn. Sensijaan on sos.-dem. naisliikkeen tehtäväksi valistustyön ohella tullut myöskin työläisnaisten järjestäminen valtiolliseen toimintaan. Keskustelukysymykset tässä kokouksessa ovat syvällisempiä ja kauvaksikantavimpia kuin entisissä. - Tässä osanottajien joukossa näkyy useita ensimäisessä kokouksessa saapuvilla olleista, mutta suurimmaksi osaksi ovat osanottajat vaihtuneet.
Helsinkiläisten toverien puolesta lausun teidät kaikki tervetulleiksi. Vallitkoon keskuudessamme hyvää yhteistoimintaa ja hyvää ymmärtämystä. Toivon kaikille hyvää viihtymistä ja leimutkoon keskuudessamme yhteishenkeä herättävä innostuksen liekki".
Liittotoimikunnan puolesta avasi Sandra Lehtinen kokouksen lausuen m. m.: "Senjälkeen kun Lahdessa kokoonnuttiin on toiminta ollut kaikkialla laimeata. Lahden kokouksessa tehtyjä päätöksiä ei ole kaikkia vielä voitu toteuttaa. Olemme eläneet erittäin vaikeassa valtiollisessa ajanjaksossa. Jo saman kokouksen aikana havaittiin taantumuksen merkkiä ja on valtiollinen taivaamme yhä edelleen synkistynyt. Ne toimenpiteet, joita, lievemmässä muodossa sivuuttamalla perustuslakejamme, on pantu täytäntöön, ovat meille ennestään tunnettuja, samoin niiden tuhoisa vaikutus. Myös kokoontumis- ja sananvapautta on erittäin räikeästi sorrettu. Luokkatuomioistuimetkin ovat entistä ankarammilla vankilatuomioilla ja sakoilla ahdistaneet työväenliikkeessä taistelevia, siten osottaen olevansa venäläisen virkavallan hartaana avustajana työväen kuristamisessa. Viimeiset tiedot synkistyttävät yhä tulevaisuutta. On, kuten tiedetään, ryhdytty maatamme silpomaan. Ja tuskinpa se osa, joka nyt Suomesta aijotaan viedä, jää ainoaksi. Tällaista toimenpidettä emme voi vaikenemalla sivuuttaa, vaan on sitä vastaan lausuttava vastalause. - Eräs viime liittokokouksessa saapuvilla ollut vaikuttava edustaja Vera Ostroumov on joutunut venäläisen vainon uhriksi. Toverimme vangittiin ja oltuaan vangittuna Venäjällä hänet lopuksi karkoitettiin Siperiaan. Myöskin "Ihanneliitot" ovat herättäneet vallassaolijain huomiota. Vallassaolijat pelkäävät itsetietoisuutta, tuntevat että itsetietoisuuden voimaa kasvaa Ihanneliittojenkin kautta. Sentähden tahtovat nekin alkuunsa tukehuttaa. Mutta huolimatta kaikista näistä kuristustoimista ei toiminta saa heikentyä, työläisten valistus- ja herätystyötä on jatkuvasti ja tarmokkaasti tehtävä, jotta päämäärämme saavutus ei olisi kaukaisessa tulevaisuudessa.
Toivon, että tämä kokous paremmin kuin entiset onnistuu päätösten teossa ei ainoastaan työläisnaisten eduksi, vaan myöskin koko työväenluokan eduksi. Julistan liittotoimikunnan puolesta kokouksen alkaneeksi".
Liittotoimikunta ehdottaa kokouksen puheenjohtajiksi valittaviksi Anni Huotarin, Ida Aalteen ja Sandra Lehtisen, sekä sihteeriksi Olga Tainion.
Liittotoimikunnan ehdotus hyväksyttiin.

Kokouksen osanottajat.

Puheenjohtajana toimi Sandra Lehtinen.
Valtakirjojen tarkastajat Aura Kiiskinen, Maria Laine ja Eliina Kajander olivat tarkastaneet saapuvilla olleiden valta-kirjat ja hyväksyttiin tarkastuksen nojalla seuraavat edustajat:

Enson Naisosastosta Anna Nelander.
Fredriksbergin Naisosastosta Iida Ruusuvuori.
Hangon Naisosastosta Vera Ekholm.
Helsingin Naisosastosta Maria Laine ja Emmi Huttunen.
Helsingin Kylvettäjäin a.-o. Fiina Pietikäinen.
Helsingin Silittäjäin a.-o. Fiina Pietikäinen.
Helsingin Pesijättärien a.-o. Maria Kaario.
Hermannin Naisosastosta Olga Lagerstam.
Hyvinkään Naisosastosta Hilda Neuvonen.
Imatran Naisosastosta Hilja Helen.
Inkeroisten Naisosastosta Amanda Rossi.
Jyväskylän Naisosastosta Lempi Tuomi.
Kaukaan Parkkarilan Naisosastosta Elisabet Starck.
Kalajoen Naisosastosta Fiina Lankila.
Karjalahden Naisosastosta Hilma Rahikainen.
Kemin Ulkotyöläisnaisosastosta Hilma Rahikainen.
Kuusankosken Naisosastosta Olga Lindberg.
Kymin Tehtaalaisnaisten osastosta Hilma Hamari.
Kymin Naisosastosta Edla Björninen.
Lahden Naisosastosta Jenny Suvela.
Lapuan Naisosastosta Liisa Hautala.
Lauritsalan Naisosastosta Hanna Kohonen.
Lempäälän Naisosastosta Fanny Kallioinen.
Oulun Naisosastosta Hilda Hanhinen.
Porin Naisosastosta Fanny Ahlfors.
Sörnäisten Naisosastosta Eliina Kajander.
Tampereen Naisosastosta Anni Huotari ja Hilda Helle.
Turun Naisosastosta Riikka Koskinen.
Viipurin Naisosastosta Anna Viljakainen.
Viipurin Kutojain a.-o. Anni Jokilehto.
Voikkaan Naisosastosta Hanna Salojärvi.

Voikkaan edustajalla ei ollut valtakirjaa mukanaan, mutta myönnettiin hänelle läsnäolo-oikeus siksi kun valtakirjansa saapuu. Myöskin muistuttivat valtakirjain tarkastajat, että joillakin osastoilla oli liittoverot rästinä, vaan olivat asianomaiset edustajat luvanneet niiden suorituksesta huolehtia, jonka jälkeen heille myönnetään kokouksessa äänioikeus.
Liittotoimikunnan jäseniä oli saapuvilla: Sandra Lehtinen, Aura Kiiskinen, Olga Merisaari, Miina Sillanpää, Anni Kivilahti ja Hilja Pärssinen.
Eduskuntaryhmän jäseniä: Ida Aalle, Mimmi Kanervo, Alma Jokinen, Anni Savolainen ja Hilda Herrala.
Puoluelehdistä olivat seuraavat edustettuina: Työ-lehdestä Jalo Kohonen, Työmiehestä Jussi Railo, Vapaa Sanasta Hanna Malm, Raivaajasta Hulda Salmi, Työläisnaisesta Elsa Viertovirta ja Alma Luhtala, Kansan Tahdosta Uksila.
Näille myönnettiin läsnäolo- ja puheoikeus, samoin seuraaville puoluetovereille: Anna Ananin, Hanna Karhinen, Aino Eronen, Hilda Villebrand, Agda Vatanen, Henrika Arppe, Aune Nuutinen, Amanda Vatanen, Olga Kivekäs, Hanna Välilä, Iida Kantanen, Eeva Aro, Verner Aro, Hilda Seppälä, Lyyli Heinonen ja Lempi Oinasoja.
Läsnäolo-oikeus myönnettiin sitäpaitsi puoluetovereille yleensä sikäli kun tila myöten antaa.
Valittiin jarjestävään valiokuntaan paitsi puheenjohtajia ja sihteerejä: Hanna Kohonen, Mimmi Kanervo, Fanny Ahlfors, Fiina Lankila ja Fiina Pietikäinen.
Tämän jälkeen otettiin puolen tunnin loma, jolloin nautittiin Helsingin Naisosaston tarjoomia voileipiä ja kahvia.
Pöytäkirjan laajuus.
Toiseksi sihteeriksi valittiin Hanna Kohonen.
Kahviloman jälkeen keskusteltiin ensiksi pöytäkirjasta.
Anni Huotari toivoi että asiat kulkisivat pöytäkirjassa siinä järjestyksessä kun ovat kokouksessa esillä olleet ja alustukset liitettäisiin kirjan loppuun.
Miina Sillanpää puolusti n. s. asiapöytäkirjaa, jossa kukin asia esiintyisi keskusteluineen päätöksineen yhdessä kohdin.
Mimmi Kanervo kannatti asiapöytäkirjan laadintaa.
Päätettiin äänestyksettä laatia n. s. asiapöytäkirja.

Valiokunnat.

Järjestävän valiokunnan ehdotuksesta valittiin seuraavat valiokunnat:

1. Kasvatusvaliokunta: jäsenet Alma Jokinen (kok. kuts.), Hanna Kohonen, Maria Laine, Hilma Rahikainen ja Olga Merisaari. Valiokunnan käsiteltäväksi tulee ihanneliittokysymys.
2. Suojelusvaliokunta: jäsenet H. Pärssinen (kok. kuts.), Sandra Lehtinen, Anni Huotari, Anni Savolainen, Fiina Pietikäinen, Anna Ananin ja Olga Lindberg. Valiokunta käsittelee kysymystä yhteiskunnan huolenpidosta äideistä ja lapsista ja kotityön suojeluskysymystä.
3. Talousvaliokunta: jäsenet Miina Sillanpää (kok. kuts.), Fanny Ahlfors, Vera Ekholm, Riikka Koskinen ja Elsa Viertovirta. Valiokunnan käsiteltäviksi tulevat elintarpeiden kallistumista ja "Työläisnaisen" laajentamista koskevat kysymykset.
4. Agitatsionivaliokunta: jäsenet Ida Aalle (kok. kuts.), Hanna Karhinen, Aura Kiiskinen, Hanna Malm, Olga Kivekäs, Hilda Helle ja Fiina Lankila. Valiokunta käsittelee kysymykset: "enempi huomiota maalaisnaisten kehitykselle ja järjestymiselle" ja "naisten erikoistoiminta".
5. Raha-asiainvaliokunta: jäsenet Mimmi Kanervo (kok. kuts.), Hilda Herrala, Nelander, Kivilahti ja Huttunen. Valiokunta käsittelee toiminta- ja tilikertomukset, sihteerin toimen järjestämiskysymyksen ja sääntöjen muutosehdotukset.
Ääntenlaskijoiksi valittiin Elsa Viertovirta, Hilda Herrala ja Emmi Huttunen.
Järjestävän valiokunnan ehdotuksesta hyväksyttiin kokoukselle seuraava liittotoimikunnan laatima
Ohjelma.

I kokouspäivä:

K:lo. 9 — 10. Valtakirjain sisäänjättö.
K:lo. 10 — 12. Tervehdys- ja avauspuhe sekä virkailijain vaali.
K:lo. 12 - 2. Keskustelua.
K:lo. 2 — 4. Päivällisloma.
K:lo 4 - 7. Keskustelua.
K:lo. 8 -10. Esitelmiä toverit O. V. Kuusinen ja O. Tokoi.

II kokouspäivä:

K:lo. 9 - 11. Keskustelua.
K:lo. 11 - ½ 12. Kahviloma.
K:lo. ½ 12 - ½1. Esitelmä Hilja Pärssinen tapaturmavakuutuksesta.
K:lo. ½ 1 - 2. Toiminta- ja tilikertomus.
K:lo. 2 - 4. Päivällisloma.
K:lo. 4 — 7. Keskustelua.
K:lo. 8 - Iltama. Esitelmä Anni Huotarilta.

III kokouspäivä:

K:lo. 9 — 12. Keskustelua.
K:lo. 12 — 4. Museoissa käynti ja päivällisloma.
K:lo. 4 - Keskustelua ja kokouksen lopettaminen.

__________

Keskustelut ja päätökset.

Puheenvuorojen pyynti. Puheenjohtajan ehdotuksesta päätettiin että toisten puhuessa on puheenvuoroa aina pyydettävä kirjallisesti, väliajoilla voi pyytää suullisesti.


Vastaako naisten erikoistoiminta puolueessamme tarkoitustaan.

(Alustus liitteen sivulla n:o 1.)

Hanna Kohonen: "Työväenliikkeen toimintamuodot ja menettelytavan määräävät ne taloudelliset olot, joissa eletään, sekä joukkojen tietoisuustaso. Tosiasia on, että naiset eivät ole aivan samanlaisten elinehtojen alaisia kuin miehet, kuin myöskin se, että heidän kehitystasonsa on osaksi alhaisempi. Valistustyön näiden keskuudessa täytyy olla järjestetyn näitä seikkoja silmällä pitäen. Sen vuoksi onkin naisten erikoistoiminta tarpeen. - Imatran naisosaston alustus on kevyesti perusteltu, vailla asiallista pohjaa. Ehdotan asian hyljättäväksi ilman valiokuntaan lähettämistä".
Elisabet Starck piti naisten erikoistoimintaa edelleenkin tarpeellisena.
Hilja Helle: "Niin kauan kun naisten toimintaa on ollut olemassa, on se ollut kituvaa ja siitä johtuu myöskin että työväenyhdistyksien toiminta on kituvaa. Naisosastojen kokouksissa 10 - 20 henkeä päättää asioista. Jos ammattilaisnaiset liittyisivät osastoihin ja muut naiset työväenyhdistyksiin, niin vahvistuisivat kumpaisetkin ja toiminta tulisi voimakkaammaksi".
Hilda Neuvonen piti naisten erikoistoimintaa välttämättömänä. "Eihän ole naisosastojen syy jos ammattiosastojen toiminta on laimeata. Hyvinkäällä esim. on naisosaston toiminta vilkkaampaa kuin ammattiosastojen".
Eliina Kajander: "Sörnäisten naisosasto on evästyksenä lausunut, että naisten erikoistoimintaa olisi edelleenkin jatkettava. Tulevaisuudessa tulee kyllä naisten erikoistoiminta häviämään kun naiset oppivat järjestäytymään ammattikunnittain".
Fiina Lankila puolusti naisten erikoistoimintaa. Todisteli naisten toiminnan hyötyä.
Olga Kivekäs: "Kun tämä kysymys herätettiin tuntui oikein hyvältä nähdä, että on kehitytty. On terveellistä tälle
kokoukselle keskustella tästä asiasta, vaikkakaan en edes luulekkaan että tästä vielä toivomaani suuntaan päätöksiä tehdään. Naisia yleensä vaivaavat vielä ennakkoluulot, emme pidä itseämme tasa-arvoisina miestoverien kanssa, vaikka äänioikeus ja vaalikelpoisuus jo ovat saavutettuja. Ei ole kukaan asiallisesti perustellut erikoistoiminnan jatkamisen tarpeellisuutta. Naisten liitto ei jaksa seisoa sen takana mitä on kuvailtu naisten toiminnan ihanteellisuudesta toimintakauden kuluessa. Ei voi olla niinkuin sanotaan, kun ei ole tarpeellisia varoja olemassa, eihän liitto jaksa edes sihteeriänsä palkata. Puolue ei ota naisten toimintaa hoitaaksensa niin kauan kuin naisten liitto on olemassa. Siksipä olisikin jo aika, että naiset ja miehet toimisivat yhdessä, yhteisen tarkoitusperän saavuttamiseksi. Onhan ihan järjetöntä, että miehet yhdessä, naiset toisessa huoneessa pohtivat samoja asioita".
Anni Viljakainen toivoi Viipurin naisosaston puolesta että naisten erikoistoimintaa edelleenkin jatketaan.
Anna Nelander luuli, että rahakysymys on aiheuttanut kysymyksen herättämisen. "Alustuksessa nim. huomautetaan miten naisliiton toimintaa varten täytyy pitää toimikunnat ja palkata sihteerit. Mutta ymmärrettäväähän on, että 5 pennin verolla ei palkata sihteeriä, lisätuloja on hankittava. Paljon on naisliitolla työtä, siksi se on säilytettävä niin kauan kun se vastaa tarkoitustaan".
Hanna Karhinen kannatti liittotoimikunnan ehdotusta asiasta. "Suotavaa kyllä olisi, että naiset liittyisivät ammatillisiin järjestöihin mutta jäsenmaksujen suuruus tuottaa suuresti haittaa. Tämänkin kokouksen lukuisuus osoittaa, että naisten erikoistoiminta on tarpeen".
Liisa Hautala yhtyi edelliseen puhujaan.
Olga Lindberg oli evästetty kannattamaan naisten erikoistoimintaa edelleenkin jatkettavaksi. Toivoi, että liittotoimikunta osottaisi suurempaa huomiota yleisille puoluekysymyksille. Olisi muissakin sanomalehdissä eikä yksinomaan "Työläisnaisessa" selvitettävä yleisiä keskustelukysymyksiä, etenkin puolueen pää-äänenkannattajassa olisi tehtävä selvää naisten asemasta.
Miina Sillanpää: "En ole käsittänyt, että naisten toiminta sellaisena kun se nykyään ilmenee, estäisi naisten osanottoa kunnalliseen toimintaan. Naisosastothan ovat vain erilaisia toimintamuotoja vähemmin kehittyneille, samoin kun Nuorisoliiton toiminta nuorison keskuudessa. Minun käsittääkseni naisten erikoistoiminta on ollut hyvää herätystyötä. Sanomalehdistä olen lukenut, että ulkomailla, useissa maissa ovat puoluetoimikunnat myöntäneet varoja erikoisille naisjärjestöille, vieläpä ryhtyneet niitä perustamaankin, niin tarpeellisina niitä on siellä pidetty. Kannatan lämpimästi naisten erikoistoiminnan jatkamista".
Hilma Rahikainen valitti miten jäsenet osastoista vähenevät vähenemistään. Kokouksissa ei käy puoliakaan osastojen jäsenistä. Mutta siihen eivät naisosastot ole syypäitä. "Karihaaran naisosasto lakkasi, mutta sittenkään ei työväen-yhdistykseen kuulu kun 8 naisjäsentä vaikka paikkakunnalla on satoja työläisnaisia. Erikoistoiminta on kyllä säilytettävä, mutta keinoja sen vireämmäksi saattamiseksi olisi keksittävä".
Elisabet Starck: "Miehet eivät valvo naisten etuja samalla tavalla kun naiset itse. Erittäin välttämättömästi naiset kaipaavat valistustyötä ja sitä olisi yhä suuremmassa määrässä tehtävä. Jos ei varat riitä siihen ja liittotoimikunnan tarpeihin niin korottakoon liittotoimikunta veroja niin, että voivat puhujiakin palkata".
Hanna Salojärvi oli sitä mieltä, että liittoa ei voida lopettaa sentähden, että jollakin paikkakunnalla halutaan naisosasto lopettaa. "Jos siis jossakin halutaan osasto lopettaa ei sille mitään voi, mutta liitto on säilytettävä".
Alma Jokinen yhtyi pääasiassa Sillanpään lausuntoon. Pani erityisesti merkille sen ilahduttavan seikan, että kokous on niin monilukuinen ja laaja. "Siitä on kunnia tuleva Imatran naisosastolle ja Olga Kivekkäälle. Naiset ovat huomanneet tämän tappamisyrityksen ja siksi ovat hereillä. Mutta tämä tappamisyritys haiskahtaa vahvasti naisemansipatsionilta". Oli vakuutettu siitä, että tämä tappamisyritys johtuu itsekkäistä pyyteistä, halusta loistaa miesten edessä. "Sellaista ei voi hyväksyä". Todisteli, että jos naisosastot kuolevat niin vanhatkin puoluetoveri-naiset väistyvät syrjään. "Liiton toiminnassa saattaa olla virheitä, mutta hyötyisäähän sen toiminta on sentään. Tämän kokouksen järjestely on siitä todistus. Kiitos sihteerillemme, joka on tämän kokouksen niin hyvin järjestänyt, että puoluekokous ei tule olemaan sen paremmin järjestetty. Kyllä naisten toimintaa tarvitaan. Siihen hartaaseen vakaumukseen olen tullut monivuotisesta kokemuksestani toimiessani sekä miesten että naisten keskuudessa".
Anni Huotari: "Alustajakin huomaa, että jonkinlainen erikoistoiminta on naisille tarpeen. Ja sen osoittaa kokemuskin. Kun naisten piiritoimikunnat lopetettiin vähenivät naisosastot. Olemme naisten toiminnalla tahtoneet kasvattaa puolueelle voimia. Niiden 11 vuoden aikana, minkä naisliitto on ollut olemassa on naisten toiminta yhä laajentunut. Eikä suinkaan naisosastot ole esteenä naisten yhteistoiminnalle miesten kanssa, naisosastothan kuuluvat työväenyhdistyksiin ja siten naisetkin voivat seurata niiden toimintaa jos vaan haluavat".
Olga Lagerstam arveli, jos naisosastot lopetetaan on se suoranaista puolueen hajotustyötä. Naiset eivät vielä kaikkialla ole valmiita yhteistyöhön. Valistusta olisi tarpeen, kirjallista valistusta etenkin.
Eliina Kajander: "On mahdotonta naisosastoja lakkauttaa. Jos niin tehtäisiin tuntuu aivan kuin joku rakastettu henkilö kuolisi. Kyllä naisosastoja tarvitaan sillä naiset ovat vielä niin kehittymättömiä etteivät voi ottaa osaa muuhun puoluetoimintaan".
Olga Kivekäs: "Naisten toiminta on ollut huonoa, se on vuosi vuodelta mennyt alaspäin, koska se ei ole kyennyt kasvattamaan vakavampia puoluejäseniä, sellaisia, jotka pysyisivät puolueessa sittenkin vaikka naisosastot kuolisivat. Vielä ei ole tuotu ainoatakaan pätevää syytä, joka puolustaa naisten erikoistoiminnan jatkamista. 10 vuotta sitten olivat naisosastot tarpeen, mutta nyt ovat suhteet muuttuneet. On sanottu, että miehet eivät ajaisi naisten asioita, mutta sitä ne ovat tehneet jo ennenkin sillä äänioikeuttakaan naiset eivät olisi saaneet ilman miesten apua. Kuinka ei puolueemme, joka kaikille tahtoo oikeutta, valvoisi myöskin naisten etuja. Meidän on vaikutettava siihen suuntaan, että puolue toimii enemmän naisten hyväksi ja olen vakuutettu, että puolue sen tekeekin jos ei vakituista naisten liittoa ole olemassa. — Naisten toiminta on tähän asti ollut kituvaa sairautta, parempi siis kunniallinen kuolema. — En kuitenkaan usko, että tämä kokous vielä on kypsynyt selllaista päätöstä tekemään ja mahdollisesti se tulisikin liian äkkiä, mutta naisten erikoistoiminnan lopettamista varten on mieliä valmistettava".
Anni Savolainen: "Vaikka alustus ei ole sellainen kun sen tulisi olla, on sillä kuitenkin vakava pohja. Kaikkiin esille tuleviin asioihin on omat syynsä. Ehkäpä naisten erikoistoiminta ei ole vastannut tarkoitustaan. Minun mielestäni on se katsantokanta kokonaan väärä, että nais-
osastot kuolisivat itsestään, sehän on kapitalistien tapa ja toimi kiduttaa kuoliaaksi voimiensa mukaan työväen järjestöjä.
Itsepuolestani olen sitä mieltä, että naisosastot kyllä voidaan lopettaa ja naiset liittyä valtiollisiin ja ammatillisiin järjestöihin, mutta en pidä sitä vielä tällä kertaa edullisena. On katsottava periaatteellisia syitä, joilla puolustaa naisten toiminnan lopettamista. Vielä on liitolla pohjaa ja toimintamahdollisuutta, annetaan siis toimia ja toimitaan reippaasti, ei kitumalla, niin kauan kun osastot ovat elinvoimaisia; kun ei enää jakseta, lopetetaan sitte".
Olga Lindberg oli ajatellut tämän kokouksen tarkoitukseksi luoda tulevaisuutta varten suunnitelmaa, mutta mitäs suunnitelmilla tehdään, jos kaikki revitään, entinenkin työ hajotetaan. - "On sanottu, että naisten liitto on tarpeen, jos naiset ympäri maata pitävät sitä tarpeellisena. Täällä on kuultu vastaus, paria poikkeusta lukuunottamatta pitävät kaikki naistenliittoa tarpeellisena, siispä se ei jouda kuolemaan. Herätys- ja valistustyötä on tehtävä ja itsetietoisia puolueihmisiä on kasvatettava, siinä naisliitolle suuri tehtävä".
Hilja Helén: "Ei ole alustus johtunut itsekkäistä syistä. Kyllä se osasto, joka kysymyksen herätti toimi siinä rehellisistä vaikutteista. Naiset eivät luule uskaltavansa esiintyä yhteisissä kokouksissa miesten kanssa, mutta kun meillä kerran on yhteinen aate ajettavana pitäisi voida yhteisesti toimia. - Naisliittoa on moitittu m. m. siitä, ettei ole lähetetty enemmän puhujia, joista kuitenkin olisi suurempi hyöty kun kirjallisuudesta".
Ida Aalle: "Tämän kysymyksen tarkoitus ei tunnu syvälliseltä, tahi sitten minä en sitä ymmärrä. Alustaja ja Olga Kivekäs puolustavat nim. jonkinlaista naisten toimintaa. Kysymys heidän puoleltaan on vain siitä, kuka sitä toimintaa johtaa, puoluetoimikuntako vaiko erityinen naisten liitto. Mutta näiden naisten toiminnan vastustajain olisi todistettava, onko naisten toiminta millään tavoin eronnut puolueen tahi ammatillisten järjestöjen toiminnasta. Sitä se ei ole tehnyt. Se on aina toiminut samojen periaatteiden mukaan kun puolue yleensä on toiminut. Senpätähden ei voi ymmärtää miksi johtoa tahdotaan siirtää toisiin käsiin. Ei myöskään naisten toiminta nykyisellä johdolla ole tullut kalliiksi, päinvastoin on esim. agitatsionityö tullut halvemmaksi kun puolueen teettämä agitatsionityö.
Väitteet liiton alaspäin menosta ovat ihan perättömiä. Kun naisten liitto perustettiin kuului siihen 20 osastoa, nyt on liittoon kuuluvien osastojen lukumäärä 80, sitäpaitsi kaikki ne naisammattiosastot, jotka kuuluvat ammattijärjestöön ja joiden lukumäärää en tällä hetkellä tiedä, jotka nekin kaikki ovat meidän herättämiämme. Todistaako tämäkin alaspäinmenoa toiminnassa?
Kasvatettakoon innostusta toimintaan, poistettakoon siitä puutteet, mutta missään tapauksessa ei pitäisi käydä tappamaan naisten toimintaa".
Riikka Koskinen: "Myöskin Turun naiset lausuivat velvoittavana evästyksenään, että naisten erikoistoimintaa edelleenkin jatkettaisiin. Kun naisten piiritoimikunnat lopetettiin, toivottiin, että yhteiset piiritoimikunnat valvoisivat naistenkin herättämistä piireissään. Mutta tämä toive ei ole toteutunut. Päinvastoin on täällä kuultu, että naisosastoja on kuollut sen jälkeen kun piiritoimikunnat lopettivat toimintansa".
Fiina Pietikäinen: "Ne osastot, jotka ovat minua tähän kokoukseen evästäneet, ovat olleet sitä mieltä, että naisten erikoistoimintaa olisi edelleenkin jatkettava, toivomuksella, että liitto mahdollisimman mukaan laajentaisi toimintaansa. Ihmettelen suuresti, että naisten omasta keskuudesta on noustu vastustamaan naisten toimintaa, mutta se todistaa vaan, ettei asiaa ole tarpeeksi harkittu. Puolueella on ollut suurta hyötyä naisten liitosta, joka on naisten herättämiseksi niin uutterasti toiminut. Jos naisosastot lopetettaisiin täytyisi monenkin naisen jäädä kokouksista pois, sillä perheen ja lasten tähden eivät molemmat, mies ja vaimo, voi yht'aikaa olla kotoa poissa, ja useimmissa tapauksissa pitää kuitenkin mies oikeutenaan mennä kokouksiin. Mutta kun miesten ja naisten kokoukset ovat eri aikoina pääsevät molemmat niihin".
Agda Vatanen kannatti lämpimästi Olga Kivekkään esittämiä katsantokantoja. Puolue ei pane huolta naisten toiminnalle niin kauan kun naisten liitto on olemassa. — "Kyllä miehillä on tarpeeksi voimia taistella naistenkin puolesta. — Naisten liitto ei ole pystynyt jäsenissään luokkatietoisuutta herättämään eikä kasvattamaan".
Lempi Tuomi ei ollut Imatran naisosaston alustuksen kannattajia. "Vaikka toiminta olisi ollutkin laimeata ei siitä sovi syyttää liittotoimikuntaa, sillä se on toiminut kerrassaan
kiitosta ansaitsevalla tavalla. Olisi keksittävä keinoja millä tämä lamautuksen tila saadaan poistettua".
Fanny Ahlfors yhtyi niihin, jotka puolustivat naisosastojen toimintaa ennallaan pidettäväksi.
Hilma Rahikainen totesi miten vaillinaisesti naiset seuraavat puolueen toimintaa yleensä ja harvalukuisina ovat kokouksissa saapuvilla. — "Miksi luottaisimme miehiin, että he valvoisivat asioitamme, mehän voimme sen tehdä itsekin kun kerran meillä on oma järjestö. Pois siis meistä velttous. Suunnatkaamme keskustelu siihen, miten naisten toiminta saadaan tarkoitustaan vastaavaksi".
Fiina Lankila: "Minä olen hyvin kiitollinen imatralaisille siitä, että ovat tämän kysymyksen herättäneet. Se on ollut parasta agitatsionia mitä nykyään naisten hyväksi olisi voitu saada. — Naisten kehitystyön hyväksi ovat naisosastot välttämättömiä, toiminta niissä on vain saatava vilkkaammaksi".
Hanna Karhinen: "Niiden puutteellisuuksien johdosta mitä täällä on tuotu ilmi naisten toiminnasta, on minusta asianmukaisinta teroittaa mieliin Lahden kokouksen päätöstä tästä asiasta. Se on paras vastaus kaikkiin näihin hyökkäyksiin. Yhdyn täydelleen liittotoimikunnan esitykseen tästä asiasta".
Hanna Kohonen: "On turha polemiseerata henkilöitä vastaan, jotka ovat menettäneet malttinsa niinkuin Kivekäs ja Vatanen ovat tehneet. Varmaa on, jos naisten toiminta lakkautetaan, ei puoluekaan tule suuria tekemään naisten valistustyön hyväksi. Siitä miten miestoverit ovat suhtautuneet naisten valistustyöhön on jo kokemuksia olemassa. Naisten on itsensä huolehdittava asiansa eteenpäin viemisestä".
Maria Kaario: "Ikävältä tuntuu kun äiti ja tyttäret riitelevät. Ei kuitenkaan näytä siltä, että nyt saataisiin nais-
osastot tapetuiksi. Toivon, että liittotoimikunta entistä enemmän lähettäisi puhujia ympäri maan. Paljon ovat naiset tehneet työtä puolueessamme, kuka olisi kaiken sen tehnyt, jonka naiset ovat tehneet, jos ei naisten toimintaa olisi ollut? Kunnallisjärjestöihin eivät naiset niin mielellään mene kun naisten omiin kokouksiin, eikä kuuntele nainen niin
mielellään mies- kun naispuhujaa. Kun naisten toimintaa aloitettiin ei miehiin suuresti luotettu, kuinka heihin nyt niin luotettaisiin, että koko toimintamme heidän käsiinsä uskoisimme".
Aura Kiiskinen: "Aalle ja Sillanpää ovat jo sanoneet pääasiassa sen mitä minun piti sanoa. Mitä liiton taantumiseen tulee on siihen syynä se, että puoluetoiminta yleensä on viime aikoina taantunut. Jos taas naisten liitosta on osastoja luopunut sentähden, että ovat liittyneet ammattijärjestöön, ei se suinkaan ole paheksuttavaa, päinvastoin. Naisliiton toiminta onkin mielestäni siihen suunnattava, että se kokoo ja kasvattaa jäseniä työväenjärjestöille".
Huomautti Olga Lindbergille, että kaikki liittotoimikunnan tiedonannot y. m. asiat ovat olleet "Työmiehessä" ja muissakin puoluelehdissä.
Iida Kantanen: "Jos löytyy henkilöitä, jotka tästä asiasta ajattelevat eritavalla, niin onhan hyvä, että keskustelevat keskenään, sillä siten asiat selvenevät. -- Kun oli naisten piiritoimikunta olemassa, oli Uudellamaalla useampia naisosastoja, kun nyt on. Jos näiden kuolleiden osastojen jäsenet eivät ole pysyneet puolueessa sen jälkeen kun osaston toiminta loppui, todistaa se etteivät nämä osastot ole kunnolleen pystyneet jäseniään kasvattamaan. — Ei liene alustajankaan tarkoitus, että naisten herätystyö kokonaan lakkautettaisiin, ainoastaan järjestettäisiin toisella tavalla. Nyt jo on olemassa osastoja, jotka kuuluvat sekä naisten liittoon että ammattijärjestöön. Tämä ei kuitenkaan ole oikein, sillä ne jäsenet, jotka kuuluvat näihin osastoihin, ovat liian suuren verotaakan rasittamina. Kuta enemmän naiset eristäytyvät sitä vaikeampi niiden on sulautua yhteistoimintaan miesten kanssa. Jos naisten liitto lopetettaisiin, ryhtyisivät miehet pontevammin ajamaan naisten asioita ja yhteistoiminta kävisi helpommaksi. Ehkä kuitenkin nyt olisi liian aikaista lopettaa naisten toimintaa, vaikka enpä usko, että sen lopettamisestakaan suurta vahinkoa koituisi, sillä siihenhän meidän kuitenkin on pyrittävä".
Vera Ekholm: "Hankoniemessä oltiin yleensä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta sitä mieltä, että naisten toiminta olisi ennallaan säilytettävä. Jos toiminta ehkä on ollut laimeata, on kuitenkin parempaa kuin ei mitään toimintaa".
Hilja Pärssinen: "Väittely tästä asiasta on tähän asti ollut pintapuolista saivartelua. Oikeastaan pitäisi keskustella siitä, miten naisten toiminta olisi järjestettävä. Jos naisten liitto lakkautettaisiin, täytyisi puoluetoimikunnan asettaa joku
vastaava toimikunta hoitamaan niitä asioita, joita naisten liitto nyt hoitaa. Olisiko niin parempi? Kaikki myöntävät, että naisten toiminnasta on puolueellemme ollut tuntuva hyöty. Onhan naisten liiton toimesta hoidettu sellaista agitatsionia, jota puolueen taholta ei muuten olisi ehkä tullut hoidettua. Paljon on myöskin naisten liitto kustantanut arvokasta kirjallisuutta ja yhä enemmän on tekeillä. Ovathan kaikki nämä puoluetta hyödyttäviä toimia. Joku on sanonut, että liitto on tarpeeton, osastot tarpeellisia. Mutta sellainen järjestely on mahdoton. Liitto on keskipiste, joka on välttämätön. Eräiden naisia koskevien kysymysten selvittämistä varten on naisten toiminta tarpeen. Rohkeneeko kukaan sanoa, että naisilla esim. olisi nyt äänioikeus, ilman naisten erikoistoimintaa. Ei voi odottaa, että miehet meille tekevät valmista työtä, itse meidän on työtä tehtävä. Emmehän suojeluslakiasioissakaan voi asettua odottamaan, että miehet ratkaisevat niitä meille edulliseen suuntaan, itsehän meidän täytyy kaikin voimin niiden ratkaisuun vaikuttaa. Ja monella muulla alalla odottaa meitä edesvastuullinen, velvoittava työ. Häpeä silloin puhua naisten toiminnan lakkauttamisesta, kun meitä kaikkialla kutsuu työ ja meidän työvoimamme on tarpeen! Työläisnaisten olosuhteet ovat kurjat, niiden selvittämisessä on meillä suuri, laaja työ. Ihanneliittotyö on kokonaan naisliiton huolena, se kysyy paljon voimia. Pariamenttarinen toiminta on antanut paljon työtä naisille. Joka paikassa, kaikkialla tarvitaan naisten omia aivoja työskentelemässä, ei meidän ole mahdollista työskennellä toisten aivoilla. — Jäsenmäärän alenemisen suhteen tahdon vain huomauttaa, että jäsenmäärä puolueessamme on nykyään kaikkialla alentunut, työväenyhdistyksissä vallitsee samallainen suhde kun naistenkin järjestöissä.
Elkäämme heittäkö työtämme kesken, sillä tekemämme työ vaikuttaa satoihin tuhansiin työläisnaisiin. Kannatan Hanna Kohosen ehdotusta".
Olga Kivekäs: "Ei ole sanansaivarrusta niiden puheet, jotka eivät ole enemmistön kannalla. Jos tässä kokouksessa tätä asiata olisi oikein järjellisesti keskusteltu olisi ehkä toisellaisiin tuloksiin tultu. Ammatillisella liikkeellä on tulevaisuutta. Eikö voitaisi muodostaa esim. äitien ammattikunta ja siten liittyä ammatti-järjestöön. Nykyiset naisosastot ovat sellaisia sekasikiöitä
ettei niistä tiedä niitä ne ovat, ei ne ole ammatillisia eikä valtiollisiakaan järjestöjä".
Maria Laine: "Muutamilla henkilöillä, jotka miesten mukana ovat toimineet, on sellainen käsitys, että kaikki muu on turhaa.
En usko että puoluetoimikunta, naisliiton lakattuakaan, palkkaisi naista naisten toimiin. Ei ole ennenkään siltä taholta suuria saatu. Naispuhujia ei saatu silloinkaan kun naisten liittoa ei vielä ollut olemassa. Ja jos puoluetoimikunta palkkaisikin naisen, niin ei se voisi enempää tehdä kuin nykyäänkään naiset ovat tehneet".
Mimmi Kanervo: "En minäkään käsitä alustajan perusteluja sen paremmin kun nämä edellisetkään puhujat. Eihän tähänkään asti mikään olisi estänyt puoluetoimikuntaa ottamasta niitä kysymyksiä ajaakseen, mitä naiset ovat ajaneet. Esim. ihanneliittotyötä on useat kerrat esitetty kokonaan puoluetoimikunnan huoleksi, mutta aina on sanottu: hommatkoon naiset, kyllä me avustamme. - En ole myöskään huomannut, että miehet halveksisivat naisia ja heidän hommiaan. Minä luulen, että miehet kyllä ymmärtävät naisia ja naisten pyrkimyksiä kun vaan naiset ymmärtäisivät toisiaan, silloin olisivat asiat oikealla tolalla. Kannatan Hanna Kohosen tekemää ehdotusta".
Kun Hanna Kohosen ehdotusta, että asia hylättäisiin valiokuntaan lähettämättä, oli kannatettu, ehdotti puheenjohtaja asiata päätettäväksi. Olga Kivekäs ehdotti silloin Anni Huotarin y. m. kannattamana, että asia lähetettäisiin valiokuntaan. Asiasta näinollen äänestettiin. Äänestyksessä annettiin 7 ääntä valiokuntaan lähettämisen puolesta ja 20 ääntä asian hylkäämisen puolesta, joten asia tuli hylättyä. Äänestyksen jälkeen ilmoitti Anni Huotari, ettei hän äänestäessään asiata valiokuntaan suinkaan sillä puolustanut naisten erikoistoiminnan lopettamista, vaan oli hän toivonut asian valiokuntaan lähettämistä tarkempien perustelujen saamista varten. Tähän ilmoitukseen yhtyivät myöskin Fiina Pietikäinen ja Fiina Lankila.

Kokoukselle oli saapunut seuraava sähkösanoma:

"Koko sydämestäni toivon onnea kuudennelle työläisnaisten edustajakokoukselle. Eläköön kansainvälinen sos.-dem. naisliike".
Anna Lindgrén, Oulu.
__________

Liiton toimintakertomus.

Puheenjohtajana oli Anni Huotari.

(Kats. liite sivu 39.)

Aura Kiiskinen: "Äskettäin oli paljon huomauttamista liiton toiminnasta. Nyt olisi tilaisuus tehdä muistutuksia ja tuoda epäkohdat esille, jotta voitaisiin selittää syyt ja vaikutteet, mitkä ovat johtaneet toimikunnan menettelyä kussakin asiassa".
Anna Ananin: "Koska nyt on tilaisuus lausua toivomuksia vastaisesta ja arvosteluja entisestä toiminnasta, käytän tilaisuutta moittiakseni liiton palveluksessa ollutta ihanneliittotyön neuvojata T. Kaihosaloa. Hän Viipurissa käydessään julkaisi sanomalehdissä epäoikeutettuja arvosteluja Viipurilaisten ihanneliittotyöstä. Asiallisia ohjauksia ja arvosteluja kyllä kestämme ja otamme mielellämme huomioon, mutta emme ylimielisiä".
Hilma Rahikainen oli sitä mieltä, että liittotoimikunta on kunnolla tehnyt tehtävänsä. Vähillä voimilla ei sen enempää saada aikaan. Lausui toivomuksena, että vastaisuudessa kun luentoja järjestetään, pohjoiset piirit otettaisiin enemmän kun tähän asti huomioon.
Eliina Kajander: "Toimintakertomuksesta selviää, että koko liitto on ollut toiminnassa ja liittotoimikunnan työ on erittäin tyydyttävästi tehty. Enempi kyllä olisi agitatsionia tarvittu, mutta eihän pienillä varoilla saa suuria aikaan".
Aura Kiiskinen: "Mielestäni ei Anna Ananinin huomautus ollut täällä paikallaan. Kaihosalolla ja viipurilaisilla on ollut jotain persoonallista selvittelyä, jota ei täällä voida selvitellä. Kun liittotoimikunta lähettää puhujia, ei se voi tietää mitä puhuja sanomalehtiin kirjoittaa ja miten kunkin paikkakunnan henkilöitä arvostelee. Valitsemisen vara puhujiin ja toimitsijoihin nähden on sangen pieni".
Fiina Lankila: "Jos toiminta ei ole vastannut tarkoitustaan, niin syy ei ole ollut liittotoimikunnan". — Toivoi, että vapaaehtoisilla lahjoilla tahi muilla veroituksilla kartutettaisiin liiton varoja, sillä ilman varoja ei toiminta tule tarkoitustaan vastaavaksi.
Anna Nelander: "Kertomuksesta ilmenee, että liittotoimikunta on toiminut aika paljon. On saatu mitä on pyydetty.
Syyttäkööt osastot itseään, jos eivät ole hommanneet vilkkaampaa toimintaa".
Hanna Kohonen: "Mitä Ananiinin huomautukseen tulee, oli se paikallaan. Meillä ei suinkaan ole ollut mitään persoonallista riitaa ihanneliittotyön neuvojan kanssa, kun ei yksikään ihanneliiton toimikunnan jäsen ollut edes missään tekemisessäkään ihanneliittotyön neuvojan kanssa. Katson, että liittokokous on oikea paikka liiton toimitsijain arvosteluun nähden".
Olga Lindberg: "Toimintakertomus osoittaa, että liittotoimikunta on tehnyt tehtävänsä. Hyväksyn toimintakertomuksen muistutuksitta".
Anni Savolainen: "Toimintakertomus ja toiminta ovat nyt parempia kuin entiset samoin myös tämän kokouksen valmistelu".
Olga Lagerstam: "Joskus on ilmennyt tyytymättömyyttä sen johdosta, että on pyydetty puhujaa eikä ole saatu. Sellaista on tapahtunut ainakin Hermannin naisosastoon nähden".
Aura Kiiskinen: "En muista, että Hermanniin olisi pyydetty puhujaa eikä saatu. Joskus on kyllä sattunut, että pidemmille matkoille ei ole voitu pyydettäessä puhujaa lähettää siitä syystä ettei puhujaa ole ollut saatavissa".
Maria Kaario oli tyytyväinen liittotoimikunnan toimintaan. Ehdotti toimintakertomusta hyväksyttäväksi.
Jenny Suvela oli myöskin erittäin tyytyväinen liiton toimintaan.
Alma Jokinen: "Tulin jo toimintakertomuksen luettuani siihen vakaumukseen, että liiton toiminta on ollut ihan erinomaista, toivoisin, että toisetkin tulisivat samaan vakaumukseen. Minun mielestäni liittotoimikunnan työ on ollut aivan ylivoimaista".
Näillä evästyksillä lähetettiin asia valiokuntaan. Valiokunta esitti kokouksen hyväksyttäväksi seuraavat ponnet perusteluineen: Kuten toimintakertomuksesta ilmenee, on liitto toiminut tarmokkaasti naisten kasvatus- ja järjestämistyössä. Vaikka toimintakauden kuluessa useita ammatillisia osastoja on liiton kehoituksesta liittynyt asianomaisiin ammattiliittoihinsa, on liiton jäsenmäärä noussut ja uusia osastoja perustettu. Näin laajaa luento- ja järjestämistyötä on liitto voinut tehdä saamillaan lahjoilla ja avustuksilla, sillä liiton vakinaiset tulot
eivät olisi riittäneet. Myöskin on liitto tehnyt laajaperäistä ihanneliittotyötä tarmokkaasti, katsoen niihin varoihin mitä sillä on ollut käytettävänään.
Näin ollen, kun liiton vakinaiset tulot ovat vähäiset, eikä liittokokouskaan ole uusia veroja esittänyt, ei määriteltyä tulo- ja menoarviota voida esittää, ehdottaa valiokunta: Että toiminta- ja tilikertomus hyväksytään sekä
velvoitetaan liittotoimikunta toimimaan yhdessä ammattijärjestön kanssa vaatimalla sieltä avustusta naisten ammatilliseen järjestäytymis- ja herätystyöhön. Niin myös "ihanneliittotyön" ja maalaisnaisten herätystyön laajentamiseksi avustusta puolueelta, ja katsoo kokous, että toiminnan tärkeyteen nähden puolueen edun kannalta, on puolue velvollinen enemmän kuin tähän asti antamaan rahallista avustusta sos.-dem. naisliitolle.

Mimmi Kanervo. Hilda Herrala.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Emmi Huttunen.
Anna Kivilahti.
Anna Nelander.
Ponnet hyväksyttiin.


Eduskuntaryhmän naisten toimintakertomus.

Anni Huotari huomautti, että liiton toimintakertomuksen yhteydessä on ollut tapana esittää myöskin ryhmän naisten toimintakertomus. "Tällä kertaa sitä ei ole. Minusta onkin turhaa kaikkia kysymyksiä selostella, tärkeänä pitäisin kuitenkin, että niitä kysymyksiä, joita liittokokous on velvoittanut ajamaan, selostettaisiin ja se käy hyvin päinsä keskustelun kuluessa".
Mimmi Kanervo: "Tällä kertaa on naisia ollut valiokunnissa vähemmän kuin ennen. Ei myös sellaisia asioita
ole tässä eduskunnassa käsitelty, jotka suoranaisesti koskevat naisten toimintaa, joten suuria selostelemisia ei ole".
Alma Jokinen: "Minulta kyllä pyydettiin selostusta, vaan siinä valiokunnassa, jossa minä olin, ei käsitelty sellaisia asioita, joita olisi täällä selostettava".
Näiden lausuntojen perusteella katsottiin tarpeettomaksi vaatia ryhmän naisilta varsinaista toimintakertomusta.
Ensimäinen kokouspäivä lopetettiin klo 7 i.-p. Kello 8 — 10 illalla luennoivat tov. O. V. Kuusinen palkkalaista ja tov. O. Tokoi kuolemanrangaistuksen poistamisesta.

__________

Toinen kokouspäivä.

Kokoonnuttiin kello 9 a.-p. Laulettiin "Vala". Puheenjohtajana toimi Anni Huotari. Ensimäiseksi luettiin liittotoimikunnan tilikertomus, jonka mukaan liiton tiliasema on seuraava.

Tilikertomus esillä toisaalla.

Valittuina tarkastamaan S. sos.-dem. Naisliiton tilejä, olemme tarkastuksen toimittaneet syysk. 1. päivän 1909 ja elokuun 20 p:vän 1911 väliseltä ajalta ja saamme sen tuloksena esittää seuraavaa: Tulot ja menot ovat meille esitettyjen todisteiden mukaan oikein kirjoihin merkityt ja tilit oikein päätetty, sekä että kassassa, jonka laskimme, oli rahoja kassakirjan tänäpäivänä osoittama saldon näyttämä määrä. Kaiken tämän perusteella, ja kun syytä vakavampiin muistutuksiin ei ole ilmaantunut, ehdotamme asianomaisille tilivelvollisille täydellistä vastuuvapautta ylempänä mainitulta ajalta.

Helsingissä elokuun 31 p. 1911.

K. Heinonen. T. Kajaslampi.

Aura Kiiskinen selosteli tileistä joitakuita kohtia m. m. on tileissä eräs 150 markan saatava, jota monista velkomisista huolimatta ei ole saatu, ja tuskinpa milloinkaan lainvoimaa käyttämättä tullaan saamaan.
Anni Huotari: "Jo Lahden kokouksessa ilmeni useiden mielipiteenä, että mainittu velka olisi takaisin saatava. Koska kuitenkaan Lahden kokouksessa ei asiasta tehty sitovata päätöstä, olisi se tässä kokouksessa tehtävä, että liittotoimikunta tietää miten menetellä".
Hilma Rahikainen: "Aioin kysyä josko senaikuiselle liittotoimikunnalle on myönnetty tilivapaus. (Puheenjohtaja: on myönnetty.) Se on paha asia. Saatava olisi ollut perittävä senaikuiselta liittotoimikunnalta, mutta nyt sitä ei voida tehdä, koska se jo on edesvastuusta vapautettu. Vastaisen varalta toivon, ettei yksityisille myönnetä lainoja".
Eliisa Kajander: "Tilit näyttävät selville. Ehdotan siis, että tilivelvollisille myönnetään edesvastuusta vapaus. - Ikävätä on niin suurta velkaa antaa anteeksi, väärin olisi sillä tavalla käyttää liiton varoja". Toivoi, että velka jollakin tavalla saataisiin takaisin.
Sandra Lehtinen: "Tämä veikajuttu tuli heikosti Lahden kokouksessa esitettyä ja siksi kaiketi ei siitä silloin määritellympää päätöstä tehty. Nykyistä toimikuntaa ei voida vaatia tilille entisen toimikunnan teoista. Uudelle toimikunnalle ei minun mielestäni pitäisi jättää mitään velvoituksia tämän asian suhteen, sillä nykyinen toimikunta on tehnyt parhaansa saadakseen asiaa ratkaistuksi rauhallista tietä".
Miina Sillanpää oli käynyt velallista puhuttelemassa ja oli hänen miehensä luvannut suorittaa saatavan 2 kuukauden kuluessa. Mutta ei ole pitänyt lupaustaan. Luuli ettei yksinomaan köyhyys ole syynä maksamattomuuteen, vaan suuremmassa määrässä tahallinen laiminlyönti.
Hilda Neuvonen oli sitä mieltä, että olisi ensin päätettävä tilivapaudesta ja sitten erikseen tämä velka-asia järjestettävä.
Olga Lagerstam ehdotti että kokouksesta lähetettäisiin pöytäkirjan ote tästä keskustelusta ja päätöksestä velalliselle ja jos hän sen saatuaan ei vieläkään maksaisi velkaansa, annettaisiin asian raueta; ei kannattanut oikeuden käyttöä.
Hanna Kohonen esitti kysymyksen lähettämistä raha-asiainvaliokuntaan tarkempien perustelujen ja ehdotelmien saamista varten.
Maria Kaario ehdotti säännöllistä vähittäismaksujärjestelmää velallisen kanssa käytäntöönpantavaksi.
Anna Nelander kannatti asiaa valiokuntaan lähetettäväksi. Ei kannattanut velan anteeksiantamista, ehkä sovittelemalla saadaan saatavamme.
Fiina Lankila: "En tahtoisi porvarillista iuokkaoikeutta käytettäväksi muuta kun ylen välttämättömissä tapauksissa. Ei myös ole nykyistä liittotoimikuntaa velvoitettava tästä kärsimään".
Mimmi Kanervo ehdotti keskustelua lopetettavaksi ja asiata valiokuntaan lähetettäväksi. Evästykseksi valiokunnalle lausui toivomuksen, että liittotoimikunta koettaisi periä saatavaa.
Aura Kiiskinen: "Olen monta kertaa esittänyt velalliselle vähittäismaksua ja saanut lupauksia velan takaisin saamisesta, mutta rahaa ei ole sen kummemmin kuulunut".
Keskustelun päätyttyä hyväksyttiin tilikertomus yksimielisesti ilman muistutuksia sekä myönnettiin tilivelvollisille tilivapaus. Mikäli yllämainittu velkajuttu koski tilikertomusta lähetettiin se asia valiokuntaan, joka siitä laati seuraavan lausunnon:
Koska liiton varat ovat niukat ja ne kaikki tarkoin tarvitaan valistustyössä käytettäviksi kehoittaa kokous, että tuleva liittotoimikunta koettaisi periä kaikki liiton pitempiaikaiset lainat ja muut ulkona olevat saatavat.

Mimmi Kanervo. Hilda Herrala.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Emmi Huttunen.
Anna Kivilahti.
Anna Nelander.
Valiokunnan ehdotus hyväksyttiin.


Ihanneliittotyö.
(Kats. liite sivu 29.)

Hilma Rahikainen: "Kellään ei liene mitään ihanneliittotyötä vastaan sanomista, kaikki sen tärkeyden tunnustavat. Suurin vaikeus on opettajavoimien puute. Monessa paikassa ei saada ihanneliittoja toimeen puuttuvien opettajavoimietähden. Keskustelu olisi suunnattava siihen, miten saada opettajia. Etenkin etäisillä paikkakunnilla on opettajain puute suuri, kun ei varojen vähyyden tähden voida kustantaa henkilöitä tänne etelään opettajakursseille".
Liisa Hautala: "lhanneliittoja olisi saatava joka paikkakunnalle missä sosialidemokratista toimintaa on olemassa. Missä ei ole naisosastoja olemassa, pankoot sielä työväenyhdistykset toimeen ihanneliittokursseja".
Anni Huotari: "Miksi ihanneliittoja ei yleisemmin ole perustettu, johtuu opettajavoimien puutteesta. Sillä opettajien valintahan on tärkein kysymys ihanneliittoja perustettaessa. On vaikeata saada siihen sopivia henkilöitä, jotka ymmärtäisivät lapsia ja osaisivat asettua lasten kannalle. Usein liian pitkillä ja sopimattomilla luennoilla hajoitetaan sen sijaan, että on aikomus rakentaa. Ei käsitetä, että lasten sielunelämä on niin kokonaan toisellaista kun aikaihmisten.
Puolue on antanut ihanneliittotyön naistenliiton huostaan. Naisten liittotoimikunnalle luvattiin avustusta 1,000 mk., mutta annettiin ainoastaan 700 mk. Tällä ei suuria saada aikaan. Siksipä olisikin nyt tulevalta puoluekokoukselta anottava suurempaa avustusta ihanneliittotyön järjestämistä varten. Opettajakursseja olisi saatava useimpiin paikkoihin, oikeastaan joka vaalipiiriin, sillä opettajavoimia on saatava lisää, siitä ollaan yksimielisiä".
Sandra Lehtinen: "Huomautan ensiksi siitä, mistä jo edellinen puhuja huomautti nim. puolueen perin pienestä avustusmäärästä. Puolueen rahastonhoitaja sanoi tosiaankin meillä kyllä olevan rahoja, mitä enemmällä tekisimme. Kun kuitenkin tiedetään, että rahojen saanti on niin sanomattoman vaikeata, on saatuja rahoja säilytetty lhanneliittotyössä tarvittavia kirjoja varten, jotka piakkoin ilmestyvät. - Muuten huomautan, ettei liittotoimikunta erikoisemmin ole kehoittanut perustamaan ihanneliittoja juuri siitä syystä, että alkuunpanijoita ja opettajavoimia puuttuu. - Työn laajuuteen nähden on erityinen neuvoja kipeästi tarpeen. Siihen toimeen olisi saatava vakinaiseksi neuvojaksi koko maata varten sopiva henkilö". Kiinnitti vielä kokouksen huomiota ihanneliittoasiassa esiintyvään uuteen puoleen nim. partiopoikaliikkeeseen, joka yhä suuremmassa määrässä tempaa lapset mukaansa. "Suhdettamme siihen on selvennettävä".
Eliina Kajander: "Ihanneliittojen tarpeellisuuden tiennevät kaikki. Kun jo nuoruudesta saadaan opetusta oikeaan
suuntaan, kasvaa meille vankkoja sosialidemokrateja. Koko ihanneliittotyö olisi saatava puolueen asiaksi. Olisi ehdotettava puoluekokouksen keskusteltavaksi ihanneliittotyön ottamisesta puolueen haltuun. Naiset eivät yksinään jaksa sellaista taakkaa kantaa ja piiri- ja kunnallisjärjestöihin emme suuria voi luottaa".
Maria Laine: "Liittotoimikunta on toimeenpannut yhdet opettajakurssit, paikallisosastot useampia. Nämä kurssit ovat todistaneet, että voimat ovat heikkoja. Esim. kasvatusopista ja muista tärkeistä seikoista meidän opettajilla ei ole käsitystä ensinkään. Siksipä olisi joidenkuiden henkilöjen uhrattava kaikki aikansa ihanneliittojen hyväksi, tutustuttava siihen ja tutkittava sitä perinpohjin. — Piiri- ja kunnallisjärjestöt ovat juuri oikea tie ihanneliittoasian levittämisessä, sen ohessa keskusjärjestö ja ihanneliittotyön neuvoja. Naiset yksinään eivät jaksa ihanneliittoja ylläpitää, voimat ovat heikot, apua tarvitaan koko puolueelta. Kotkan ja Oulun puoluekokoukset ovat päättäneet ihanneliittotyön ottamisesta puolueen omaksi. Mutta ne varat mitä puolue on siihen uhrannut eivät riitä. Tämä kitsastelu puolueen taholta todistaa, ettei anneta tarpeeksi arvoa ihanneliittotyölle. On otettava myöskin huomioon, että kaikki toiset järjestöt saavat jäseniltään veroa, mutta lapsilta ei voida veroja vaatia, siksi ei ihanneliitot milloinkaan voi pysyä pystyssä muuten, kun avustuksien kautta. - Ihanneliitoissa olisi myös urheilua entistä enemmän kehitettävä, henkinen työ yksinään on liian raskasta. Nyt jo on koetettu leikkien y. m. kautta saada vaihtelua aikaan. Mutta mistä saada niin monipuolisia opettajia kun tällaiset kurssit vaatisivat? Se on sangen pulmallinen kysymys. Yksi opettaja harrastaa yhtä, toinen toista, monipuolisista on puute. Mutta yritettävä on. Piiri- ja kunnallisjärjestöjen kokouksien puoleen käännyttäköön ja niiden kautta saatettakoon enemmän huomiota ihanneliittotyölle, Opettajien ja puuhaajien monilukuisuus ei ole pääasia, vaan niiden innostus ja kyvykkyys se on pääasia".
Hanna Salojärvi oli sitä mielipidettä, että niin kauan kun ei ole innostusta ei ihanneliittotyöstä tule mitään.
Fiina Lankila: "Meidän paikkakunnalla oli ihanneliittotyö lopetettava opettajavoimien puutteessa. Työväenyhdistys ja miestoverit kielsivät apunsa siltä. Naisten on otettava tämä työ kokonaan hartioilleen ja puolueen on avustettava naisliittoa tässä asiassa".
Anna Nelander: "Olen samaa mieltä kun Laine y. m. ovat olleet, että naisten on vaikutettava kunnallisjärjestöihin ja piiritoimikuntiin. Naisten on pakoitettava miehiä avustamaan ihanneliittotyötä".
Olga Kivekäs: "Kun tästä suurimmasta asiastamme keskustellaan, johdumme takaisin eiliseen keskusteluun: voimia puuttuu, työtaakka on liian suuri. Tämä työ on sitäpaitsi erittäin arkaluontoista ja tärkeätä. Jos huonoa työtä teemme, huonosti opetamme lapsia, saamme sen moninkerroin katkerasti katua. Ehdotan ensiksi kohdistettavaksi työn siihen suuntaan, että piiri- ja kunnaliisjärjestöjen kautta kerätään varoja ympäri maan, joilla toimeenpannaan suuremmoiset kurssit aijotun puolueopiston tapaan. Ei kursseja vasta-alkaville, vaan sellaisille, jotka jo ovat puolueemme toimintaan perehtyneitä. En usko, että sellaiselta tarkoitukselta kielletään varoja. Maksettakoon sitte ihanneliittojen opettajille sellainen palkka, että voivat kokonaan antautua sitä työtä tekemään. Partiopoikaliikkeen vastustamiseksi olisi saatava urheilua ja retkeilyä ihanneliittojen ohjelmistoon. Yleensä olisi lapsia saatava mahdollisimman nuorina ihanneliittoihin, etteivät tottuisi käymään pyhäkouluissa".
Jussi Railo: "Asiassa olisi ensin mielestäni tehtävä pieni periaatteellinen ratkaisu ja se olisi se, että retkeilyopetus tunnustetaan yhdenveroiseksi lukuopetuksen kanssa. Käytännöllisessä suhteessa ehdotan, että myöskin S. sos.-dem. Nuorisoliiton toimikunnalle annettaisiin, jos se haluaa, tilaisuus valita 1 jäsen siihen ihanneliittokomiteaan, josta alustaja toisessa ponnessaan puhuu.
Rahakysymyksestä ehdotan, että tämä kokous velvottaisi kaikki puoluekokoukseen menevät naiset kiivaasti tappelemaan sen ehdotuksen puolesta, että kokous ihanneliittotyöhön ja naisliiton avustamiseksi myöntäisi pyydetyt summat".

Keskustelu keskeytettiin kello ½ 12, jolloin alkoi toveri Hilja Pärssisen luento tapaturmavakuutuslaista.

Luennon päätyttyä jatkettiin taasen kokousta Anni Huotarin johtaessa puhetta.
Voikan edustajan valtakirja ilmotettiin saapuneeksi. Jatkettaessa keskustelua ihanneliittotyöstä oli ensimäinen puheenvuoro
Elisabet Starckilla: "Kannatan lämpimästi ihanneliittoja. Mitä olisi tehtävä kun kansakouluopettajat, vieläpä
työnantajatkin boikotteeraavat ihanneliittoja ja lapsia, jotka käyvät ihanneliitoissa, syrjäytetään yksityisten kansakouluista"?
Hilda Hanhinen oli evästetty ehdottamaan, että ihanneliitot järjestettäisiin nuorisoliittojen alaosastoiksi. Opettaja-kursseja olisi mahdollisimman paljon saatava toimeksi.
Miina Sillanpää kannatti Railon ehdotusta. "Nuorisoliiton kanssa olisi yhteistoimintaan ryhdyttävä. Opetus ihanneliitoissa olisi saatava mahdollisimman monipuoliseksi. Ruotsissa esim. on opetus aivan toisellaista kun meillä. Siellä opetus on pääasiassa leikkien ja satujen muodossa. Opettajat pitävät usein siellä keskuudessaan harjoituskokouksia ja keskustelukokouksia, jolloin yhteisistä menettelytavoista ja suunnitelmista sovitaan. Meilläkin olisi opetus saatava henkevämmäksi, urheilu- ja leikkipuolta lisättävä".
Fanny Ahlfors: "Ihanneliittoja perustettaessa olisi otettava huomioon, että on olemassa siihen pystyviä voimia. Opettajia on entistä enemmän kasvatettava. — Piiritoimikuntia olisi välttämättömästi saatava enemmän harrastamaan ihanneliittotyötä.
Hilda Seppälä: Olen Railon kanssa yhtä mieltä siitä asiasta, että nuorisoliiton ja naisliiton tulisi yhdessä tehdä ihanneliittotyötä. Mutta ensin olisi käännyttävä paikallisten järjestöjen puoleen, esim. kunnallisjärjestöjen, varojen saamista varten. Myöskin piirikokouksille olisi asia esitettävä, silloin se tulee tunnetuksi kautta piirien. - Ohjelmat ihanneliittokursseilla pitäisi saada vaihtelevammiksi, eri aineihin eri opettajat. Myöskin urheilua olisi lisättävä partiopoikaliikkeen vastapainoksi".
Hilda Helleä oli evästetty pyytämään opettajakursseja Tampereelle.
Hilma Rahikainen: "Ehdotan, että puoluekokoukselta pyydetään varoja ihanneliittotyötä ja naisliittoa varten. Jos ei puoluekokoukselta saada, niin pyydettäköön sitte puoluetoimikunnalta".
Anni Huotari: "Tampereella ei partiopoikaliike ole vaikuttanut mitään ihanneliittotyöhön. Minun mielestäni olisi tehtävä etupäässä vakavaa työtä, eikä yritettävä matkia partiopoikaliikettä. Ihanneliitot eivät vastaa tarkoitustaan jos liian paljon pannaan painoa kevyelle ohjelmalle. Minun mielestäni ei edes iltamia olisi lasten useinkaan sallittava toimeenpanna. - Kannatan Hellen ehdotusta opettajakurssien paikkaan nähden. Viime kerran järjestäessään kursseja teki liittotoimikunta väärin, kun ei järjestänyt asioita niin, että kurssit olisi saatu Tampereelle. Seuraavat opettajakurssit on saatavat maan keskustaan, eikä Helsingin ympäristöön".
Hilda Neuvonen: "Hyvinkäällä on ihanneliittojen suhteen oltu yhteistoiminnassa työväenyhdistyksen ja nuoriso-osaston kanssa. Koska näyttää siltä, että nuoriso on asiaan innostunut, olisi suotava, että tässä asiassa ryhdyttäisiin yhteistoimintaan nuorisoliiton kanssa".
Mimmi Kanervo: "Yhdyn Railon ehdotukseen, erityisesti siihen mitä hän lausui retkeilyjen ja urheilun suhteen. — Kunnallisjärjestöt eivät voi tähän työhön kiinnittää suurempaa huomiota muussa suhteessa kun rahallisessa, raha-avustuksilla voivat ibanneliittoja tukea".
Aura Kiiskinen vastaili Anni Huotarille siinä suhteessa olisiko muka ohjelman kevyemmäksi tekeminen partiopoikaliikkeen matkimista. "Ei suinkaan. Meillä on yleensä ollut liian jäykkä ohjelma ihanneliitoissamme, ja se on saatava kevyemmäksi. Ei ole pääasia saada joku määrä viisautta ja sosialidemokratisia tietoja lapsille, vaan saada niitä joukkoomme totutettua, sillä jo se seikka, että lapset oppivat käymään työväen taloilla on hyvä asia. - Mitä edellisten kurssien järjestelyyn tulee, ei niiden suhteen olisi voitu sen kansanvaltaisemmin menetellä, kun mitä tehtiin. Kysyttiin kaikkien ihanneliittojen mielipidettä ja enemmistö puolusti Helsinkiä. — Se ehdotus, joka täällä on tehty, piiri-ja kunnallistoimikuntien puoleen kääntymisestä avustuksien saantia varten, on kyllä hyvä niitä paikkakuntia varten, joissa se tuottaa jonkinlaisia tuloksia. - Joka tapauksessa olisi saatava kiertävä ihanneliittotyönneuvoja. Mutta se on etupäässä rahakysymys. Olen keskustellut joidenkin puoluetoimikunnan jäsenten kanssa siitä, josko puolue ottaisi ihanneliittotyön huostaansa. Nauraen on vastattu: puoluetoimikuntako sellaisia pikkuasioita ajamaan! Ja kyllähän se niinkin on. Varojen saanti riippuu suuresti tulevasta
puoluetoimikunnasta. Jos se suhtautuu ihanneliitto- ja nuorisotyöhön samaten kun entinenkin ei siltä ole suuria odotettavissa. Jos puoluekokous hyväksyy puoluetoimikunnan ehdotuksen varojen myöntämisestä näihin töihin, on se meille sangen turmiollista. Sentähden olisi kaikkien puoluekokoukseen aikovien tätä ehdotusta vastustettava".
Hilda Herrala: "On pidetty, valitettavana seikkana, ettei ole saatu joka kylään ihanneliittoja. Ei ole valittamisen syytä. Päinvastoin, vielä ei olla sillä asteella, että joka paikkakuntaan voidaan ihanneliittoja perustaa, meiltä puuttuu vielä voimia sellaiseen rynnäkköön. Kun edes suurempiin tehdaspaikkoihin ja kaupunkeihin saataisiin ihanneliittoja, voitaisiin olla tyytyväisiä, maalla ne eivät vielä ole niinkään tarpeen. Minusta ei olisi suotavaa, että asia joutuisi kunnallis- ja piiritoimikuntien järjestettäväksi, eivät ne mistään saa sen kykenevämpiä opettajia kun meilläkään nyt on. Ne, jotka ovat innostuneita ihanneliittoasiaan, voivat osastoissaan vaikuttaa sen hyväksi. - Neuvoja olisi palkattava ainakin joksikin aikaa kiertämään maaseudulla. - Ohjelmassa olkoon enemmän urheilua ja leikkejä, eikä niin raskasta kun on tähän asti ollut".
Sandra Lehtinen: "En ymmärrä mitä moitittavaa Huotarin mielestä saattoi olla viime kurssien järjestelyssä. Eikö ollut parempi, että kouluutettiin toimivia voimia kituville osastoille, kun että olisi perustettu uusia ihannelitttoja. Liitto-neuvoston kokouksessa Huotari itsekin hyväksyi tämän käsityksen. Toivoi lausuttavan mielipiteitä siitä, oliko liitto-toimikunnan menettely oikea kursseja järjestettäessä".
Fiina Lankila: "Puoluekokouksessa olisi vaikutettava siihen suuntaan, että ihanneliittotyötä varten saadaan enemmän varoja".
Olga Lagerstam: "Hermannin naisosasto oli sitä mieltä, että ihanneliittojen ohjelma olisi saatava kevyemmäksi, enemmän leikkejä ja urheilua. On kokemusta siitä, että urheilu vetää lapsia puoleensa".
Vera Ekholm: "Yhdyn Sillanpään lausuntoon. "Ihanneliittoja" ei pitäisi perustaa sellaisille paikkakunnille, missä ei ole opettajavoimaa".
Yleiskeskustelu asiasta oli päättynyt. Ponsien muodostelemista varten lähetettiin asia valiokuntaan.
Valiokunta esitti kokoukselle seuraavat, alustajan ponsien ja keskustelussa ilmenneitten mielipiteitten mukaan muodostellut ponnet:

1) "Liittokokous pitää ihanneliittojen toiminnan edelleen jatkamisen välttämättömänä ja katsoo sos.-dem. naisliiton velvollisuuden olevan siitä huolehtia sekä kehittää sitä eteenpäin".

Keinoina edellä esitetyn saavuttamiseksi esitetään:

a) "Että käännytään kunnallis- sekä piiri-järjestöjen puoleen pyynnöllä, että ne kaikin keinoin tukisivat ihanneliittotyötä";
b) "Että sos.-dem. naisten liittotoimikunnan on käännyttävä sos.-dem. nuorisoliittotoimikunnan puoleen keskenäisen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi";
c) "Että puoluekokoukselta vaaditaan vuosittain 1,500 markkaa ihanneliittotyön hyväksi".

2) Ihanneliittojen toiminnan tarkoituksena on pidettävä:

a) "Sosialidemokratisten tietojen jakaminen lapsille";
b) "Satujen, kertomusten ja havainto-opetuksen muodossa annetulle opetukselle on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota";
c) "Retkeilyt luonnonhelmassa, leikit ja urheilu ovat asetettavat täysin yhdenvertaisiksi periaatteellisen opetuksen kanssa, huomioon ottaen lasten sielunelämä ja vastaanottavaisuus".

3) "Että ihanneliittotyö saataisiin vakavalle pohjalle, tulee liiton sihteerin, jolle ihanneliittotyön ohjaajan toimi toistaiseksi jää, yhdessä johtavan toimikunnan kanssa, ottaa huolekseen ihanneliittojen toiminnan lähemmän järjestämisen".

4) "Asian edistämiseksi on pantava toimeen opettajakursseja sikäli kun varat ja voimat myöntävät".

5) "Ihanneliittotyössä tarvittavaa kirjallisuutta on liiton toimesta julaistava".

6) "Paikalliset ihanneliittotoimikunnat pitäkööt velvollisuutenaan huolehtia, että paikkakunnalle perustetaan lastenkirjastoja".

Maria Laine. Alma Jokinen.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Hanna Kohonen.
Olga Merisaari.
Hilma Rahikainen.

Ponsiehdotuksen kolmatta kohtaa vastaan tekivät useat (Savolainen, Huotari, Pärssinen, Sillanpää y. m.) sen huomautuksen, että sihteerin on mahdotonta täyttää sitä työtä, johon ponsien 3 kohta velvoittaa, ei pitäisi asettaa sellaisia velvoituksia, joita ei voida täyttää.
Ponsiehdotuksen muut kohdat hyväksyttiin paitsi kolmatta kohtaa, joka muodostelua varten palautettiin takaisin valiokuntaan. Valiokunta jätti sittemmin kokoukselle seuraavan muutosehdotuksen, joka sellaisenaan hyväksyttiin:

3) "Että ihanneliittotyö saataisiin vakavalle pohjalle on liittotoimikunnan ryhdyttävä tarmokkaisiin toimenpiteisiin vakinaisen ihanneliittotyön ohjaajan saamiseksi. Siksi kun vakinainen ohjaaja on saatu, on liittotoimikunnan huolehdittava yhdessä ihanneliittotoimikunnan kanssa ihanneliittotyön järjestämisestä".

Viipurin läänin silpominen.

Koska liikkeellä on vakavia huhuja Suomen silpomisesta ja tätä toimenpidettä arvosteleva kokous Viipurissa on väkivallalla hajoitettu, hyväksyi kokous seuraavan vastalauseen moisten törkeiden maamme oikeuksia loukkaavien tekojen johdosta:
Kun Venäjän virkavaltainen hallitusmahti on viime päivinä mitä törkeimmin ryhtynyt loukkaamaan kaikkia kansainvälisiä oikeuskäsitteitä ja hallitsijain Suomelle vahvistamia perustuslakeja siinä, että se aikoo Suomen yhteydestä riistää Kivennavan ja Uudenkirkon pitäjät, jotka kuitenkin valtio-oikeudellisessa, sivistyksellisessä ja taloudellisessa suhteessa ovat sen erottamattomia osia, ja joiden erottaminen Suomesta sekä liittäminen sen oikeus- ja sivistystajunnalle vieraisiin olosuhteisiin olisi omiaan tuottamaan näiden pitäjien asujamistolle, mutta erittäinkin niiden työtätekevälle kansankerrokselle sekä henkisesti että taloudellisesti mitä tuhoisimpia seurauksia, niin Helsinkiin kokoontunut 6:s Suomen köyhälistönaisten edustajakokous lausuu tämän laittoman ja oikeuskäsitteitä hävittävän Suomen pirstomissuunnitelman johdosta mitä jyrkemmän vastalauseensa.
Samalla vetoaa kokous kansainvälisen köyhälistön solidarisuuteen, että se tukee Suomen köyhälistöä tässä ankarassa taistelussaan Venäjän virkavallan hävitys- ja riistohankkeita vastaan kaikin laillisin ja siveellisin keinoin.
Koska tämän Viipurin läänin paloittelemishankkeen johdosta kansan arvosteleva mielipide sekä suomalaisen poliisi-virkavallan että venäläisen sotilasmahdin toimesta, joita kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä käyttää tukipylväinään taistelussa köyhälistöä vastaan vallan säilyttämiseksi omistaville luokille, on estetty Viipurissa esille tulemasta mitä raaimmalla tavalla, jolloin on loukattu Suomen kansalaisille perustuslain takaamia kokoontumis-, lausunto- ja henkilön koskemattomuusoikeuksia, ja kun tämä mielivalta kohdistuu etenkin sosialidemokraattista työväkeä vastaan, niin kokous lausuu mielipahansa ja inhonsa moisesta menettelystä ja panee vastalauseensa kansalaisvapauksien loukkaamisen johdosta.
Sen ohessa kehottaa kokous, kun nähtävästi virkavaltainen hallitus toivoo näillä toimenpiteillään saavansa kansanjoukot, etenkin järjestyneen työväestön varomattomiin tekoihin, että varotaan näihin ryhtymästä, ja että jokainen köyhälistöläinen seuraa taantumuksen aikana niitä ohjeita, jotka ovat piirretyt taistelevan kansainvälisen köyhälistön viireihin.

Huudettiin kolmikertainen alashuuto venäläiselle virkavallalle.


Äitien ja lasten yhteiskunnallinen huolenpito.

Puheenjohtajana oli Anni Huotari.

(Kats. liite sivu 8.)

Hilma Rahikainen: "Tätä kysymystä olemme usein keskustelleet ja monta vuotta valmistelleet. En usko tämän asian enää siitä selviävän jos sitä täällä keskustelemme. Ehdotan hyväksyttäväksi alustajan ehdottamat ponnet".
Elisabet Starck: "Me olemme tätä kysymystä tutkineet ja tulleet siihen tulokseen, että ponsiin ei voida mitään lisätä eikä vähentää. Hyväksytään ponnet sellaisenaan".
Eliina Kajander: "Alustus ja ponnet ovat hyvät, ei saada niitä paremmiksi vaikka kuinka kauan keskustellaan".
Mimmi Kanervo: "En luule, että tämä asia on tarpeeksi kypsä. Luulen ettei meillä, kun eduskunnassa lähdemme näitä eri kohtia laiksi ajamaan, ole montakaan naista takanamme. Olisin sitä mielipidettä, että tätä asiata täällä tarkkaan harkittaisiin ja keskusteltaisiin. Jokin toimenpide olisi keksittävä, jonka kautta tämä asia saataisiin erittäin selväksi selitettyä. Ehkä "Työläisnaisen" kautta saataisiin asia laajimmin selviteltyä".
Sandra Lehtinen: "Olen sitä mielipidettä, että ponsien ensimmäinen ja toinen osa ovat selviä. Kolmanteen ja neljänteen osaan sisältyy kovin paljon uutta. Ehdotan uudelle liittotoimikunnalle evästykseksi annettavaksi, että se lentolehtisten y. m. kautta koettaisi näitä kohtia selventää".
Anni Savolainen: "Ponsien 1 ja 2 osaan nähden olen Lehtisen kanssa samaa mieltä, mutta 3 ja 4 kohtaan nähden epäilen voidaanko näitä tällaisina lakeihin sovelluttaa. Niitä olisi muovailtava sellaisiksi, että ne käytäntöön sopivat".
Hilda Neuvonen: "En epäile eikö asia olisi täällä oleville selvänä, mutta toista on saada joukot tätä ymmärtämään ja näiden vaatimusten takana seisomaan. Hyvinkäällä esim. menivät naiset itse pyytämään yötyötä, joukossa oli järjestyneitäkin naisia. Laajoille joukoille olisi asia saatava selväksi".
Alma Jokinen: "Kun eduskunnassa tehdään anomuksia ovat meikäläiset sitä mieltä, että vaatimuksista ei ole tingittävä, vaan pidettävä tiukasti kiinni, vaikkapa niiden saavuttaminen viipyisikin. Nämä vaatimukset eivät minusta missään tapauksessa ole liiallisia, päinvastoin kaikki välttämättömän tarpeellisia. Ihmettelen Savolaisen epäilyksiä näiden suhteen. Tällaisiin uusiin, laajakantoisiin ja vaikeihin kysymyksiin on vain syvennyttävä ja on näitä työläisnaisille seikkaperäisesti selvitettävä. Tuskinpa näitä vaatimuksiamme saamme vähään aikaan toteutettua, mutta kun tiukasti ja hellittämättä pidämme niistä kiini, saamme ne joskus toteutetuina nähdä".
Liisa Hautala: "Ne, jotka ovat minua tähän kokoukseen evästäneet, pitävät tätä asiata erittäin tärkeänä. Tehdaspaikoilla etenkin on yötyö sanomattomana rasituksena. On välttämätöntä, että tällaisessa kokouksessa tämän laatuisille kysymyksille annetaan tarpeeksi arvoa eikä niitä vaikenemalla sivuuteta".
Hilja Pärssinen: "Täällä on sanottu, että äitien ja lasten huolenpidosta on niin paljon puhuttu, ettei muka tarvitse muuta, kun nuijia asia kiinni. Niin ei kuitenkaan ole. Tapaa vielä sosialidemokrateja, joilla on tähän kysymykseen nähden täysin porvarilliset mielipiteet. Tahdotaan kyllä jonkinlaisia pikkuparannuksia, almuja, mutta ei täydellistä uudistusta, täydellistä huolenpitoa äideille ja lapsille. Onpa ihan käytännössäkin käyty vastustamaan uudistuksia. Omassa vaalipiirissäni ainakin eräässä paikassa on sellaista tapahtunut. Kymin tehtaalla, missä on pidetty luentoja tästä asiasta, äänestivät naiset kokouksissa näitä vaatimuksia vastaan, poistaen äitiysavun sairaskassan säännöistä. Puolustelivat itseään sillä, että heidän miehensä muka menisivät toisten naisten luo jos tällaiset vaatimukset toteutuisivat. — Mutta meidän tulee käsittää, että jokainen synnytys on lahja isänmaalle, nostaa kansan varallisuutta, on luonnonlakien noudattamista. Näiden vaatimusten käytäntöön saattaminen auttaisi sukupuolielämän pitämistä terveellä uralla. Jo sekin on surkeata, että suuren joukon naisia täytyy ikänsä olla naimattomia. Monista syistä on tärkeätä, että yhteiskunta turvaa jälkeläiset ja siten helpottaa naimisiin menoa. Ja sen kautta, että naimisiin pääsy kävisi mahdolliseksi kaikille, häviäisivät ne suunnattomat salaisuuksiin kätketyt paheet, jotka nykyisten olosuhteitten vallitessa rehoittavat kaikkialla. — Asian käytännöllinen toteuttaminen ei ole niinkään helppoa. Toisia parannuksia voidaan vaatia kunnalta, toisia valtiolta. Eri toimenpiteet täydentävät toisiaan. Kolmannen kohdan suhteen ei vielä eduskunnassa saatane suuria aikaan, mutta kuntien kautta olisi mahdollisuus saada näidä parannuksia käytäntöön. Mutta nyt ensiksi on meidän itsellemme etupäässä selvennettävä tätä asiata, niin että jokainen on siitä selvillä, ja hankkinut itselleen siitä varman vakaumuksen. Eiköhän sopisi mielenosoituksiakin tämän asian tähden toimeenpanna? On ehkä joitakin puoluetoveria, jotka vastustavat lastenkotejakin, niitä minä puolestani pidän erittäin tarpeellisina varsinkin äideille, että sinne saavat jättää lapsensa, jos itse ovat työssä kodin ulkopuolella. Näiden vaatimusten suhteen ei pidä olla välinpitämättömiä. Esim. neljännessä kohdassa mainittuja uudistuksia olisi jo voitu koettaa toimeenpanna, mutta vaikka tilaisuutta olisi ollutkin, esim. kansakoulujen johtokunnissa, ei ole edes yritettykään. Vasta silloin kun niin pitkälle päästään, että äidit 9 kuukautena saavat imetysapua, voidaan sanoa, että on saatu parannus aikaan, siihen mennessä saavutetut edut ovat vain pikkuparannuksia".
Anni Huotari: "Alussa kyllä meidän tämä vaatimuksemme tuntui suurelta, niin aina tuntuu, kun jotain uutta esitetään, ennenkuin siihen ennätetään tottua. Yhdyn Kanervon tekemään huomautukseen. Muistutan sen lisäksi sitä tosiseikkaa mieliinne, että naiset itse useissa paikoissa vastustavat yötyön poistamista. Olemmehan jo tottuneet siihen, että porvarit pilkkaavat meidän vaatimuksiamme. Tampereella annettiin eräälle työläisäidille, kaupungin rouvien toimesta palkinto hyvästä kodin hoidosta. Sellaisia almuja naiset mielellään ottavat vastaan, mutta suurempien parannusvaatimusten takana ei ole kun kevyt kourallinen".
Hilda Seppälä: "Kun otetaan niin suuri askel kun tämä vaatimuksemme entisistä ehdottomasti on, on asiaa tarkasti harkittava ja selviteltävä". Vastusti imetyspalkkion vaatimusta, sillä jokainen äiti imettää mielellään lastaan jos hänelle vain valmistetaan siihen tilaisuus".
Fiina Pietikäinen: "Porvarit nauravat näille meidän vaatimuksillemme, mutta meille ne ovat veristä totuutta. Emme ole tätä asiata tarpeeksi kypsentäneet, koska omat naisemme vastustavat näitä vaatimuksiamme. Eivät ymmärrä kaikki työläisnaisetkaan mitä nämä vaatimuksemme sisältävät, mutta ne, jotka kurjuuden kautta ovat katkeria kokemuksia saavuttaneet, ne antavat näille vaatimuksille täyden arvonsa".
Aura Kiiskinen: "Yhdyn Jokisen ja Pärssisen lausuntoihin. Esitys tuntui kyllä ensin rohkealta, mutta kyllä se täytyy sellaisena hyväksyä. Vaatimuksista ei ole tingittävä, joskaan niitä ei ehkä heti saadakkaan käytäntöön, on niillä kuitenkin agitatorinen ja kasvattava merkitys. — Kiinnittäköön uusi liittotoimikunta kirjallisuuden kautta enempi huomiota tälle kysymykselle".
Fiina Lankila: "Naiset eivät vielä ole tälle asialle kypsyneet, vaan tuomitsevat porvarien ahtaitten käsitteiden mukaan. Porvarit eivät käsitä työläisnaisten asemaa, etenkin yksinäisten naisten, joiden on huolehdittava sekä lapsestaan, että leivästä itselleen ja lapselleen. - "Työläisnaisessa" olisi tätä asiata enemmän selostettava".
Maria Kaario: "Liittotoimikunnalla on ollut oikea käsitys asian tärkeydestä, sen todistaa tämän alustuksen monipuolisuus. Yhtyi Kiiskisen ehdotukseen keinoista, millä tämä asia on laajimmille kerroksille levitettävä. - "Nykyiset lastenkodit ovat kelvottomia samoin muutkin avustustoimenpiteet joutavia ja vähäpätöisiä".
Hilja Helin: "8 - tuntinen työpäivä peloittaa varsinkin maalaisväestöä, samoin 14 vuoden ikäraja teollisuustyöhön pääsyä varten".
Eliina Kajander puhui lämpimästi yötyön kiellon puolesta.
Olga Lindberg yhtyi Pärssisen lausuntoon.
Anna Nelander toivoi, että eduskuntaedustajat selvittelisivät tarkoin tätä asiata. Hyväksyi ponnet, niissä ei ole vähentämisen varaa.
Anni Savolainen: "Keskustelu on osoittanut, että asia ei ole ensinkään selvä. Useasta puheenvuorosta on ilmennyt pelko näiden uudistusten johdosta". Ehdotti ettei asiata nyt vielä epäkypsänä päätettäisi, vaan pohdittaisiin sitä ja selviteltäisiin seuraavaan edustajakokoukseen saakka.
Hilma Rahikaisen mielestä ei ponsissa ole tinkimisen varaa, hyväksyi ne sellaisenaan.

Yleiskeskustelu oli päättynyt. Asia lähetettiin valiokuntaan.
"Koska keskustelussa ei ollut mitään muutosehdotuksia alustajain ponsiin tehty, vaan useat puhujat olivat lausuneet niistä erikoisen tyytyväisyytensä, ehdottaa valiokunta, että kokous hyväksyisi alustajien laatimia ponsia toimintaohjelmakseen, sekä niiden lisäksi seuraavan lausunnon: Samalla kun kokous hyväksyy edellä esitetyn ohjelman, velvoittaa se kaikkia sosialidemokratisia tovereita toimimaan siihen suuntaan, että

1. "Sosialidemokratisten järjestöjen ja erittäinkin sos.-dem. Naisliiton alotteesta on väsymättömästi
selvitettävä yhteiskunnallisen kasvatuksen ja huolenpidon aatetta sekä edellä esitettyä ohjelmaa, niin hyvin suullisen kun kirjallisen valistustyön avulla".
2. "Paljastettava ja arvosteltava kaikkia tällä alalla esiintyviä epäkohtia".
3. "Kaikilla siveellisillä keinoilla pakotettava valtioa ja kuntia toteuttamaan yllä esitettyjä vaatimuksia".

Sandra Lehtinen. Hilja Pärssinen.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Anna Ananin.
Anni Huotari.
Olga Lindberg.
Fiina Pietikäinen.
Anni Savolainen.
Valiokunnan ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Kokoukselle luettiin seuraava Joensuusta saapunut kirjelmä:

Sos.-dem. Naisliiton kokous, Helsinki.

"Koska olemme estettynä saapumasta kokoukseen, niin toivotamme täten työllenne menestystä sekä jatkuvaa intoa edelleenkin toimimaan sorretun köyhälistön hyväksi".
Joensuun Työväenyhdistyksen Naisosasto.


Enempi huomiota maalaisnaisten kehitykselle ja järjestäytymiselle.

Puheenjohtajana toimi Ida Aalle.

(Kats. liite sivu 38).

Miina Sillanpää: "Tämä kysymys on oikeastaan sangen tärkeä. Varsinkin maaseutuosastoista puuttuu kykeneviä ja asioista selvillä olevia toimitsijoita. Liittotoimikunnan olisi laadittava eri kysymyksistä alustuksia ja painatettava niitä lehdessä, joista osastot voisivat niitä sitten keskusteltavakseen ottaa. Sellaisia yleistä huomiota ansaitsevia kysymyksiä ovat esim. liittokokouksen päättämät kysymykset sekä
alati ilmenevät päivänkysymykset. Liittotoimikunta voisi esim. "Työläisnaisen" kanssa yhdessä näitä alustuksia julkaista".
Anni Savolainen: "Tämän kysymyksen voisi kyllä keskustelutta lähettää valiokuntaan, mutta yksi asia kuitenkin ansaitsee tulla huomatuksi tämän yhteydessä, nimittäin: kehoitetaanko maaseudulla naisia liittymään kunnallisjärjestöihin vaiko perustamaan uusia naisosastoja siellä missä ei ole naisammattiosastoja".
Sandra Lehtinen: "En oikein käsittänyt Sillanpään tarkoitusta. Liittotoimikunta ja "Työläisnaisen" hallinto eivät voi toimia yhdessä, koska ne voivat tulla eri paikkakunnille. Oli tappio naisten toiminnalle, että piiritoimikunnat lopetettiin. Mutta se oli sovintoyritys, jolla tahdottiin saada puolueen taholta ilmenneet moitteet naistenliiton työstä vaikenemaan. Yhteiset piiritoimikunnat eivät ole täyttäneet naisten piiritoimikuntien tehtäviä. - Lahden kokouksessa tehtyä päätöstä on nyt terästettävä, naisten on suuremmalla tarkkuudella ja huolella tästä eteenpäin toimittava piiritoimikuntien kautta naisten herätystyön hyväksi".
Riikka Koskinen: "Uusia osastoja ei tosiaankaan ole nyt edullista perustaa. Turun naiset toivoivat, että liittotoimikunta entistä enemmän kohdistaisi agitatsioonityötänsä Turun l. etel. vaalipiiriin. Pimeimmät paikat kaipaavat etupäässä valistusta ja se piiri on juuri niitä pimeimpiä".
Olga Lindberg: "Meidän osastomme oli sitä mielipidettä, että enempi naisten toimintaa ja yleensä enempi kirjallisuutta naisille olisi kustannettava. Etenkin puolueen pää-äänenkannattajan pitäisi tehdä enemmän työtä maalaisnaisten valistamiseksi".
Emmi Huttunen: "Valistustyötä on harjoitettu tähän asti pääasiallisesti tiheästi asutuilla seuduilla. Se on valitettava asia, sillä sen johdosta on maaseutu jäänyt vähemmälle. Ehdotan, että vastaisuudessa tehtäisiin enemmän agiteeraavaa työtä, vähemmän luentotyötä".
Hanna Kohonen: "Olen kuullut mutinaa maaseudulla siitä, että heitä on paljon laiminlyöty. Ehkäpä eivät aina ole tulleet ajatelleeksi syitä miksi niin on tehty. Ehdotan, että sihteeri tästälähtein tekisi osastoihin järjestelymatkoja, tarkastelisi sisäistä toimintaa sekä antaisi neuvoja ja ohjeita. Siten poistettaisiin tottumattomuutta ja epävarmuutta. Mitä itse valistustyöhön tulee en voi olla Huttusen kanssa yhtä
41
mieltä siinä suhteessa, että jälleen palattaisiin takaisin lentävään agitatsiooniin. Kun eri piirit toimeenpanevat kursseja olisi paras kääntyä näiden puoleen pyynnöllä, että kursseilla luennoitaisiin naisia koskevista kysymyksistä".
Sandra Lehtinen: Jos sihteeri lähtisi käymään kaikissa osastoissa, ei hän muuta ennättäisi tehdä ja tuskin seuraavaan liittokokoukseen olisi sittenkään kaikki osastot käydyt".
Eliina Kajander toivoi, että liittotoimikunta kohdistaisi työtään mahdollisimman paljon maaseudun naisten herättämiseksi, kirjallisuuden y. m. avulla.
Elisabet Starck: "Olisi tervetullutta, että liittotoimikunta kustantaisi alustuksia erinäisille keskustelukysymyksille, kyllä osastot sitte keskustelevat kun saavat asiat alustettua".
Liisa Hautala toivoi myös, että liittotoimikunta kohdistaisi työtään etupäässä maalaisnaisiin.
Hilda Neuvonen: "Liittotoimikunta ei ole tarpeeksi pitänyt huolta maalaisnaisista, mutta siihen on kaiketi varojen vähyys ollut syynä. Ei pitäisi liittotoimikunnan kieltäytyä lähettämästä puhujia. Keskusteluiltoja olisi järjestettävä".
Olga Lagerstam: "Hermannin naisosasto ehdotti, että liittotoimikunta laatisi keskustelukysymyksiä alustuksineen osastoille".
Fiina Lankila ehdotti pidettäväksi käsityö-iltoja, joissa töiden ohessa keskusteltaisiin ettei aika turhaan suun soittoon kulu. Liittotoimikunnan olisi hankittava alustuksia. Piiritoimikuntia olisi velvoitettava ainakin parin kuukauden aikana kunakin luentokautena pitämään naisluennoitsijaa.
Anna Nelander: "Minun käsittääkseni alustuksessa ei puhuta ainoastaan niistä paikoista, joissa on osastoja, vaan olisi huomioon otettava sellaisetkin paikkakunnat, joissa ei ole osastoja. Valiokunnan on otettava huomioon se, että valistustyötä olisi järjestettävä etupäässä pimeimpiin paikkakuntiin".
Jenny Savela: "Jokainen täällä on vaan velvoittanut liittotoimikuntaa, mutta minä velvoittaisin myös osastoja ripeään toimintaan. — Luennot ja niiden yhteydessä keskustelut ovat suuresta merkityksestä".

Asia lähetettiin tämän jälkeen valiokuntaan, joka esitti kokoukselle seuraavat ponnet: Katsoen siihen, että kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä on syössyt työläisnaisen samojen riistolakien alaiseksi kuin
työläismiehenkin ja, että köyhälistö vapautuakseen tästä sorronalaisesta asemastaan tarvitsee niinollen myöskin riveihinsä siitä sorrosta kärsivät laajat työläisnaisarmeijat, pitää kokous tärkeänä, että naisten keskuudessa yhä voimakkaammin harjoitettaisiin sosialidemokratista valistus- ja herätystyötä; ja koska köyhälistön vapaustaistelun yksi tärkeimmistä edellytyksistä on itsetietoisten joukkojen laajuus niin katsoo kokous, että tätä valistustyötä ei ole ainoastaan ulotettava kapitalistisesta riistojärjestelmästä välittömästi kärsiviin, teollisuuslaitoksissa työskenteleviin naisiin vaan myöskin kaikkiin niihin työtätekeviin kerroksiin, jotka vaikka taloudellisen asemansa puolesta vähemmän tulevat kosketuksiin yhteiskunnassa vallitsevien luokkavastakohtien kanssa, kuitenkin ovat samojen luokkavastakohtien vaikutusten alaisina.

Tämän johdosta esittää valiokunta hyväksyttäväksi seuraavan lausunnon:

I. Naisosastoihin nähden:

"Kokous pitää tärkeänä naisten toiminnan sos.-dem. periaatteiden tunnetuksi tekemisessä siihen suuntaan kuin Lahden edustajakokous asiasta yksityiskohtasemmin päätti. Samalla kokous kehottaa naisosastoja toimimaan entistä tarmokkaammin liittotoimikunnan julkaisemien kehotusten y. m. osastoille tarkoitettujen valistustoimenpiteiden täyttämiseksi".

II. Liittotoimikuntaa velvoittaa kokous:

a) "Julaisemalla helppohintaista ja tajuista sekä naisten yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa valaisevaa kirjallisuutta";
b) "Järjestämään luentoja sekä "lentävää" agitatsioonityötä, silmällä pitäen eri paikkakuntien kehitystasoa";
c) "Kokous pitää suotavana, että luentokurssien yhteydessä liittotoimikunta velvottaisi luennoitsijan
siinä tapauksessa, että liiton sihteerillä ei ole tilaisuutta, järjestämään osastojen sisäistä toimintaa, niissä osastoissa, joissa sitä vaaditaan";
d) "Kääntymään eri vaalipiirijärjestöjen puoleen erityisillä esityksillä naisten herätystyön edistämisestä ja avustamisesta".

Ida Aalle. H. Karhinen.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

H. Helle.
A. Kiiskinen.
0. Kivekäs.
F. Lankila.
H. Malm.

Valiokunnan ehdotus hyväksyttiin.


Elintarpeiden kallistuminen.

Puheenjohtajana oli Ida Aalle.

(Katso liite siv. 32.)

Fiina Pietikäinen huomautti ponsien kolmannen kohdan suhteen, että osuuskaupat ovat usein huonommin hoidettuja kun yksityisten liikkeet ja ostajat käyttävät mieluimmin niitä liikkeitä, missä parasta saa halvimmalla.
Maria Kaario: "Oma syymme, jos osuuskaupat ovat huonompia kun yksityisten kaupat, kun emme kaikista huolimatta tee osuuskaupoista kauppaa, korota myyntisummaa ja tee sen kautta tavaran saantia halvemmalla mahdolliseksi".
Asia lähetettiin valiokuntaan lopullista muovailua varten.

Valiokunta oli laatinut seuraavan lausunnon, tehnyt muutoksia alustajan 1 ponteen, 2 ja 3 ponsi ehdottaa valiokunta hyväksyttäviksi muuttamattomina. Valiokunnan ehdotus kokonaisuudessaan on seuraava: "Koska palkkateoria meillä vielä on aivan pintapuolisesti selostettu, on välttämätöntä, että tähän kohtaan kiinnitetään suurempaa huomiota, jotta saadaan jokaiselle selväksi, että yhteiskunnassa löytyy elintarpeita kaikkien varalta, koska elintarpeet ovat työn tulos sekä, että jokainen työläinen on oikeutettu saamaan elinvaatimuksiaan vastaavan palkan. Mutta koska nykyisenä aikana elintarpeet yleensä suhteellisesti kohoavat enemmän kun palkat, ei köyhälistön taloudellista asemaa saada paranemaan yksinomaan työpaikkojen parannuksella, vaan on samaan aikaan toiminta kohdistettava elintarpeiden kohoamista vastaan, erittäinkin tulleja ja välillisiä veroja, joiden avulla varattomia verotetaan suhteellisesti enemmän kuin varakkaita. Yhtenä köyhälistön taistelukeinona on osuustoimintaliike, jota on tarmolla ryhdyttävä tukemaan".
Ylläolevan perusteella ehdottaa valiokunta:

1) "Että vastaisessa valistustyössä palkkalaki ja elintarpeiden kallistuminen otetaan yhdeksi tärkeimmäksi ohjelmanumeroksi, joka sos.-dem. periaatteen kannalta selostettuna vaatii muutosta koko nykyiseen yhteiskuntajärjestelmään";
2) "Että sosialidemokratinen puolue täydellä tarmolla vaatii ja pyrkii poistamaan välillisiä veroja suunnaten toimintansa etupäässä tullien ja kulutusverojen poistamiseen";
3) "Että sosialistiset naiset ryhtyvät tehokkaammin kannattamaan sosialidemokratisten periaatteiden mukaan johdettuja osuustoimintaliikkeitä, etenkin kulutuksen suhteen osuuskauppoja, sekä että voimakkaalla kiihotuksella hankitaan uusia tarmokkaita jäseniä niihin".

Fanny Ahlfors. Miina Sillanpää.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Vera Ekholm.
Riikka Koskinen.
Elsa Viertovirta.
Kokous hyväksyi valiokunnan ehdotuksen.


Kotityöläisten suojelus.

Puheenjohtajana toimi Ida Aalle.

(Kats. liite sivu 31.)

Hilja Pärssinen: Ehdotti asiata keskustelutta valiokuntaan.
Aura Kiiskinen: "On vielä eräs asia, jota en ole ensinkään alustuksessani kosketellut. Se koskee nim. sellaista työtä, jota tehtaista annetaan kotiin tehtäväksi, en tiedä kuuluuko se kotityönsuojelukseen vaiko varsinaiseen suojeluslakiin".
Hilja Pärssinen: "Minun mielestäni ei tämä kokous ole tämän asian oikea tutkimisen paikka".

Asia lähetettiin valiokuntaan, joka ehdotti kokouksen hyväksyttäväksi alustajan esittämän loppuponnen sekä seuraavan lausunnon: "Yhtyen alustuksessa esiintuotuihin mielipiteihin velvottaa sos.-dem. naisliiton edustajakokous sos.-dem. edustajia tekemään eduskunnalle anomuksen: että hallitus ensi tilassa toimittaisi kotityöläisten työtilastollisen tutkimuksen ja sen perusteella valmistaisi esityksen laiksi kotityöntekijäin suojelemisesta ja palkkalautakuntain asettamisesta".

Sandra Lehtinen. Hilja Pärssinen.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Anna Ananin.
Anni Huotari.
Olga Lindberg.
Fiina Pietikäinen.
Anni Savolainen.
Valiokunnan ehdotus hyväksyttiin.


Muutosehdotus naisliiton sääntöjen 10 §:lään.

Puheenjohtajana oli Ida Aalle.

(Kats. liite sivu 36.)

Asia lähetettiin keskustelutta valiokuntaan, joka jätti ehdotuksen: "Että kokous hyväksyisi alustajan tekemän muutosehdotuksen sellaisenaan".

Mimmi Kanervo. Hilda Herrala.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Emmi Huttunen.
Anna Kivilahti.
Anna Nelander.

Valiokunnan ehdotuksen johdosta pyysi puheenvuoroa

Aura Kiiskinen: "Vastustan ponsien hyväksymistä. Tämän ehdotuksen mukaan jäisi liittotoimikunnalle esim. liittokokoukselle esitettyihin kysymyksiin nähden liian pieni sananvalta. Ehdotan, että ensimäinen kohta pidetään ennallaan, ainoastaan loppuosa muutetaan".
Hanna Salojärvi: "Osastoille olisi siitä ilmoitettava, jos ei niiden ehdottamia kysymyksiä esitetä liittokokoukselle".
Anni Savolainen kannatti ensin Kiiskisen ehdotusta, mutta luopui sittemmin kannatuksestaan, joten ehdotus raukesi ja valiokunnan ehdotus tuli kokouksen päätökseksi.


Sos.-dem. Naisliiton sihteerin toimen järjestäminen.

Puhetta johti Ida Aalle.

(Kats. liite sivu 36.)

Sandra Lehtinen: "Koska minä en ole ollut tässä kysymyksessä liittotoimikunnan kanssa yhtä mieltä, haluan nyt esiin tuoda eriävän kantani. Jo toissa syksynä oli eräillä liittotoimikunnan jäsenillä se mielipide, että toimi olisi järjestettävä sivutoimeksi, ja sen sijaan tehtävä enempi luentotyötä. Mutta Lahden kokouksen päätös oli niin sitova, että sitä ei voinut muuttaa. Nyt olisi harkittava miten liiton varat tulevat oikeimmin käytettyä. Olen sitä mieltä, että sihteerin ja rahastonhoitajan toimet järjestetään sivutoimiksi. Talvikuukausina toimeenpantavia luentoja varten ympäri maata voitaisiin käyttää useampia luennoitsijoita. Ehdotan siis, että liittokokous päättää jättää liittotoimikunnan huoleksi sihteerintoimen järjestämisen varojensa mukaan".
Eliina Kajander: "Kannatan liittotoimikunnan ehdotusta. Kuitenkin olisi sihteerin mahdollisimman mukaan käytävä agitatsionimatkoilla".
Olga Lagerstam yhtyi edelliseen puhujaan.
Olga Kivekäs: "Olen täydelleen Lehtisen kannalla tässä asiassa. Vaikka vakituinen sihteeri pidetäänkin, ei se kuitenkaan voi kovin paljoa saada aikaan. Talvella ei n. s. kansliatöiden tähden ennätä luennoida ja kesällä ei saa kokouksia toimeen".
Hilda Neuvonen: "Minun mielestäni ei sihteerintointa ainakaan talvella voi pitää sivutoimena, sillä silloin jäisivät asiat hoidotta, mutta kesällä se voisi olla sivutoimena".
Hilma Rahikainen: "Jos entinen sihteeri pysyy toimessaan, on toimi pidettävä ennallaan, jos ei hän enää jäisi, jarjestäköön silloin liittotoimikunta asian parhaansa mukaan".
Vera Ekholm: "Sihteerin toimi pidettävä ennallaan, jos toisin järjestetään tulee toiminta siitä kärsimään".
Jenny Suvela: "Lahden kokouksessa järjestettiin sihteerin toimi vakinaiseksi toimeksi sentähden, että se ennen oli ollut sivutoimena ja työt silloin tulleet huonommin tehtyä. Ei ole minusta syytä ottaa taka-askelta. Kannatan liittotoimikunnan ehdotusta".
Fanny Ahlfors: "Jos liiton sihteerin toimi jätetään sivutoimeksi, ei meillä ole suuria sihteeriltä odotettavissa. Toivon, että entinen sihteeri pidetään. Aivan epäonnistunut on se ehdotus, että toimi olisi talvella vakinaisena, kesällä sivu-toimena. Emme suinkaan saa ketään pystyvää henkilöä semmoisilla ehdoilla siihen toimeen".
Emmi Huttunen: "Yhdyn Ahlforsin lausuntoon. Jo ihanneliittotyön tähdenkin tarvitaan vakituinen sihteeri".
Miina Sillanpää: "Olen toimikunnan enemmistön kannalla. Sihteerin toimen pysyttäminen ennallaan on välttämätöntä, koska jo on päätetty, että naisliitto jatkaa toimintaansa entiseen tapaan. Kannatan, että sihteerin luentomatkat järjestetään, jos suinkin mahdollista, samoin kuin viime luentokautenakin, ammattijärjestön kanssa yhteisiksi, sillä siten tulevat matkat halvemmiksi ja onhan naisten herätystyötä tehtävä kaikilla aloilla. Olen läheltä seurannut sihteerin tehtäviä ja nähnyt, että paljon on työtä, sellaista työtä, joka ei näy ulospäin. Kannatan siis sihteerintoimen ennallaan säilyttämistä".
Riikka Koskinen: "Turun Työväen naisyhdistys kannatti sihteerintoimen ennallaan säilyttämistä".
Mimmi Kanervo: "Tämä kysymys on nyt herätetty rahallisista syistä. Mutta on tarkastettava tuleeko joku toinen tapa halvemmaksi nykyistä. Jos sihteerintoimi tulee sivutoimeksi, tarvitaan sihteerin palkaksi 40—50 markkaa kuukaudessa, rahastonhoitajalle samoin, sitäpaitsi on laskettava maksu luennoista. Kun kaikkien näiden palkat lasketaan yhteen, ei loppusumma ole pienempi kun nykyisenkään sihteerin palkka, mutta työt tulevat sen sijaan huonommin hoidettua. Sellaisella sivutoimen hoitajalla on tavallisesti monta virkaa, jotka vähän jokainen tulevat huonosti hoidettua, puhumattakaan, että itsensäkehittämiseen jäisi aikaa. Ei sihteeriitä myöskään pidä mahdottomia vaatia, ei yksi ihminen ehdi koko maailman luentoja pitää. Siis puhtaasti taloudelliset syyt puhuvat sihteerintoimen ennallaan säilyttämisen puolesta".
Anna Ananin yhtyi Kanervon lausuntoon.
Hilja Pärssinen: "Minäkin luulin, että tämän toimen voi järjestää sivutoimeksi, mutta olen tullut huomaamaan, että välttämättömästi tarvitaan yksi naisorganiseeraaja meidän maassamme. Jos toimi järjestettäisiin sivutoimeksi kärsisi liittomme siitä. Sihteerin tehtävät ovat siksi monipuolisia, ettei kokematon voi niitä tyydyttävästi suorittaa. Toivon, että tämä kysymys haudataan muutamaksi vuodeksi".
Liisa Hautala: "Meilläkin oltiin sitä mielipidettä, että sihteerin toimi on pysytettävä ennallaan. Yhdyn Lehtisen ehdotukseen, että jätetään liittotoimikunnalle vapaus järjestää sihteerin toimi varojensa mukaan".
Sandra Lehtinen: "On tahdottu lukuisasti puhujia, mutta millä lähettää kun ei ole varoja. Sihteerin palkka nielee kaikki tulot ja vielä olisi palkattava ihanneliittotyön neuvoja, mutta varat eivät kaikkiin näihin menoihin riitä. - Sihteeri
ennättää niin vähän toimensa ohella luennoida, että hänen matkansa muuttuvat melkein tilapäismatkoiksi ja sitävarten ei kannata pitää vakinaista toimitsijaa. — Ei mitenkään kannata palkata kahta vakinaista toimitsijaa, sihteeriä ja ihanneliittotyön neuvojaa, olisi siis löydettävä sopiva henkilö, jolle nämä toimet yhdistää. - Nykyistä sihteeriä en tarkoita moittia, sillä hän on toimeensa pystyvä. — Pysytettäköön vaan toimi ennallaan, mutta katsottakoon samalla, että ne luennot, joita on pyydetty, tulevat pidettyä".
Olga Lindberg: "Olen sitä mielipidettä, että sihteerin toimi on pidettävä ennallaan. Väärin on puhua sellaista, että sihteeri olisi ollut toimettomana. Puhuja valitti vielä että liittotoimikunnalta pyydetyt luennot tulevat kalliiksi. On tehtävä päätös siitä minkäverran näistä luennoista maksetaan. Meillä on maksettu matkarahat, vaan ei mitään muuta, koska kerran sihteeri saa vakinaista palkkaa".
Elisabet Starck: "Osastoni toivoi, että sihteerintoimi pysytetään ennallaan".
Fiina Pietikäinen: "Sihteerintoimi olisi pidettävä ennallaan, jos ei tulot menoihin riitä, on korotettava veroja".
Anna Nelander kannatti sihteerintoimen pysyttämistä ennallaan.
Alma Jokinen kannatti sihteerintoimen ennallaan pysyttämistä, mutta yhtyi kuitenkin Lehtisen ehdotukseen siinä suhteessa, ettei tehdä sitovaa päätöstä. Jos päätetään ennallaan pitää, niin päätettäköön samalla, että pidetään sihteerintoimi nykyisessä muodossaan niin kauan kun varoja on. Ihanneliittotyön neuvojan ja sihteerintoimet voisivat olla yhdistettyinä, varojen säästämisen tähden. — Tämän toimintakauden kuluessa olisi sihteerin käytävä yhden kerran joka osastossa, tilien tarkastamisen, neuvojen antamisen y. m. tähden. Kaikellaisiin huvitilaisuuksiin ei liitolta pitäisi pyytää puhujaa.
Aura Kiiskinen: "Eräs puheenvuoron käyttäjä on huomauttanut siitä, että luennoista ei saisi ottaa maksua. Sen johdosta ilmoitan, että sinä kuudetta vuoden toimikautena, jona olen ollut naisliiton palveluksessa, en ole kertaakaan ottanut puheistani mitään maksua. Viime sunnuntaina ensi kerran otin 5 markkaa kun olin piiritoimikunnan lähettämänä".

Keskustelu oli päättynyt. Puheenjohtaja ehdotti äänestettäväksi siitä pidetäänkö sihteerintoimi ennallaan, vai järjestetäänkö se väliaikaiseksi toimeksi. Suurella äänten enemmistöllä 1 vastaan päätettiin pitää sihteerin toimi ennallaan. Asia lähetettiin valiokuntaan, joka jätti kokoukselle seuraavan lausunnon asiasta: Katsoen siihen, miten laajakantoinen tehtävä naisliitolla on naisten valtiollisen ja ammatillisen liikkeen sekä ihanneliittotyön järjestämisessä, vaatii tämä työ menestyäkseen vakinaisen palkkaanauttivan henkilön, jonka tehtäviin myös kuuluisi liiton muiden asioiden, kuten kirjojen kustannus, rahaston y. m. juoksevien asioiden hoito. Sen lisäksi olisi sihteeri velvoitettava käymään luentomatkoilla niinpaljon kun liiton muut toimet sallivat, liittotoimikunnan harkinnan mukaan.
Edellä sanotun perusteella ehdotamme, että liiton sihteerintoimi pysytetään ennallaan.

Mimmi Kanervo. Hilda Herrala.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Emmi Huttunen.
Anna Kivilahti.
Anna Nelander.
Kokous hyväksyi valiokunnan ehdotuksen.

Tähän päättyi toisen kokouspäivän työ. Illalla oli Helsingin naisosaston järjestämä illanvietto.

___________

Kolmas kokouspäivä.

Kokoonnuttiin kello 1/2 10 a.-p. Laulettiin Marseljeesi. Puheenjohtajana oli Ida Aalle. Ensimäisenä asiana oli kysymys:
Olisiko "Työläisnainen" laajennettava, ja miten olisi lehti saatava mahdollisimman läheisesti naisjärjestöistä riippuvaksi.

(Katso liite sivu 37.)

Kysymys lähetettiin valiokuntaan ilman keskustelua. Valiokunta esitti kokoukselle seuraavan perustelun ponsineen:
Naisliiton äänenkannattaja "Työläisnainen" vastatakseen todellisesti nimeänsä olisi saatava kiinteämpään vuorovaikutukseen naisosastojen kanssa: Sentähden olisi osastojen valittava kirjeenvaihtajia ja asiamiehiä lehdelle. Erittäin tärkeätä on, että naistoverit lähettävät lehdelle uutisia, jotka tavalla tai toisella paljastavat nykyisiä yhteiskunnallisia oloja. Samoin olisi lehdelle lähetettävä uutiset tärkeimmistä kokouksista.
Yllä olevan perusteella lausuu kokous että

1. "Naisosastojen tulee valita "Työläisnaiselle" kirjeenvaihtajia sekä sellaisia asiamiehiä, joiden toiminnasta osasto vastaa. Samoin kehoittaa kokous yksityisiä naistovereita lähettämään lehdelle kirjoituksia ja uutisia sellaisista tapahtumista, joiden katsotaan olevan merkityksestä köyhälistön naisille".
2. "Myöskin on naisten niillä paikkakunnilla, joissa ei ole naisosastoja, koitettava vaikuttaa sos.-dem. järjestöihin, että ne valitsisivat asiamiehiä "Työläisnaiselle".
3. "Naisosastot ostaisivat "Työläisnainen" osuuksia ja mikäli varat sallivat lähettäisivät edustajiaan lehden syys- ja vuosikokoukseen".

"Ihannelehti", joka ilmestyy "Työläisnaisen" kustannuksella, olisi saatava ihanneliittolaisten äänenkannattajaksi. Sentähden olisi ryhdyttävä tarmokkaampiin toimenpiteisiin sen levenemiseksi, jotta saataisiin pois porvarilliset lastenlehdet työläiskodeista. Naisosastot ja työväenjärjestöt olisi siis saatava sitä levittämään.
Katsoen asian tärkeyteen lausuu kokous, "että naisosastot ja työväenjärjestöt sekä erittäinkin ihanneliitot pitäisivät huolenaan "Ihanne"-lehden tunnetuksi tekemisen ja levittämisen".

Fanny Ahlfors. Miina Sillanpää.
Puheenjohtaja. Sihteeri.

Vera Ekholm.
Riikka Koskinen.
Elsa Viertovirta.
Valiokunnan ponnet perusteluineen hyväksyttiin.


Liittokokouksen matkakulujen tasaus.

Hangon naisosasto oli aikonut liittokokouksen keskusteltavaksi ehdottaa: eikö olisi sopivata maksaa liittokokoukseen edustajain matkakuluja liiton kassasta ja kerätä varat sitte takaisin osastoilta kuten piiritoimikunnat menettelevät puoluekokouksen edustajien matkakuluihin nähden, mutta oli ehdotus saapunut niin myöhään, ettei sitä ennetetty liittokokoukselle valmistaa.
Miina Sillanpää lausui liittotoimikunnan mielipiteenä seuraavaa: vaikka liittotoimikunta puolustaakin ehdotuksessa olevaa ajatusta, niin ehdottaa toimikunta, että sitä ei tällä kertaa oteta keskustelun alaiseksi ensiksikin sentähden, että kysymys herätettiin niin myöhään, ettei liittotoimikunta ole ennättänyt valmistaa asiasta alustusta ja koska mielestämme tällaiselle asialle ennenkuin se päätetään, pitäisi edustajilla olla osastojen evästys.
Asia jätettiin seuraavaan liittokokoukseen evästyksien antamista varten.

Kokoukselle oli saapunut sähkösanoma:

"Tehkää työtä vakaa, se naistenkin onnen takaa".
Laina Vesterlund.
Hilda Viljanen.

Kokouksen lopputolmet.

Puheenjohtajana Anni Huotari.


Liittotoimikunnan kotipaikka.

Elisabet Starck ehdotti Helsinkiä edelleenkin liittotoimikunnan kotipaikaksi. Ehdotusta kannattivat useat henkilöt, ja kun ei kukaan vastustanut, päätettiin toimikunta edelleenkin sijoittaa Helsinkiin.


Liittotoimikunnan jäsenet.

Äänten laskijoiksi entisten lisäksi valittiin Hilda Herrala, Iida Kantanen, Hanna Karhinen ja Anna Ananin.
Suljetuilla lipuilla toimitetussa äänestyksessä jakautuivat äänet seuraavasti:
Sandra Lehtinen 30, Miina Sillanpää 26, Ida Aalle 25, Aura Kiiskinen 23, Hilda Seppälä 17, Hilja Pärssinen 17, Mimmi Kanervo 14, jotka siis tulivat liittotoimikunnan vakinaisiksi jäseniksi. Varajäseniksi tulivat seuraavat äänimäärässä nim.:
Maria Laine 12, Fiina Pietikäinen 11, Olga Kivekäs 10 ja Anna Kivilahti 7 äänellä. Lähinnä äänimäärässä olivat Emmi Huttunen, Olga Manner ja Agda Vatanen.
Äänestyksen jälkeen ilmoitti Olga Kivekäs, joka ehdokkaita asetettaessa ei ollut kokouksessa saapuvilla, ettei hän periaatteellisen erimielisyytensä tähden liittotoimikunnan olemassaolosta, voi olla toimikunnan varajäsenenä. Myöskin Mimmi Kanervo, Hilja Pärssinen ja Sandra Lehtinen kieltäytyivät liittotoimikunnan jäsenyydestä, mutta velvoitti kokous heitä toimimaan parhaansa mukaan, eikä syyttä kieltäytyä tärkeästä luottotoimesta.


Liittoneuvoston jäsenet.

Hilma Rahikainen ehdotti, että liittoneuvoston jäsenet valittaisiin vaalipiirittäin.
Sandra Lehtinen: "Ei ole tehty ehdotusta sääntöjen muuttamisesta. Säännöt määräävät valittavaksi 7 jäsentä liittoneuvostoon ja vaalipiiriä on 16".
Liittoneuvosto valitaan siis kuten ennenkin vaalipiirejä huomioonottamatta.
Äänestys toimitettiin suljetuilla lipuilla ja oli vaalin tulos seuraava:
Anni Huotari 26, Olga Tainio 26, Hilma Rahikainen 24, Hanna Malm 22, Fanny Ahlfors 16, Hanna Karhinen 16, Hanna Kohonen 16, vakinaisiksi jäseniksi siis. Varajäseniksi tulivat seuraavat 4 äänimäärässä lähinnä ollutta:
Alma Jokinen 14, Hilda Herrala 13, Aino Takala 7, Fiina Lankila 6.
Ääniä saivat sitäpaitsi: Edla Partanen 5 ja Riikka Koskinen 5.


Tilintarkastajat.
Vakinaisiksi tilintarkastajiksi valittiin V. Aro 20 äänellä ja A. Halme 18 äänellä, varalle A. Aalto, N. Laitinen kumpikin 17 äänellä.


Liiton osanotto kansainväliseen naisten kongressiin Wienissä 1913.

Puheenjohtaja herätti kysymyksen siitä haluaako liitto olla edustettuna kansainvälisessä naisten kongressissa Wienissä 1913.
Aura Kiiskinen: "Kyllä on noloa jos ei valita, mutta rahasta on tiukka. Ehdotan, että valitaan edustaja, mutta ei velvoiteta liittotoimikuntaa lähettämään, jos ei varoja siihen ole".
Hilda Neuvonen: "Eikö voitaisi päättää niin, että valinnan toimittavat liittotoimikunta ja -neuvosto jos tarvittavat varat löytyvät".
Eliina Kajander yhtyi Neuvosen ehdotukseen.
Anni Huotari oli sitä mieltä, että edustaja valittaisiin liittokokouksessa ja jos ei varoja ole edustajan palkkaamiseen, niin pyydettäköön niitä osastoilta.
Maria Laine: "Kyllä edustaja on täällä valittava. Toivon, että nyt valitaan sellainen henkilö, jonka kaikki hyväksyvät".
Ida Aalle oli sitä mielipidettä, että liittokokous valitsisi edustajan.
Miina Sillanpää oli jo Lahden kokouksessa ollut sitä mielipidettä, ettei vakituista edustajaa valittaisi, vaan annettaisiin valtakirja jos joku puoluejäsen omasta harrastuksesta lähtee kokoukseen.
Sandra Lehtinen: "Jos voisimme sopia yhteisestä ehdokkaasta puoluetoimikunnan kanssa, säästäisimme liiton varoja. On otettava huomioon että kysymyksessä on vähintäin viidensadan markan menoerä".
Anna Ananin: "Jätetään vaali liittotoimikunnalle. Täytyyhän meidän niin monessa muussakin asiassa luottaa toimikuntaan, miksi sitte ei tässä asiassa".
Olga Lindberg: "Tämän kokouksen on toimitettava vaali. Toimikunnalle jää vaan kokouksen päätösten toteuttaminen".
Aura Kiiskinen: "Huomautan vain että tämä on vähintäin 500 markan menoerä, harkitkaa siis tarkkaan ennenkuin valitsette".
Anna Nelander epäili josko maaseutuosastot tähän tarkoitukseen antavat varoja, sillä 10 markkanenkin on siellä suuri raha.
Hilma Rahikainen oli sillä kannalla, että edustaja lähetetään jos vaan voidaan.
Elisabet Starck ei voinut yhtyä edustajan lähettämistä kannattamaan, koska häntä ei ole siihen evästetty.
Pyydetyt puheenvuorot olivat käytetyt. Ensin äänestettiin siitä lähetetäänkö edustajaa ensinkään. 14 äänellä 5 vastaan päätettiin edustaja lähettää. Sitten äänestettiin edustajan valintatavasta, jolloin 13 äänellä 12 vastaan päätettiin jättää asia liittotoimikunnan huoleksi, joka toimituttaa asiasta äänestyksen osastojen kesken ja yleensä päättää vaalitavasta.


Seuraavan liittokokouksen paikka.

Fiina Pietikäinen Eliina Kajanderin kannattamana ehdotti, että seuraava liittokokous pidettäisiin samassa paikassa kun puoluekokous päättää seuraavan puoluekokouksen pidettäväksi, jotta naisilla mahdollisimman suuressa määrässä olisi tilaisuus seurata puoluekokousta. Tätä ehdotusta vastusti Elisabet Starck. Koska sekä ehdotusta, että vastustusta kannatettiin, toimitettiin äänestys, jolloin 25 äänellä 3 vastaan hyväksyttiin Pietikäisen ehdotus. Kokouksen määrittelee liittotoimikunta tarkemmin.

Pöytäkirjan tarkastajat.

Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Sandra Lehtinen, Maria Laine ja Aura Kiiskinen.


Arpajaiset liiton hyväksi.

Liiton rahavarojen kartuttamiseksi oli Hyvinkään naisosasto ehdottanut toimeenpantavaksi koko maata käsittävät arpajaiset. Kun kuitenkaan asiata ei oltu asianmukaisella tavalla liittokokoukselle esitetty ei sitä voitu ottaa keskustelun alaiseksi, vaan annettiin liittotoimikunnalle huoleksi ryhtyä asian johdosta kaikkiin tarvittaviin toimenpiteihin.

"Työläisnaisen" pyynnöstä olivat kokouksen osanottajat valokuvauttamassa itsensä.

Kokouksen varsinaiset tehtävät olivat nyt päättyneet.

Ida Aalle lausui muutamia lämpimiä mieleenpainuvia sanoja niiden muistolle, jotka viimeisen liittokokouksen jälkeen olivat kuolon kautta riveistämme poistuneet. Työläisten surma, keuhkotauti, oli saaliinaan vienyt innokkaan ja uutteran toverin Hanna Ahlroothin, joka ei ainoastaan kotikaupungissaan Vaasassa, vaan laajan toveripiirinkin keskuudessa ympäri maan oli tunnettu lämminsydämiseksi, uhrautuvaiseksi toveriksi. - Täyttäessään suurinta naisen kutsumuksista, äidin velvollisuuttaan, joutui Turussa ja sen lähiseuduilla hyvin tunnettu toveri, Sanni Luoto, haudan lepoon. Ne toverit, jotka hänet tunsivat, tietävät, minkä uskollisen ja väsymättömän työntekijän naisten työ hänen kauttaan kadotti. Varsinkin "Työläisnaisen" levittämiseen paikkakunnallaan oli vainaja innostunut. Monet toverit kaipauksella muistelevat näitä vainajia. Kepeänä levätköön multa heidän haudoillaan.
Anni Huotari: "Tämän kokouksen aikana on virkavalta puolestaan meitä muistuttanut innokkaaseen toimintaan. Toivon teille kaikille voimaa ja innostusta työhön, jota tuleva aika varmasti meiltä jokaiselta vaatii. Joskin työtä onkin paljon, elkäämme lannistuko, sillä asiamme on tulevan aamun aate, joka varmasti kerran voittaa. - Meillä naisilla on suuri
agitatsiooni keino - lapsillemme kun aatettamme levitämme, tiedämme varmasti, että tuleva sukupolvi jatkaa työtämme.
Olkoon meillä vaan riittävästi intoa ja voimaa viemään aatettamme eteenpäin sukupolvesta toiseen".
Alma Jokinen: "Kiitän kokouksen puheenjohtajia siitä vaikeasta työstä, jonka täällä ovat suorittaneet. Ei ole helppoa olla puheenjohtajana tällaisessa kokouksessa, jossa toisinaan ollaan sangen levottomia. — Lausun myös tunnustuksen liittotoimikunnalle, joka viime kuluneella toimintakaudella vähillä voimilla on saanut paljon aikaan. Muistutan mieliinne Tampereen kokousta. Silloin oli mielet kuohuksissa, niin ovat nytkin. Silloin oli innostusta ja toimintatarmoa, sitä vaaditaan nytkin. Suurlakon jälkeen on kuumaverisyys joukostamme ehkä jäähtynyt, mutta itsetietoisuutta, rohkeutta ja suuri rakkaus työhömme on yhä edelleen tallella ja ne ovat aseet, joilla käymme sotaa sortajiamme vastaan, kansanvalta tunnussananamme".
Sandra Lehtinen: "Ehdotan eläköön huudon köyhälistön naisliikkeelle ja kansainväliselle köyhälistöliikkeelle. Eläköön"!
Laulamalla "Kansainvälinen työväenmarssi" lopetettiin kokous,

___________

Pöytäkirjan olemme tarkastaneet ja hyväksyneet.

Helsingissä 3 p. lokak. 1911.

Aura Kiiskinen.
Maria Laine.
Sandra Lehtinen.



LIITTEITÄ.


Vastaako naisten erikoistoiminta puolueessamme tarkotustaan?

I.

Imatran työväenyhdistyksen naisosaston alustus työläisnaisten edustajakokoukselle.

"Tunnettua on, että kapitalistinen järjestelmä painaa jalkojensa alle yhtä säälimättömästi, sekä köyhälistöläismiehen että -naisen vapauden ja taloudellisen elämän ehdot. Sekä nainen että mies, nykyisessä luokkayhteiskunnassa, ovat samaan kategoriaan laskettavat. Kummaltakin heiltä puuttuu yhteiskunnallisia oikeuksia ja taloudellisen elämän siedettäviä edellytyksiä. Kapitalistinen kehitys on tässä suhteessa menetellyt aivan tasapuolisesti sekä mieheen että naiseen nähden. Tämä on seikka, joka ei kaipaa todisteluja.
Kun näin on asianlaita, niin on aivan luonnollista, että sekä köyhälistön miesten että naisten keskuudessa on syntynyt halu päästä tällaisista epäoikeudellisista oloista parempiin ja siedettävimpiin oloihin.
Näin syntyy köyhälistön luokkataistelu. Tämä on luonnollista, kuten jokainen ymmärtää. Luonnottomalta kuitenkin tuntuu se, että meillä, työläisten miehet ja naiset, tässä luokkataistelussa ovat jakaantuneet, niin sanoaksemme, eri leireihin. Löytyyhän meillä sos.-dem. naisliitto, jonka erikoismerkitys tässä luokkataistelussa, ainakin nykyään, voidaan laskea sangen vähäiseksi.
Sanoimme: nykyään. Niinpä niin. Sillä puolueemme järjestösäännöt ovat kuljettaneet meidät oloihin, jolloin, ennen suurimerkitykselliset, työväenyhdistykset ovat merkitykseltään jääneet sangen vähänmerkityksellisiksi siitä syystä, että poliittiselle näyttämöllemme ovat astuneet kunnallisjärjestöt. Kunnallisjärjestöt muodostuvat taas ammatillisten järjestöjen jäsenistä. Työväenyhdistysten varsinaisina jäseninä ovat
ainoastaan ne työläiset, jotka eivät omaa erityistä ammattia tai joiden ammatillisesti järjestäytyminen syystä tai toisesta ei ole ollut mahdollinen. Toisin sanoen ne ovat samanlaisia järjestöjä kun nykyiset naisosastot.
Ammatillinen järjestäytyminen on johtanut olot siihen naistenkin keskuudessa, että he, jos ovat jossain ammattityössä, liittyvät ammattiosastoihinsa. Naisosastoihin jäseniksi jäävät vain samanlaiset ainekset kun työväenyhdistyksiin.
Ja kun naisosastojen tarkotusta ei voi pitää muuna kuin puhtaasti poliittisena tai agitatorisena, samoin kuin työväenyhdistystenkään, niin tulee ehdottomasti kysyneeksi: vastaako naistemme erikoistoiminta tarkotuksensa — ja eivätkö naiset voisi yhtä hyvin olla jäseninä työväenyhdistyksissä kun naisosastoissaan? Vastaus tähän on, edellisiin seikkoihin katsoen, selvä. Naisten erikoistoiminta on aivan tarpeeton. Onpa se eräissä suhteissa vielä vahingoksikin heille itselleen.
Kuten meidän on myöntäminen, on kapitalistinen kehitys naisen olemukseen lyönyt vieläkin suuremman leimansa kuin mieheen. Hän on jäänyt kehityksessä miestoveristaan jälemmäksi. Jos he nyt tämän ohella ominpäinsä toimivat erikoisissa naisjärjestöissään, niin ei asia ainakaan tässä suhteessa korjaannu. Pikemmin päinvastoin. Yhteistoiminta sitä vastoin hävittäisi mahdollisia ennakkoluuloja ja kasvattaisi keskinäistä ymmärtämystä.
Mitä muuten naisosastoihimme tulee, niin eivät ne näytä olevan ensinkään loistavia. Vuonna 1908 oli naisliitossa 147 osastoa. Niiden jäsenmäärä, Tietokalenterin mukaan, oli 2,772. Kuhunkin kuului siis vain noin 19 jäsentä. Samana vuonna oli kuitenkin puolueemme naisjäsenten lukumäärä 16,228. Siis vain vähän runsaammin kuin kahdeksas osa puolueemme naisjäsenistä kuului naisosastoihin. Seuraavana vuonna oli naisosastoja enää 114, joten naisliiton jäsenmääräkin on luonnollisesti vähentynyt. Näyttää siis siltä, kun kehitys kuljettaisi meidän erikoisen naisliikkeemme ennemmin tai myöhemmin häviöönsä.
Taloudelliseltakaan kannalta ei ole järkevää, että noin paria tuhatta jäsentä varten ylläpidetään erikoista liittotoimikuntaa sihteerineen. Puoluetoimikunta, muun toimikuntansa yhteydessä, voisi asian järjestää vähintäin yhtä edullisesti sekä taloudellisesti että poliittisesti.
Ehdotamme siis: että erityinen naistoiminta puolueessamme lakkautetaan ja että naisliittotoimikunnan on tehtävä esitys puoluetoimikunnalle, että se ryhtyisi järjestämään naisliiton toimintaa vastaavaa toimintaa puolueen keskuudessa".

II.

Sos. dem. liittotoimikunnan lausunto edellisen alustuksen johdosta.

"Liittotoimikunta ei ole voinut olla samaa mieltä Imatran t. y. naisosaston kanssa naisten erikoisen toiminnan tarkoituksen mukaisuudesta. Liittotoimikunta on alustuksen esittäjäin kanssa yhtämieltä siinä, että kapitalistinen sortojärjestelmä on yhtä säälimätön köyhälistön naisille kun miehillekin ja että vapaustaistelussa on köyhälistön voima siinä, kuinka monta meitä on, joko miestä tai naista. Yhteistä sortajaa on vastustettava yhdessä ja sitä työtä on naisliitto koettanut aina edistää olemassaolollaan, eikä mitään muuta. Ei mitään eri leireihin jakautumista. Onhan useimmin kuin yhden kerran sekä käytännössä, että periaatteessa todistettu, että s. d. naisliike ei ole ajanut tässä maaasa mitään "erileiri"-asiaa, vaan tekee työtä köyhälistön naisten ja miestenkin herättämiseksi ja valistamiseksi. Alustuksessa sanotaan, että naisliitto on vaan valtiollinen ja agitatorinen järjestö. Sitähän se aivan oikein onkin. Eikö nyt enään sitten tarvitakaan agitatsionia ja agitatsioonijärjestöjä?
Alustuksessa puhutaan työväenyhdistyksistä ja niitten vähäisestä merkityksestä nykyisten järjestyssääntöjen perusteella, joka onkin aivan tosi. Työväenyhdistyksen kokoukset eivät enään, ei ainakaan kaupungeissa, ole mielenkiintoisia muille kuin työväenyhdistyksen johtokunnan jäsenille, jotka ovat velvoitetut huolehtimaan ja valvomaan työväenyhdistyksien taloudenhoidosta. Näin ollen on alustuksen esittäjäin ehdotus epäjohdonmukainen, siinä kun heidän mielestään näitä "vähän merkityksellisiä" työväenyhdistyksiä suositellaan naisille, jotka ennestäänkin ovat kehityksessä jälellä. Mitäs naiset siellä sitten viisastuvat, jos ne kerran ovat vähän merkitykselliseksi tulleet miehillekin.
Onhan aina ollut olemassa työväenyhdistyksiä siellä missä on naisosastojakin; miksikäs eivät naiset ole liittyneet niihin runsaammin jäseniksi, vaikka ei ollutkaan olemassa naisosastoja, jotka olisivat häirinneet naisten liittymistä muihin työväenjärjestöihin. Juuri se seikka, että naiset eivät ole ottaneet osaa työväenliikkeeseen, on pannut miettimään keinoja, miten saataisiin naisetkin mukaan, ja sen tarkoitusperän edistämiseksi on syntynyt naisosastot. Ne on toisin sanoen tarve synnyttänyt ja jos tulee se aika, että naisosastoja ei enään tarvita, niin tarpeettomuus tulee ne myöskin lakkauttamaan tarvitsematta niitä ruveta keinotekoisesti tappamaan. Se numerodistus, joka alustuksessa esitetään naisliiton alaspäin menosta ei todista mitään muuta kuin sen, että se yleinen lainaus, josta on kaikki puoluejärjestömme joutuneet kärsimaän, ei ole luonnollisesti voinut säästää naisten liittoakaan. Kas tässä tilastoa. Puolueen jäsenmäärä oli v. 1906 85,027 ja v. 1907 82,328, v. 1909 lopussa 58,293. Puoluesihteerin ilmoituksen mukaan on viime vuonnakin jäsenmäärä vähentynyt. Suomen ammattijärjestössä oli osastoja v. 1909 601 ja niissä jäseniä 19,928; v. 1910 osastoja 592, jäseniä 15,346. Sosialidemokratisessa nuorisoliitossa valitetaan samaa, siellä useat osastot kituvat, eivät elä eikä kuole. Olemme tahallaan ottaneet esimerkiksi nämä järjestöt joilla on varmasti tulevaisuutta, huolimatta siitä, että nyt on taantumus kohdannut koko maamme työväenjärjestöjä. Edellä on myönnetty, että naisliitto on etupäässä valtiollinen järjestö, vaan puhtaasti valtiollisena se ei ole koskaan sentään pysynyt, vaan on se aikaisemmin runsaastikin sen aikaisiin oloihin verraten ja vieläpä nytkin tehnyt työtä naisten ammatillisen herätystyön hyväksi. Mainittakoon tässä, että liiton puolesta on perustettu useita työväenyhdistyksiä, torppari-, palvelijain-, kylvettäjäin-, pesijäin- ja sekatyöntekijäin ammattiosastoja. Ammatillisen järjestäytymisen hyväksi on viellä tänä vuonnakin agiteerattu. Edellä on jo osittain sanottu, mitkä seikat ovat vaikuttaneet naisosastojen syntymiseen, vaan sen lisäksi huomautettakoon vielä eräistä, mielestämme hyvinkin tärkeistä tekijöistä. Naisosastojen kokoukset ovat olleet useille perheen äideille ainoat virkistymistilaisuudet ensiksikin siitä syystä, että naisosastojen kokoukset on voitu järjestää semmoisina vuorokauden aikoina, että perheen äidinkään ei ole ollut mahdoton päästä, joka useissa tapauksissa on mahdotonta iltasella, jolloin on lasten maatapanonaika y. m. Iltasella on perheen isän velvollisuus mennä ammattiosastonsa kokouksiin tai muihin samantapaisiin tilaisuuksiin, joihin isän pääsy on välttämätön ja molemmat eivät voi samaan aikaan lähteä, etenkin lasten pienenä ollessa. Pitäisikö semmoisissa tapauksissa perheenäidin kieltäytyä kokonaan yhdistyselämän virkistävästä vaikutuksesta? Naisosastoissa on naiset olleet tilaisuudessa hankkimaan alkeiskehitystä, tyydyttämään yhdistyselämän tarvetta, kasvattamaan toveruushenkeä, sekä syventymään semmoisiin kysymyksiin, joihin ei miehillä ole samassa määrin, kuin naisilla mielenkiintoa, esim. naisten työn erikoisiin suojelusmääräyksiin, kasvatuskysymyksiin ja erittäinkin on ihanneliittotyö ollut kokonansa naisliiton yksinomaisena huolena. Ei suinkaan näitä kysymyksiä voitane pitää eri etujen ajamisena. Kuitenkin on varmaa se, että tähän tapaan järjestetty toiminta on innostuttanut naisia liittymään taistelurintamaan kapitalismia vastaan ja viitoittanut tietä köyhälistön vapautustaistelukentälle. Sosialidemokratinen naisliitto on oman liittonsa osastoja kehoittanut liittymään ammattijärjestöön. Se on samaa kuin erota naisten liitosta ja liittyä semmoiseen järjestöön, joka on naisten oman ja koko palkkaköyhälistön edun kannalta parempi. Naisliitto on oivaltanut, että liiton ei ole lisättävä jäsenlukuaan semmoisten työväenjärjestöjen kustannuksella, jotka tarjoavat parempia etuja palkkatyöläisnaisille, vaan aivan päinvastoin, se on pyrkinyt toisten liittojen jäsenmäärää lisäämään omalla kustannuksellaan, että naisliitto ei ole tässä työssään paremmin onnistunut, niin syy on siinä, että liitolla ei ole ollut varoja tehdä enemmän työtä naisten herättämiseksi.
Alustuksessa sanotaan, että jos naiset toimivat vain "ominpäin", niin se on naisten kehitykselle vahingollista. Se kernaasti myönnettäköön ei ainoastaan naisiin, vaan miehiinkin nähden todeksi. Suurempi yhteistoiminta on omiansa kasvattamaan kumpaakin sukupuolta toistensa ymmärtämisessä yhteisen asiamme eduksi ja siksi ei naisosastot olekkaan tahtoneet synnyttää mitään erikoistoimintaa, vaan aivan päinvastoin kasvattaa naisia yhteistoiminnalle. Jos Imatran, tai joku muu naisosasto on menetellyt toisin, niin sen naisosaston toiminta on ollut väärään ohjattua ja siitä ei ole naisten toimintaa kokonaisuudessaan moitittava.
Kun alustuksessa puhutaan siten, kuin tahdottaisiin sanoa, että kun naiset toimii naisosastoissa, niin he väsyvät ja pitävät sen riittävänä eivätkä siksi ota osaa miesten kanssa yhteisiin järjestöihin. Ehkempä tähän saanee vastata puoluetilastostamme 1909 otetulla parilla esimerkillä (valitettavasti ei ole vielä viimevuotinen puoluetilasto ilmestynyt) naapurus-vaalipiireistä. Kuopion läntisessä piirissä on kai ajateltu samoin kuin Imatralla, että naisten erikoinen herätystyö ei ole tarpeellista. (Siinä piirissä esimerkiksi ei ole koskaan ollut naispuhujaa muulloin kun naisliiton lähettämänä joskus tilapäisesti.) V. 1909 puoluetilaston mukaan oli Kuopion l. v. piirissä 1:si naisosasto koko vaalipiirissä ja 18 % puolueeseen kuuluvista jäsenistä naisia, Mikkelin vaalipiirissä 3:me osastoa ja 22 % naisia, Oulun eteläisessä 5 osastoa 28 % naisia, Oulun pohjoisessa 7 osastoa 30 % järjestyneistä naisia. Tämä tilasto kumoo sen oletuksen, että naisosastot ehkäsevät naisten yhteistoimintaa miestoverien kanssa. Ehkempä lienee vielä syytä huomauttaa siitä seikasta, että niissä vaalipiireissä, joissa on runsaammin naisosastoja, niissä ovat naiset enemmän ottaneet osaa julkiseen toimintaan agitaattorina eli muina puolueen toimihenkilöinä. Alustuksessa huomautetaan vielä siitä taloudellisesta tappiosta mikä syntyy, kun "pidetään erikoista liittotoimikuntaa sihteerineen". Liittotoimikuntahan ei maksa mitään kun heille ei makseta mitään palkkaa. Ne menot, jotka syntyvät kirjevaihdosta, niin ne olisi välttämättömiä, jos vaikka toiminta olisi puoluetoimikunnankin valvonnan alainen, edellyttäen, että puoluetoimikunta jotain tekisi naisten erikoisen valistustyön hyväksi. Mitä taas sihteeriin tulee, niin ei liitolla ole koskaan pidetty sihteeriä yksinomaan sihteerin tehtäviä varten, vaan on samalla siihen toimeen ollut yhdistettynä puhujan toimi. Ponnessa ehdotetaan, että naisten erikoinen toiminta lakkautetaan ja että puoluetoimikunta velvoitetaan järjestämään naisliiton toimintaa vastaavaa toimintaa. Ponsi on ristiriidassa alustuksen kanssa. Alustuksessa ehdotetaan että naisosastojen toiminta lakkautettaisiin, mitenkä sitten voi nykyistä toimintaa vastaavaa toimintaa puoluetoimikuntakaan järjestää, jos ei ole osastoja. Tämmöisenä taantumuksellisena aikana on liittotoimikunnan mielestä kaikkein vähemmän edullista missään muodossa toimivien työväenjärjestöjen lakkauttaminen, vaan aivan päinvastoin, liittotoimikunta on sitä mieltä, että puolueen toiminta juuri nyt olisi saatava mahdollisimman monipuoliseksi.
Edellä sanotun perusteella ehdottaa sosialidemokratinen naisliittotoimikunta, että Imatran t. y. naisosaston ehdotus naisosastojen ja yleensä naisten erikoisen toiminnan lakkauttamisesta hyljättäisiin".

III.

"En ole voinut yhtyä liittotoimikunnan vastineeseen Imatran t. y. naisosaston alustukseen kysymyksessä "Vastaako naisosastojen toiminta puolueessamme tarkoitustaan"? Tämä kysymys on viimeaikoina ollut monen puoluetoverin sydämellä, vaan ollen siksi arkaluontoinen asia, ei tästä julkisuudessa ole paljo mitään mainittu. Vaan koska lähenevät puoluepäivät, että myös Sos.-dem. naisliittokokous on aikaansaava puhdistusta ilmassa olisi tämäkin yllämainittu kysymys nyt otettava perinpohjaisen harkinnan alaiseksi. Niinkuin kaikilla asioilla niin myös tälläkin kysymyksellä on puolensa jos toisensakin. Tutkiessamme sitä hyötyä mikä on naisten erikoistoiminnalla on se siinä, että naisemme saavat vapaammin pohtia asioitaan, saavat ilman niitä n. s. puolueemme kehittyneimpiä aineksia piilossa, kalistaa kahleitaan, sillä niinkuin sanottu täytyy myöntää, että nainen on kaksin kerroin orjuutettu, kaksinkerroin kehityksessä jälellä, vaan voidaanko asiaa sillä auttaa, että me eri ryhmissä koetamme tästä olotilasta vapautua; eipä suinkaan, se tulee pitämään meitä aina jälellä kehityksestä, sillä tunnustaa täytyy että hyvin epäjohdonmukaista ja alkeellista on eri naisjärjestöt. Katsoen siihen millä kannalla puolue yleensä on, ja on ollut naissuojeluslain säädäntöön, edusmiesoikeuksien poistamiseen, ynnä muihin tasa-arvoisuutta tarkoittaviin kysymyksiin nähden.
Puolue-elämässämme kuitenkin ei ole tarpeeksi toistensa ymmärtämystä, joka sangen suuressa määrin vaikeuttaa yhteistä suurta asiaamme ja se ei ole ihme, osaltaan on juuri erittäin naisten erikoistoiminta se, joka tavallaan pitää naiset vieraana miestoverien hommille, ja päinvastoin ja seuraukset siitä ovat tunnetut, naiset ovat olleet poikkeusasemassa puolue-elämässä, aniharvat naiset saadaan tungetuiksi joihinkin toimikuntiin j. n. e., joissa ne paraasta päästä vaan ovat siedetyt sen takia, että onhan naisia nimeksi. Onko tällainen asiaintila puolueelle edullista, vai onko siitä hyötyä naistemme kehitykselle, en luule sen olevan muuta
kuin sietämätöntä olotilaa, jota ei saisi jatkua. Naisemme tahtovat päästä yhdessä miestovereittensa kanssa taistelutavoista neuvottelemaan, tahtovat uskoa olevansa samanarvoisia ihmisiä, miksi siis tahdotaan naiset kytkeä puolue-elämässä eri ryhmiin, koska asiat on eroittamattomasti yhteisiä, joita ajetaan. Tällainen asiain käänne, että erikoistoiminta naisten kesken lakkautettaisi, toisi mahdollisesti nyt murrosaikana jonkunverran häiriötä, ennenkuin kaikille tulisi selväksi, kuinka paljon tällaisesta asiain käänteestä on vastaisuudessa hyötyä. Vaan silloin puolueen tehtäväksi jäisi erityisesti pitää yllä herätystyötä naisten suhteen, samoin ammattijärjestön on pantava entistä enemmän huomiota naisten ammatilliselle järjestäytymiselle, sillä ammatillinen liike on kuitenkin se, joka ympärillensä kokoo joukot. Siis ennakkoluulottomasti olisi naisten nyt noustava ja asetuttava rinnan miestovereitten mukana taisteluun ja heittää koko erikoistoiminta vanhentuneena ja epäkäytännöllisenä syrjään".
Olga Kivekäs.

__________

Äitien ja lasten yhteiskunnallinen huolenpito.

"Yhä edistyvä konetekniikka on siirtynyt naisen kodin piiristä yhteiskunnan piiriin, särkien siten pohjan vanhan ajan perhe-elämältä ja naisen suijetulta tehtävältä kodissa. Tällä olojen mullistuksella on tosin ollut naisen näköpiiriä avartava merkitys, samalla kun se on luonut hänelle edellytyksiä irtautumaan miehestä riippumattomaksi, mutta näiden ansiopuolien rinnalla on se, liittyen kapitalistiseen tuotantotapaan, tehnyt työluokan naiset tunnottoman kapitalistisen riiston esineiksi ja saattanut heille kolminkertaisia ihmisvelvollisuuksia: ansiotyön, kodin hoidon ja suvun lisäämisen sekä kasvattamisen. Samassa määrässä kuin suurtuotanto voittaa alaa, joutuvat palkkatyöläisnaiset, etenkin synnyttäjät, yhä suurempaan köyhyyteen ja kurjuuteen. Omanvoitonpyyntöiset kapitalistit pakottavat raskaina olevatkin palkkatyöhön ja varattomien äitien on pakko hengissä pysyäkseen, vasten äidin tunteitaan, jättää lapsensa riittämättömän hoidon ja ravinnon varaan. Paljoa parempi ei ole silloinkaan asema, kun synnyttäjäin huonosti ravittuina on pakko elää köyhyydessä ja miehen pienillä ansioilla. Ja siellä on mitä huutavin kurjuus, missä työttömyys, huonot asunto-olot j. n. e. ovat synnyttäjäin ympärillä. Seurauksena äidille on henkinen ja ruumiillinen kuihtuminen, samalla kun häntä estetään nauttimasta elämänonnea äitinä ja yhteiskunnan jäsenenä.
Kapitalismin julmuus ei rajoitu vain äitien riistämiseen ja laiminlyöntiin, vaan yhtä tunnottomasti kohdistuu se köyhälistöluokan lapsiin. Huonosti ravitun ja rasitetun äidin kohdussa ehkäistyy lapsen kehitys tai siirtyy myrkkyaineita sikiöön äidin verestä, tämän työskennellessä myrkyllisissä tehtaissa. Sittemmin se varsinkin ensi ikävuosinaan saa joutua puutteellisen hoidon vuoksi alttiiksi monille vaaroille lisäten sairautta potevain lasten lukua tahi kohottaen pienten lasten kuolevaisuutta, mikä köyhälistökerroksissa onkin tavattoman suuri.
Milloin köyhälistön lapsi pienenä kokemistaan kärsimyksistä huolimatta jää eloon, temmataan se aikaisin luomaan kapitalistille lisäarvoa, samalla kun sen kasvatus ja koulun käynti jäävät vajanaisiksi. Aikainen ansiotyö ja laiminlyöty lapsuus kostavat takaisin yhteiskunnalle tuottaen - kuten tätä alaa koskevasta tutkimuksesta ilmenee huolestuttavana seurauksenaan nuorison lisääntyvää rappeutumista ja rikollisuutta. Työväenluokan pyhimpiä tehtäviä on nousta näitä vääryyksiä torjumaan ja ryhtyä suojelemaan sekä toimittamaan yhteiskunnallista huolenpitoa niin hyvin äidille kuin lapsille. Tämä toiminta on köyhälistön itsesuojelusvaiston syvimpiä ja ylevimpiä ilmaisukohtia, ja on sen tärkeyttä kaikessa sosialidemokratisessa valistustyössä väsymättömästi painostettava.
Kansainvälisessä sosialismissa onkin käsitetty tämän kysymyksen merkitys. Niinpä eri maiden sosialististen puolueiden ohjelmissa on monia äitien ja lasten huolenpitoa koskevia kohtia.
Suomen sosialidemokratisen puolueen ohjelmassa on äitien huolenpidosta esitetty seuraavat vaatimukset: "Maksuton lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysapu". (Puolueohjelmassa 8:ssa kohdassa.)
"Naisen työ on kiellettävä aloilla, missä se on heidän ruumiilleen vahingollista. Raskauden aikana on työ helpotettava tai kokonaan kiellettävä siitä alkaen, kun ne normaalisen raskaudentilan merkit, jotka vaikeuttavat työtä, ilmestyvät raskaudenajan loppupuolella sekä vähintään 4 - 6 viikkoa synnytyksen jälkeen". "Edelläolevat määräykset ovat ulotettavat, paitsi teollisuustyöväkeen, käsityöläisiin, maanviljelystyöväkeen ja palvelijoihin sekä mikäli mahdollista, kauppa- ja kulkulaitosten työväkeen". (Puolueohjelman Työväensuojeluslainsäädäntö, 6 ja 7:äs kohta).
Vielä vaaditaan 9 pykälässä leskien ja orpolapsien vakuutusta.
"Lasten yhteiskunnallista huolenpitoa koskevia kohtia on useita. Niinpä vaaditaan että "aviottomille ja hoidotta jääneille lapsille on valtion toimesta saatava täysin tarkotustaan vastaava hoito ja kasvatus". (Puolueohjelman Työväenlainsäädäntö 11 kohta).
"Turvattomain lasten - hoito on ajanmukaisella ja inhimillisellä tavalla järjestettävä". (Puolueohjelman Kunnallinen ohj. 6:s kohta).
"Yleinen koulupakko. Maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa. Kansakouluissa maksuttomat opetusvälineet sekä ylläpito kaikille oppilaille, ylemmissä oppilaitoksissa niille, jotka osottavat erityistä kykyä. Kansakoulu on järjestettävä kaikkien ylempien oppilaitosten pohjakouluksi". (Puolueohj, 4:s pykälä).
"Uskonnonopetus on poistettava kouluista". (Puolueohj. 5:s pykälä).
"Koulutarpeet kunnan kustannuksella sekä muuten mitä yleinen puolueohjelma tässä kohden määrää".(Kunnallinen ohjelma 13:s kohta).
Myöskin on maamme sosialidemokratisten naisten edustajakokouksissa tätä asiaa eri puolilta pohdittu.
V. 1905 oli 3:ssa edustajakokouksessa esillä kysymys: mitä vaatimuksia olisi asetettava naisten suojeluslakien suhteen ja esitti kokous joukon vaatimuksia m. m.: "Synnyttäjille on säädettävä vapaa-aikaa 5 viikkoa ennen ja 7 v. jälkeen synnytyksen. Työtä ei saa aikaisemmin alkaa lääkärin todistuksenkaan nojalla. Valtion on perustettava ja kannatettava sairaskassoja, joista myös raskaus- ja synnytysajan vapaaviikoilta maksetaan asianomaisille täysi keskimääräinen päiväpalkka".
Myöskin oli esillä kysymys: Mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, että sairaskassoista saataisiin apua synnyttäjille ja päätti kokous:
"Työväenyhdistyksien sekä kaupungissa että maalla olisi ryhdyttävä velvottamaan valtuustoja ja kuntia perustamaan kassoja, joista niille varattomille synnyttäjille, jotka eivät nauti apuja muista kassoista, maksetaan riittävä palkka".
Keskusteltiin myös: "Olisiko valtiota ja kuntia vaadittava perustamaan koteja turvattomille lapsille". Päätti kokous:

1) "Koteja turvattomille lapsille perustamaan on vaadittava valtiota ja kuntia".
2) "Asia on kirjasien y. m. sopivien keinojen kautta tunnetuksi saatettava".
3) "Liittohallinnon velvollisuus on ryhtyä sopivilla keinoilla näitä parannuksia perille viemään".
Tällä välin oli yleinen äänioikeus maassamme tullut ratkaistuksi ja puolue laati vaaliohjelman, joka käsittelemäämme kysymykseen nähden lähentelee puolueohjelman vaatimuksia. Viipurin s.-d. naisten ylimääräisessä edustajakokouksessa käsiteltiin sitten vaaliohjelman useita kohtia m. m. naisten ja lasten suojelusta sekä koulukysymystä, m. m. yleistä oppivelvollisuutta.
Edustajakokouksen päätökset v. 1909 eivät äitien ja lasten huolenpitoon nähden sisällä mainittavaa uutta, vaan ovat etupäässä s.-d. ryhmän tekemän eduskunta-alotteiden ja vaatimusten tukemista.
Vuoden 1907 helmikuussa oli yksikamarisen eduskunnan toiminnan mukana alkanut myös maamme työläisnaisten osanotto omien edustajiensa kautta lainlaadintaan. S.-d. ryhmän taholta onkin tehty useita yrityksiä äitien ja lasten turvaamiseksi. On anottu äitiysvakuutuksen järjestämistä siten, että kaikille synnyttäjille, joiden tulot huokeammilla paikkakunnilla ovat alle 1,500 mk. ja kalliimmilla alle 2,000, maksettaisiin 6:na viikkona ennen ja 8:na jälkeen synnytyksen kaikille yhtä suuri, elantokustannuksiin riittävä päiväpalkka ja maksuton lääkäriapu ja lääkkeet.
Vielä on anottu esitystä turvattomien lasten kotien perustamisesta, tehty alote yleisestä oppivelvollisuudesta ja kansakoulun saattamisesta pohjakouluksi. Myös on taisteltu työläisnaisten suojeluksen puolesta ja vaadittu leskien ja orpojen vakuutusta tapaturmavakuutuslain ollessa käsiteltävänä.
Kuten tunnettu, ratkaisi eduskunta äitiysvakuutusanomuksen ehdottamalla, että hallitus asettaisi sairasvakuutusta käsittelevään työväen lainsäädäntökomiteaan naisia asian valmistaumista varten. Oppivelvollisuuskysymys saatiin ratkaistua eduskunnassa, mutta s.-d. vaatimukset koulunkäynnin yhteiskunnalliseen avustuksesta ja uskonnonopetuksen vapaa-aineeksi asettamisesta jäivät siitä pois. Kokonaan ratkaisematta ovat kysymykset lasten kodeista, kansakoulun asettamisesta pohjakouluksi ja ruumiinrangaistuksen poistamisesta.

*

Luotuamme silmäyksen maamme sos.-demokratisen puolueen tähänastisiin ponnistuksiin asian hyväksi, siirrymme lyhyesti selostamaan tärkeimpiä toimenpiteitä ja suunnitelmia äitiysvakuutuksen alalla ulkomailla.
Äitien huolenpitoa, erittäinkin varattomain synnyttäjäin, on siellä varsinkin viime vuosikymmeninä vilkkaasti pohdittu. Pääasiallisesti voi eroittaa kolme eri tapaa, millä tätä kysymystä on ehdotettu ratkaistavaksi.
Monissa maissa kuten Italiassa, Ranskassa (suurin näistä on "Mutualites maternelles", keskinäinen apukassa), Belgiassa ja Saksassa on perustettu äitien vakuutuskassoja, jotka pääasiallisesti kartuttavat varansa kassan jäsenten maksuista ja lahjoituksista ja joille näiden kassojen puoltajat vaativat yleisistä varoista apua. Onpa Italiassa hallitus tehnyt ehdotuksen äitiysvakuutuksesta, jonka mukaan vakuutettu saisi kerta kaikkiaan 30 mk. apua. Varat koottaisi kassan jäsen-maksuina, joita suorittaisi vakuutettu 75 p. ja työnantaja 75 p. vuodessa. Vakuutuspakko ulettuisi kaikkiin 15 - 50 ikävuodella oleviin tehdastyöläisnaisiin. Tällaisen kassajärjestelmän suurin virhe on siinä, että tähän vakuutettaisiin vain naisia ja tulisivat näin ollen naisten omat säästöt muodostamaan perusrahaston äitiysavulle, mahdollisesti saatu yhteiskunnan lisä ei voisi tämän järjestelmän yksipuolisuutta poistaa. Ensiksikin ei yleensäkään köyhälistöläisten vakuutus säästösysteemille ole oikein, koska sellainen säästäväisyyteen pakottaminen tietää muutoinkin niukan toimeentulon kuristamista ja sitäpaitsi on siihen ani harvalla mahdollisuutta. Toiseksi on suvun lisäys yhteiskunnan etu, joka uudesta tuotannollisesta voimasta rikastuu, eikä siitä syntyvää aineellista huolta ole oikeus asettaa yksin naisen harteille, vaan molempain sukupuolien, tavalla sellai-
sella, jossa yhteiskunta varoineen astuu huoltavana kätenä eteen.
Toinen äitiysavun ratkaisutapa on kunnallisen avustuksen järjestäminen. Niinpä Tanskassa säätää laki, että jokaiselle varattomalle synnyttäjälle, johon ulettuu suojelusmääräys: 4:n viikon työn kielto synnytyksen jälkeen, on kunnan varoista annettava apurahaa, jota ei saa katsoa vaivaisavun luontoiseksi. Senjälkeen kuin Norjassa v. 1910 alusta astui voimaan synnyttäjäin 6 viikkoinen suojelus, määrää laki siellä myös samallaista apua kunnilta. Silmäys tähän avustusmuotoon osottaa, että sillä ei voida saada riittävää avustusta ja että sellainen avustus aina lähentelee jonkinmoista vaivaisalmua, joskin toisin yritettäisiin selittää.
Kolmas äitiysavustusmuoto on avun antaminen työväen sairaskassoista. Sairaskassat taasen toimivat, joko lain lähemmin määritteleminä keskinäisinä apukassoina, kuten Englannissa, Sveitsissä, Tanskassa ja Suomessa tahi sairasvakuutuksen pohjalla, kuten Saksassa, Itävallassa, Unkarissa ja Norjassa. Tanskassa sairaskassat saavat valtioapua ja myöntävät synnytysapua, Suomessa tapahtuu synnytysavun myöntäminen vain poikkeustapauksessa, kassan säännöt sen useimmiten suorastaan kieltävät.
Sairasvakuutuksen alaisissa maissa ulettuu työn suojelus etupäässä teollisuustyöläisnaisiin, joille myös tulee synnytysapu suojelusajalta päiväpalkan muodossa, nousten Saksassa korkeintaan 2/3 päiväpalkasta, Itävallassa on se 60 %, Unkarissa 50 % ja Norjassa 60 %. Sitäpaitsi lääkäriapu, kätilö ja välttämättömät lääkevälineet. Vakuutus Saksassa on poikkeuksia lukuunottamatta kaupan ja teollisuuden alalla pakollinen ja sitäpaitsi otetaan vapaaehtoisia jäseniä kassoihin. Toisissa maissa on pakollisen vakuutuksen ulettuvaisuus ahtaampi. Vakuutuskassoja on perustettu joko eri ammattialoja varten tai n. s. piirisairaskassoja tai kunnallisia sairaskassoja ja on eräissä tapauksissa kassoilla oikeus pitentää synnytyksen avustusaikaa sekä määräävät toisten kassojen säännöt myös synnytysapua vakuutetun vaimolle. Itävallan ja Saksan sairasvakuutuslaki määrää varat koottavaksi pakollisesssa vakuutuksessa työntekijältä 2/3 ja työnantajalta 1/3. Norjan sairaskassoihin tulevat varat määrätyssä suhteessa kassan jäseneltä työnantajalta, valtiolta ja kunnalta.
Kun näin järjestetty synnyttäjäin vakuutus on ylen puutteellista, on Saksassa ja Itävallassa ollut hallituksenkin taholla aikomus laajentaa vakuutuspakkoa m. m. maalaistyöväkeen ja palkollisiin ja pitentää avustusaikaa. Myös päiväpalkan kohottamisella on ollut kannatusta, niinpä on Itävallan lakia valmistava valiokunta puoltanut sen nostamista puoleentoista tavallisesta päiväpalkasta.
Mitä sitten Suomeen tulee anoi v. 1910 valtiopäivät sairasvakuutusta valmistavaa komiteaa täydennettäväksi naisjäsenillä. Tuo ei kuitenkaan toteutunut, vaan puoltaa senaatti asian valmistusta erikseen sekä sen pohjalle perustuvaa lakiesitystä.
Sairasvakuutuksen toimeenpanemista käsitellyt komitea on kuitenkin ehdottanut, että äitiysapua annettaisiin sairaskassoista. Vakuutusvelvollista olisi palkkatyöväki, jonka tulot alle 2,500, poisluettuna pääasiallisesti palkolliset, maanviljelystyöväki, osa lauttaustyöväestä ja tilapäistyöläiset, ollen vakuutettujen tuloluokkia 5. Apu synnyttäjälle, oltuaan määräajan kassan jäsenenä, olisi korkeintaan 6 viikkona 2/3 keskipäiväpalkasta eli vähintään 1 mk. ja enintään 3 mk. ja maksuton kätilöapu. Myös vapaaehtoiseen vakuutukseen otetaan ja tarjoaa se samat edut. Varat tulisivat 8/10 vakuutetulta, 1/10 työnantajalta ja 1/10 valtiolta,
Olemme erikseen mietinnössämme selostaneet äitiysvakuutusta laajemmin, koska sellainen selostus on omansa valaisemaan, mikä tie asiaa ratkaistaessa on paras. Meistä näyttää, että synnyttäjäin avustus on parhaiten järjestettävissä sairasvakuutuksen yhteyteen, siten että sairasvakuutetuille synnyttäjille myönnetään sama apu kuin sairaalle. Erikoista äitiyskassaa ei silloin tarvita. Mutta tällainen vakuutus on vain silloin tehokas kun sairasvakuutus tehdään yleiseksi kaikille työväen luokkaan kuuluville tai samassa asemassa oleville, ja apu tulee riittävän pitkäaikainen sekä riittävän suuri. Varat olisi kunnan, valtion tai työnantajan suoritettava, eikä saisi niiden keräys perustua työläisiltä koottujen varojen säästöjärjestelmälle, koska suuri osa vallankin työluokan naisia töin tuskin ansaitsee toimeentulonsa ja on siis kykenemätön säästämään.
On käsitettävää, että synnyttäjäin suojelus kuuluu erottamattomasti äitiysvakuutukseen. Samoin kuuluu äitien kuten yleensä naisten terveyden varjelemiseen tehoisa naisten suojelus. Tätä koskevat vaatimukset ovat
laiksi ajettava, masentumatta siitä, että porvarillinen vastarinta niin hyvin porvarisnaisten kuin miesten taholta on ankara, kuten olemme m. m. yksikamarissamme saaneet kokea. Rohkaisevana tietona on meille se, että esim. naisten yötyö on useimmissa Europan maissa kielletty. Synnyttäjäin suojelus on määrätty vaihetellen 3 — 8 viikkoon edellä mainitsemissamme ulkomaissa ja senlisäksi Alankomaissa ja Espanjassa. Ranska vain on tehnyt työn keskeytyksen vapaaehtoiseksi".

__________

"Teemme sitten selkoa lasten yhteiskunnallisesta huolenpidosta. Sen tulee tapahtua sekä aineellisen avustuksen että koulukasvatuksen kautta. Avustuskeinona on käytettävä kaikkia mahdollisia yhteiskunnallisia laitoksia, lastentarhoja, seimiä, kesäsiirtoloita, koulukeittoja, koulumajaloita j n. e. Koska on erittäin vaikeaa järjestää orvoille ja turvattomille yhteiskunnallista huolenpitoa, otettakoon ulkomaan olojen valaisemiseksi toveri H. Pärssisen valtiopäivillä v. 1910 pitämästä puheesta tätä asiaa käsittelevä kohta.
Se kuuluu: "Kuten jo ennen sanoin, on tämä kysymys osa köyhälistökysymyksestä. Se sai erittäin valtavan sysäyksen Ranskan vallankumouksessa, jolloin porvariston valtaan noustessa myös köyhälistö nousi vaatimuksiaan esittämään. Niinpä kansalliskonventti oli pakoitettu hyväksymään useita eri lakeja turvattomain lasten ja äitien hyväksi. Siten perustettiin löytölastenkoteja, joita siitä pitäen on ollut Ranskassa toimien valtion valvonnan alla. Samantapaisia laitoksia perustettiin Saksaan, vaikka tästä järjestelmästä sellaisenaan on siellä sittemmin luovuttu ja perustettu orpokoteja sekä koulusiirtoloita. Näissä orpokodeissa pidetään lapsia, kunnes käyvät rippikoulun ja toimitetaan niille laitoksesta päästessään työpaikka. Palatakseni Ranskaan, kuvaa vallankumouksen aikuisia toimia sekin, että kansalliskonventti antoi lain, jonka mukaan jokaisen perheenisän, jolla oli enemmän kuin kaksi lasta, tuli valtiolta saada kutakin seuraavaa lasta kohti 80 frangia vuosittain lapsen 12 ikävuoteen asti. Tämä laki ei kuitenkaan astunut voimaan. Hyvin paljon on ulkomailla turvauduttu lastenkotijärjestelmään. Paitsi edellämainittuja maita, on niitä Ruotsissa,
Norjassa, Englannissa, Tanskassa ja Amerikassa, jossa viimemainitussa voittaa alaa sellainen järjestely, että kussakin kodissa on hoitajan johdossa 16 lasta, jotka käyvät lähiseudun koulua. Mainita ansaitsee, että Englannissa on köyhäinhoitoa koskevat menot siirretty etupäässä omistaville aineksille siten, että kerätään erikoinen köyhäinvero, jota kannetaan maan vuokra-arvon mukaan maanomistajilta. Tiheimmin on lastenkoteja Tanskassa, jossa niiden luku nousee yli 100, ollen ne joko yksityisten tahi yhdistysten ylläpitämiä, saaden valtion ja kuntain apua. Niinpä vuoden 1909 menoarvioon oli otettu tätä tarkoitusta varten 59,400 kruunua ja toimivat laitokset valtion tarkastamina. Usein kestää näissä kodeissa kasvaneiden ja kodin hoitajain vuorovaikutus kauan kodista eroamisen jälkeen. Ja mainittakoon, että yksinpä Turkin hallitus on Vähään-Aasiaan Adanan kaupunkiin perustanut varattomain lasten kodin, jossa tulee ajanmukaista, uskonnosta vapaata kasvatusta antaa, koska se on käsittänyt, että eri kirkkokuntain kylvämä uskonkiihko ja siihen liittyvä kansallisviha tuo onnettomuutta Itämaille.
Erittäin mieltäkiinnittävä on unkarilainen laki v. 1901, joka ilman mitään rajoitusta tunnustaa lapsen oikeuden saada valtion kautta elatuksensa ja valtion velvollisuuden elättää jokaista aineellista tahi siveellistä suojaa vailla olevaa lasta. Lapsia kasvatetaan valtion hoitoloissa ja siirtoloissa, joissa ilman eroitusta sekä avioliitossa että sen ulkopuolella syntyneitä turvattomia hoidetaan. Hoitolain tahi asyylien yhteydessä on lasten siirtoloita, joissa terveet lapset pidetään. Hoitoloihin otetaan suoraan lapsen äiti ja on hänen imetettävä lasta niinkauan kuin tämä vaatii, sekä saa hän olla laitoksessa niin kauan kuin lapsen etu vaatii. Terve rintalapsi asetetaan äitinsä kanssa imetysajaksi siirtolaan johonkin sopivaan paikkaan. Valtio maksaa tässä tapauksessa äidin elatuksen. Käytetään myös lapsen majoittamista äidin luo. Myös käytetään eräissä tapauksissa lasten sijoitusta perheisiin. Lukuisa on se joukko, joka saa osansa tästä valtion kasvatustoimenpiteestä. V. 1902 oli näitä lapsia 13,177, vaan v. 1908 oli luku jo 43,700, ja näistä hiukan enempi kuin puolet aviottomia lapsia. En suinkaan tahdo väittää, että kaikki ne laitokset, joita ulkomailla pieniä lapsia varten löytyy, vastaisivat tarkoitustaan hoitoon ja laitosten johtoon nähden. Päinvastoin on
porvarillisessa yhteiskunnassa näiden kuten muidenkin kasvatus- ja sivistyslaitosten asema se, että niistä valtaluokat tahtovat tehdä tarkoitustensa välineitä. Mutta ei löydy mitään alaa, johon ei porvarillinen johto pyrkisi yhteiskunnallisen avustuksen mukana tunkeutumaan. Tämän pelosta ei kuitenkaan ole yhteiskunnallisen avun periaatetta hylättävä. Siihen apuun on köyhälistöllä oikeus ja suhteellisen yleisen äänioikeuden toteutuessa kunnallisella alalla on työväestöllä tilaisuus valvoa osuuttaan yhteiskunnallisten laitosten, siis myös lastenkotien johdossa". Mekin puolestamme pidämme pieniä lastenkoteja parhaimpana, sillä useimmassa tapauksessa tuo köyhäin lasten "elätiksi" -antojärjestelmä sen vaaran, että lapset otetaan hoitoon toivolla saada käyttää niitä työvälineinä vieraan kasvattajan hyödyksi.
Yhteiskunnalliseen kasvatukseen taasen kuuluu koulunkäynnin yleistäminen ja sen mahdolliseksi tekeminen riittävällä aineellisella avustuksella, sekä koulun tekeminen vapaaksi uskollisesta tyrkytyksestä.
Kun luulemme lasten yhteiskunnaisen huolenpitokysymykselle selvitykseksi riittää mitä olemme esittäneet, käymme käsiksi itse vaatimuksiin.
Tätä ennen lienee hyvä selvyyden vuoksi painattaa mitä Köpenhaminan kansainvälinen naisten kongressi tässä asiassa vaati.

Päätös on seuraava:

I. Työväensuojeluslainsäädäntöön nähden.

a) "8 - tunnin työpäivä kaikille 18 - vuotisille työläisnaisille, 6 - tuntinen 16 — 18-vuotisille ja 4 - tuntinen 14-vuotisille sekä alle 14 - vuotisten työnkielto".
b) "Naisten työnteon kielto sellaisilla ammattialoilla, jotka ovat laadultaan vahingollisia äidin ja lapsen terveydelle".
c) "Sellaisten työtapojen kieltäminen, jotka vahingoittavat naisten elimistöä sekä myös siten jälkeläistä".
d) "Raskauden tilassa olevalle naiselle oikeus jättää työ 8 v. ennen synnytystä".
e) "Synnyttäjille 8 viikon työnkielto synnytyksen jälkeen jos lapsi elää, 6:n, jos on kuolleena synnyttänyt tai lapsi suojelusajalla kuolee".

II. Valtion sairas- ja äitiysvakuutukseen nähden.

a) "Pakollinen raskaan naisen avustus 8:na viikkona raskauden aiheuttaman ansiokyvyttömyyden ajalla".
18
b) "Pakollinen synnyttäjäin avustus 8:na viikkona jälkeen synnytyksen jos lapsi elää; 13 viikkona, jos äiti haluaa lastaan imettää sekä 6:na jos lapsi on kuolleena syntynyt tai kuolee".
c) "Avun määrääminen täyden keskimääräisen päiväpalkan suuruiseksi".
d) "Huolenpitoa, kätilön ja lääkärinavusta raskaille ja synnyttäjille sekä kotihoitoa viimemainituiile".
e) "Huolenpidon ulottaminen kaikkiin palkkatyöläisnaisiin — käsittäen maanviljelyksen, kotityön ja palveluksen — joiden perheen tulot ovat alle 5,000 mk".

III. Kuntaan nähden.

On perustettava synnytyslaitoksia, raskaiden ja synnyttäjäin koteja, imetyskoteja, järjestettävä kotihoitoa, annettava imetyspalkkioita, milloin äiti ei saa muuta tukea imetysajalla, huolehdittava terveellisestä lastenmaidosta.

IV. Valtioon nähden.

a) "Sairas- ja äitiysvakuutuskassojen sekä kuntain avustamista, että edellä esitetyt vaatimukset voidaan toteuttaa".
b) "Äitien valistaminen käsittämään äitiys-tehtävänsä oikeaa täyttämistä. Tätä varten on lasten hoito otettava pakollisen jatko-opetuksen ohjelmaan. On levitettävä lehtisiä synnyttäjäin ja lasten hoidosta ja lasten ravitsemisesta.
Kokous vaatii lapsen yhteiskunnallisen huolenpidon toteuttamiseksi, yhdenmukaisen, maksuttoman ja maailmallisen oppivelvollisuuden toteuttamista, jonka perustana tulee olla sopusointuisasti kasvattava työopetus".
a) "On perustettava hoito- ja kasvatuslaitoksia, maailmallisluonteisia kouluvelvollisuusikäisille lapsille".
b) "Toimeenpantava pakollinen, maksuton koululasten ravitseminen, josta varattomat lapset myös lupa-aikoina saavat olla osallisina".
c) "Perustettava koulukoteja, joissa turvattomat lapset myös lupa-ajoilla saavat huolenpitoa".
d) "Toimeenpantava lupa-aikoina leikkejä ja kesäsiirtoloita".
e) "Toimeensaatava kylpylä, uima- ja urheilusaleja ja koulukasvitarhoja".
f) "Asetettava koululääkärejä ja kouluhammassairaaloita".
g) "Kivuloisille lapsille on perustettava koulu- ja vapaailmaparantoloita".

Koska kuitenkin olojamme silmällä pitäen on tarpeen tehdä näihin vaatimuksiin pieniä muutoksia ehdotamme Suomen sos. dem. naisten vaatimukseksi äitien ja lasten yhteiskunnalliseksi huolenpidon suhteen seuraavaa:
I. Työväensuojeluslainsäädäntöön nähden.

a) "8 - tunnin työpäivä kaikille 18 - vuotisille työläisnaisille, 6 - tuntinen 16 — 18-vuotisille ja 4 - tuntinen 14-vuotisille sekä alle 14 - vuotisten työnkielto".
b) "Naisten työnteon kielto sellaisilla ammattialoilla, jotka ovat laadultaan vahingollisia äidin ja lapsen terveydelle".
c) "Sellaisten työtapojen kieltäminen, jotka vahingoittavat naisellista elimistöä sekä myös siten jälkeläistä".
d) "Yötyön kielto".
e) "36 tuntia kestävä yhtäjaksoinen vapaus kerta viikossa".
f) "Synnyttäjälle ennen ja jälkeen synnytystä 14 viikkoa, josta ainakin 8 jälkeen synnytyksen. Jos on kuolleena synnyttänyt tai lapsi suojelusajalla kuolee 12 viikkoa, josta ainakin 6 jälkeen synnytyksen".
g) "Suojeluksen tulee ulettua kaikkiin palkkatyössä oleviin teollisuuden, kaupan, maanviljelyksen y. m. työaloilla".

II. Valtion sairas- ja äitiysvakuutukseen nähden.

a) "Pakollinen synnyttäjäin avustus 14:na viikkona synnytyksen aiheuttaman ansiokyvyttömyyden ajalla, ja on avustusaikaa lääkärin lausunnon nojalla, jos äidin tai lapsen terveys vaatii, pitennettävä. - Milloin on kuolleena synnyttänyt tai lapsi suojelusajalla kuolee, saadaan avustusaikaa supistaa 12 viikkoon".
b) "Avun määrääminen 1 1/2 päiväpalkan suuruiseksi ei kuitenkaan 3:a markkaa pienemmäksi".
c) "Kätilön ja lääkärin apua raskaille ja synnyttäjille ja kotihoitoa viimemainituille sekä sen lisäksi vapaa sija kunnan synnytyslaitoksessa sitä haluavalle".
d) "a. b. ja c kohdassa mainitun huolenpidon ulottaminen kaikkiin palkkatyöläisnaisiin sekä heidän kanssaan samanlaisessa taloudellisessa asemassa oleviin naisiin".
e) "Varat tähän tarkoitukseen on suoritettava siten, että palkkatyöläisten vakuutusmaksut suorittaa valtio 1/3, kunta 1/3 ja työnantaja 1/3. Milloin vakuutettu ei ole palkkatyöläinen, suorittaa vakuutusmaksut valtio ja kunta puoliksi kumpikin".

III. Äitien ja rintalasten huolenpidoksi on tämän lisäksi kuntien palkattava riittävä määrä kätilöjä, perustettava synnytyslaitoksia, raskaiden ja äitien koteja, jossa varattomat äidit saavat maksuttoman ylläpidon, järjestettävä kotihoitoa, annettava imetyspalkkioita, milloin äiti ei saa muuta tukea synnytysajalla, valistettava äitejä käsittämään äitiystehtäväänsä, asetettava lastenhoidon neuvojia, levitettävä kirjallisesti ja luentojen kautta tietoja pienten lasten hoidosta, ravitsemisesta ja kasvatuksesta sekä asetettava lastenhoitolautakuntia.

IV. Lasten huolenpito ja kouluutus.

a) "On huolehdittava terveellisestä lastenmaidosta, perustettava lastenseimiä, lastentarhoja ja koteja turvattomia lapsia varten, joissa varattomat lapset saavat hoitoa ja kasvatusta ja joita ei saa johtaa orjamielisessä, kristillisessä hengessä".
b) "Yleinen oppivelvollisuus lailla säädettävä 7 — 15 ikäisille. Koulu maallistutettava, tehtävä yhtenäiseksi, yhden-mukaiseksi, kansakoulu pohjakouluna, opetuksen perustana sopusuhtaisesti kasvattava työopetus".
c) "Toimeenpantava pakollinen, maksuton varattomain koululasten ravitseminen, maksuttomat kirjat ja kouluvälineet".
d) "Pidettävä huoli koululasten majoituksesta ja kyydityksestä".
e) "Toimeenpantava lupa-aikoina leikkejä ja kesäsiirtoloita".
f) "Toimeenpantava kylpyjä, uima- ja urheilusaleja ja koulukasvitarhoja".
g) "Asetettava koululääkärejä ja kouluhammassairaaloita".
h) "Kivuloisille lapsille on perustettava koulu- ja vapaailmaparantoloita".

Olga Kivekäs.
Hilja Pärssinen.
Miina Sillanpää.

__________

Kotityöläisten suojelus.

"Käsi- ja tehdasteollisuuden rinnalla on meidänkin maassamme muodostunut tuotantomuoto, joka on työläisille joka suhteessa mitä epäedullisin. Se on kotityö. Tämä tuotantotapa on merkillinen sen vuoksi, että vaikka se onkin vanhimpia tuotantotapoja, niin se kumminkin säilyttää itsensä, huolimatta siitä, että kapitalistinen kehitys tekee kumoustyötänsä kaikilla muilla aloilla, muuttaen pikkutuotantotavat suurtuotannoksi.
Kotityö on nykyisen riistojärjestelmän yksi räikeimmistä työläisten riistämistavoista, sillä se tekee riistettävänsä kokonaan voimattomaksi itsepuolustukseen. Vuosi vuodelta kehittyvä teollisuus, maitten ja pääomien kerääntyminen harvojen käsiin lisää yhä omistamattomain luokkaa, palkkatyöläisten armeijaa, synnyttää työttömyyttä, liikakysyntää työnsaannissa, polkien palkat ja kurjistuttaa työläisten elinehtoja. Tämä asian laita on edullinen kotityön yhä suuremmalle kehittymiselle, ja vauhtiinpääsemiselle sillä olosuhteet pakoittavat teollisuuden reservijoukot myymään työvoimansa ensimäiselle nurkkaostajalle. Alhaiset isän palkat ja suoranainen työttömyys pakoittaa äidin ja lapset hankkimaan perheen toimeen tulemiseksi lisäansiota, kotityötä. Ei ainoastaan äidit ja lapset tee kotityötä, vaan niinkuin edellä on mainittu suuret varsinaiset palkkatyöläisjoukotkin joilla ei ole mahdollisuutta päästä tehdas- tai muuhun ansiotyöhön.
Tätä työläisten hädänalaista asemaa käyttävät kotityön antajat hyväksensä, sillä ovathan he tilaisuudessa teettämään töitänsä millä ehdoilla tahansa. Ja kun työläiset joutuvat asumaan yksi yhdessä toinen toisessa paikassa tuntematta toisiansa, niin se on omiansa heikentämään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joten ammatillisenkin järjestäytymisen kautta näyttää käyvän mahdottomaksi saavuttaa parannuksia siinä työläisten ryhmässä. Useat kotityöläiset alkavat kotityön väliaikaisena ammattina paremman ansion puutteessa, eli sivutyönä, eivätkä siksi yritäkkään tehdä vaivaloista itsepuolustusta työnantajain tunnotonta riistoa vastaan, kun eivät pidä kotityötä vakituisena ammattinansa niin lyövät laimin kokonaan ammatillisen järjestäytymisen. Valitettavasti on kumminkin sangen suurille työläisjoukoille jäänyt kotityö pysyväiseksi ammatiksi erittäinkin vaateteolli-
22
suuden alalla, ja jokseenkin varmaa on, että kotityö tulee laajentumaan meidänkin maassamme vuosi vuodelta, niinkuin muissakin maissa, ellei sen turmiolliselle laajenemiselle panna esteitä lain laadinnan kautta. Otaksuttava on vielä se, että jos meilläkin saataisiin voimaan parannetut työväensuojeluslait, niin se olisi omiaan kiihottamaan työnantajia yhä suurempaan kotityön teettämiseen, kun kotityö ei ole työväensuojeluslakien alainen, vaan antaa työnantajalle niin ollen rajattoman vapauden m. m. naisten ja lasten työn käyttöön.
Kotityön säännöllisestä laajenemisesta on jo esimerkkejä m. m. räätälien ammattialalla, kuinka räätälintyönantajat, etenkin juutalaiset, pyrkivät yhä enemmän siihen, että työtä annetaan työntekijäin kotiin tehtäväksi. Kotityön teettäminen on edullista työnantajille, sillä silloin he vapautuvat kustantamasta työhuonetta, valoa, lämpöä, koneita, puhdistusta ja työnjohtajia y. m. Sillä työnhyvyydestä ja joutuisuudesta riippuu tekijän jatkuva työnsaanti, ja tämä pahoittaa työn-tekijän joka suhteessa ponnistelemaan äärimäisyyteen asti.
Niinkuin edellä on mainittu vapautuu työnantaja melkein kaikista liikekustannuksista työntekijäin kustannuksella, ja sittenkin maksetaan useilla kotityönaloilla vähempi palkkaa kuin tehdas- tai työhuonetyöstä. Räätälin ammatti lienee ainoa, jonka työsopimuksessa on määrätty 10 %, ja Kotkassa 20 %, korotus kotityöstä, vaan tämäkin korotus on niin alhainen, että se ei läheskään vastaa sitä aineellista vahinkoa, puhumattakaan siitä mitä työntekijä ja koko perhe joutuu kärsimään terveydellisesti ja sivistyksellisesti kun asuntohuonetta käytetään työhuoneena. Kun kotityö on kappaletyötä ja työntekijät järjestymättömiä, niin jää kokonaan työnantajan mielivallasta riippumaan, mitä hän kulloinkin tahtoo maksaa suoritetusta työstä. Tästä onkin seurauksena, että kotityöläisten palkat on perin kurjat. Niinpä maksetaan m. m. miehen paidan ompelemisesta tavallisesti 15, 18 ja 20 p. kpl., miesten alushousuista 1: — ja 1: 20 p. tusinalle; tulitikkulaatikkojen tekemisestä 60 p. 1,000 kpl. j. n. e. Näin alhaiset palkat pakottaa tekemään luonnottoman pitkiä työpäiviä, josta on seurauksena henkinen ja ruumiillinen nääntyminen, usein suoranainen rappeutuminen.
Nälkiintynyt ja muista työläisistä valistuksellisessa suhteessa jälellä oleva työläisten joukko suorastaan vahingoittaa
koko yhteiskuntaa, erikoisesti työväen luokkaa. se asettuu yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi, sillä kun ei ole samoja elämänvaatimuksia kuin kehittyneemmällä työläisellä, eikä niin pakoita työnantajaa teknillisiin uudistuksiin vaan tyytyy vähän vaativaisena vanhanaikaisilla tuotantotavoilla tyydyttämään kapitalistin voitonhalua ja on usein valmis vastustamaankin työväen luokkataistelua lakonrikkurina luvatusta hetken edusta. Onhan kylläksi esimerkkejä, että paremmin palkattu työväestö jolla on ollut tilaisuus suuremman yleissivistyksen saavuttamiseen on parhaiten järjestynyt ja heillä on varmuutta ei ainoastaan säilyttämään asemansa vaan myöskin pyrkimys saavuttaa uusia etuja itsellensä.
Että koti- eli samassa taloudellisessa asemassa olevat työläiset eivät kykene ammatillisesti itseänsä puolustamaan, siitä on esimerkkiä sekä ulko- että kotimaasta. Niinpä m. m. Saksassa on nostettu kysymys, että eikö valtion olisi pakotettava kotityöläisiä pakollisesti liittymään ammattiyhdistyksiin, koska eivät vapaaehtoisesti sitä tee. Australiassa kun asetettiin palkkalautakuntia, joihin työväestön oli valittava puolet jäseniä, niin työläiset eivät kyenneet valitsemaan edustajiansa kun eivät olleet järjestyneitä, vaan täytyi hallituksen nimittää jäsenet. (Tämä koskee Austraalian liinavaatteiden valmistajia. Toiset ammattilaiset kyllä valitsivat itse). Ulkomailla onkin jo ruvettu lainlaadinnan kautta suojaamaan kotityöläisiä, vaikkakaan ne suojelusmääräykset, ollen työnantajain edustajain enemmistön laatimia, eivät ole läheskään täydellisesti työntekijöitä suojaavia.
Tällä alalla on lainsäädäntö yleensä uutta ulkomaillakin, sillä asia on vasta viime vuosina sukeltanut esiin, eikä ole vielä monenkaan maan lainsäädännössä saanut sijaa, vaikkakaan kehittyneimmissä maissa ei enää ole tyyten voitu ummistaa silmiä tälle mitä häikäilemättömimmälle työnriistämistavalle. Austraalialainen lainsäädäntö lienee vanhin tässä suhteessa. Siellä on kotityönsuojeleminen sovitettu työväen suojeluslain yhteyteen. Lain mukaan on oikeus asettaa erikoisia työvaltuuskuntia, jotka määrittelevät alimmat palkat koti- ja kappaletyöstä. Valtuuskunnan määräykset ovat lainvoimaiset, Määräysten rikkomisesta voidaan sakottaa aina 2,500 mk. kerrallaan, tai voidaan työnantajalta kokonaan kieltää liikeoikeus.
Sen jälkeen kuin valtuuskunta Austraaliassa määritteli
kotona suoritettavasta työstä kappalehinnoittelun korkeammaksi työhuone- tai tehdastyötä, niin heti pitivät työnantajat edullisempana lopettaa kotityön ja perustaa tehtaita joissa ruvettiin tekemään aikapalkalla työtä ja entiset nälkäpalkkatyöläiset rupesivat saamaan verrattain paljon edullisempia palkkoja. 1)
Englannissa astui voimaan 1 p. tammik. 1910 laki palkkalautakunnista ja alimmista palkoista. Se on nimeltä "Troade Boards". Lain alaisia ovat seuraavat ammatit:

1) Räätälinliike, joissa tukuttain teetetään valmiita ja tilatuita vaatteita, sekä jokainen muu räätälinliike, jossa valmistusolot ovat samankaltaiset kuin tukkukonfektsiooniliikkeessä;
2) Osittain tai kokonaan paperista, pahvista, lastuista tahi sentapaisista aineista tehtyjen rasiain- tai rasian osain valmistus;
3) Koneellinen pitsinkudonta, verkon kudonta sekä pitsiuutimien paikkaus ja parsiminen;
4) Taottujen tahi niitattujen ketjujen valmistus.

Palkkalautakunnat pannaan kokoon puoleksi työntekijöistä ja työnantajista. Työntekijäin edustajista pitää olla huomattava osa kotityöntekijöitä. Palkkauslautakuntain tulee laatia ja vahvistaa määräys alimmasta tuntipalkasta ja alimmat yleiset kappalepalkat. Sen jälkeen kun palkkauslautakunta on määrännyt ja lain määräämässä järjestyksessä siitä tehnyt ilmoituksen, on työnantajan sitä noudatettava. Jokaisesta määräyksen rikkomisesta sakotetaan työnantajaa enintäin 500 mk. sekä korkeintaan 125 mk. sakkoa jokaiselta päivältä, jona rikosta jatkuu sen jälkeen kun hänet on lainsyrjäyttämiseen vikapääksi näytetty. Jokainen muu sopimus palkan maksamisesta, joka on alle palkkalautakunnan määräyksen, on mitätön.
Nykyään toimii Englannissa kolme palkkalautakuntaa ja ovat lautakunnat eräillä aloilla määränneet työläisten palkkoja korotettavaksi aina 100 %:illa!
Saksassa on työväen suojeluslakiin tehty muutoksia, jotka valtiopäivät hyväksyivät 9 p. jouluk. 1908. Uusien määräyksien mukaan ei tehtaasta saa antaa kotityötä naisille eikä nuorille työntekijöille niinä päivinä, jolloin he ovat olleet työssä koko lain salliman päivän. Jolleivät mainitut työntekijät ole olleet työssä koko luvallista työaikaa saa

1) Hilma Jansson "Kotiteollisuuskysymys ulkomailla".
heille antaa suoritettavaksi tehtaan ulkopuolelle ainoastaan sen määrän työtä, jonka keskinkertainen ammattityöntekijä voisi suorittaa luvallisen työajan jälellä olevana aikana. Tämän lisäksi on Saksan valtiopäivillä ollut käsittelyn alaisena lakiehdotus erikoisen kotityön suojeluslain aikaan saamisesta. Lakiehdotus pääasiallisesti käsitti vaan kotityön yleisen rekisteröimisvelvollisuuden ja pätevän tarkastuksen aikaansaamista.
Samoin kuin Englannissa ja Saksassa on myöskin Ranskassa ruvennut yleinen mielipide voittamaan alaa, että kotiteollisuustyöläisiä on suojattava äärimäisiltä palkkain alennuksilta. V. 1909 huhtikuussa tehtiin anomus että hallitus asettaisi palkkalautakuntia, jotka määritteleisivät alimmat sallittavat palkat kotityöstä, sekä rekisteröimisvelvollisuuden.
Ruotsin hallituksen antamassa laki ehdotuksessa uudeksi työväen suojeluslaiksi ehdotetaan pakollista kotityöläisten rekisteröimisvelvollisuutta.
Edelläolevasta näkyy, että muissa maissa on jo ryhdytty jonkunlaisiin toimenpiteisiin kotityöntekijäin suojelemiseksi, vaikkakin ne toimenpiteet eivät vielä läheskään tule turvaamaan kotityöläisiä. Myös on mainittu, että kotityötä tehdään jo meidänkin maassamme koko runsaasti ja että se on säännöllisesti laajenemassa. Samoin olemme huomauttaneet kuinka kotityö on työntekijöille ja terveelliselle yhteiskuntakehitykselle vahingollista, jos kotityön yhteiskuntaa taannuttavalle kehittymiselle ei esteitä aseteta. Siksi on meilläkin pyrittävä lainlaadinnan kautta suojaamaan kotityöläisiä.

Edellä sanotun perusteella ehdotan että sos. dem. naisten edustajakokous velvoittaisi sos. dem. edustajain tekemään eduskunnalle anomuksen: että hallitus ensi tilassa toimittaisi kotityöläisten työtilastollisen tutkimuksen ja sen perusteella valmistaisi esityksen laiksi kotityöntekijäin suojelemisesta ja palkkalautakuntain asettamisesta".
Aura Kiiskinen.

__________

Sos.-dem. Naisliiton sihteerin toimen järjestäminen.

"Tämä kysymys on tullut esiin sen johdosta, että on ilmennyt eri mielipiteitä siitä, pidettäisiinkö Naisliitolla sihteeriä vakinaisesti vai annettaisiinko sihteerin toimi jollekin sivutoimeksi.
Asia on laadultaan sellainen, että sen järjestäminen on liittokokouksessa päätettävä. Jos sihteerin toimi olisi sivu-toimena niin ensiksikin ei liitolla olisi käytettävänään yhtään luennoitsiaa, paitsi erikoisesti palkkaamalla henkilöitä sitä varten. Epäiltävää kuitenkin on, josko kunnollisia luennoitsijoita on edes saatavana tarvittaissa, sillä useammat henkilöt kiinnittävät itsensä vakituiseen toimeen. Eikä ole sanottu että tällainen järjestelmä tulisi edes halvemmaksi, edellyttämällä että liiton juoksevat asiat kunnolla hoidetaan. Jos liiton sihteeri ei ole vakituisella palkalla, niin että hän saa uhrata koko aikansa liiton palvelukseen, niin seuraa siitä, kuten kokemus muista liitoista on osoittanut, liiton rappeutuminen. Liitolla pitäisi ehdottomasti olla palveluksessaan henkilö, joka tarkasti seuraa ajan kulkua ja sopivan ajan tultua on valmis antamaan kehoituksia ja ohjeita menettelytavoista, asioista, jotka eivät siedä viivytystä ja jotka voivat olla liikkeelle suuresta merkityksestä. Huomioonotettava on myöskin puolueessa yhä suurempaa huomiota saavuttanut "ihanneliittotyö", jonka järjestäminen on naisliiton huolena. Naisliiton kustannusliike vaatii myöskin huolenpitoa. Kun tämä kaikki otetaan huomioon, kertyy siitä koko joukko toimia, jotka kaikki vaativat huolellista hoitoa. Jos niistä joku jää rempalleen kärsii siitä toiminta kokonaisuudessaan.
Liiton toiminta on puolueen keskuudessa saanut tunnustusta ja onkin puolue myöntänyt Naisliitolle vuosittaista avustusta. Naisliiton tehtävänä on sitäpaitsi, kuten toisessa alustuksessa sanotaan, agiteerata naisia ei ainoastaan valtiollisiin, vaan myöskin ammatillisiin järjestöihin. Jokainen myöntänee, että agitatsionia yhä edelleen tarvitaan, sillä taantumusaika on lamauttanut sen heräävän innostuksen, joka oli joku aika sitten huomattavissa, saaden aikaan yleistä välinpitämättömyyttä. Valtiollisten olojemme kiristyksen
aiheuttamana on järjestäytyminen meillä kulkenut toisia teitä kuin muissa maissa. Miltei kaikkialla on työväestö ensin järjestäytynyt ammatillisesti ja sitten vasta politillisesti. Meillä muodostui järjestäytyminen Venäjän sortotoimenpiteiden johdosta ensin politillisesti ja vasta myöhempään on meillä ryhdytty ammatillisia järjestöjä lujittamaan. Bobrikoffilaisaika, äänioikeustaistelu, suurlakko ja uusi eduskunta olivat senlaisia että ne antoivat vauhtia politilliselle toiminnalle. Yleinen äänioikeus, joka ensin innostutti, antoi useimmalle sen käsityksen, että kunhan vaan käydään äänestämässä on sillä kaikki voitettu. Eduskunnallinen toimi on kuitenkin näyttänyt, että sitä kautta ei ole odotettavissa niinkään suuria parannuksia työväen oloissa, vaan että sen lisäksi tarvitaan ammatillista järjestäytymistä. Vasta kolmisen vuotta sitten saatiin meillä syntymään ammattijärjestö, joka heti syntymästään saakka on saanut kestää ankaria työtaisteluja koska työnantajien puolelta on koitettu kaikella mahdollisella tavalla saada ammattijärjestön toiminta lamaantumaan. Suuri paino puolueen keskuudessa olisikin tästälähin pantava ammatilliselle järjestäytymiselle sillä ilman sitä ei ole työväenliikkeellä tulevaisuutta.
Mitä erittäinkin naisiin tulee, on heidän ammatilliselle järjestäytymiselle pantava suurempi merkitys kuin ennen. Ammattijärjestönkin velvollisuus olisi, jo yksistään oman edun kannalta, perustaa erikoinen naisvirkailijan toimi ammattijärjestön yhteyteen, joka huolehtisi agitatsionista naisten keskuudessa. Mutta luultavasti tällaista virkaa ei tulla perustamaan ainakaan ennen ammattijärjestön edustajakokousta. Eikä näinollen voitaisi ajatella, että naisliitto jatkamalla toimintaansa entiseen tapaansa liittäisi siihen tiukemmin kun ennen naisten ammatillisen agitatsionin ehkä samaan tapaan kuin Norjassa ja Sveitsissä. Sitä varten voitaisi anoa Suomen ammattijärjestöltä vakituista avustusta. Tämän lisäksi olisi puolueen entiseen tapaansa avustettava Naisten liittoa. Jos tämä toimenpide hyväksyttäisi, voisi liitto edelleen pitää vakituisen sihteerin joka voisi kokonaan antautua liiton palvelukseen, ollen samalla luennoitsijana ja naisten ammatillisena järjestäjänä. Täten järjestämällä täyttäisi Naisliitto sen tehtävän mikä sille kuuluu, olla herättävänä voimana siksi kunnes aika osoittaa ettei välimuotoja tarvita.
Ylläolevan perusteella ehdotamme, että sos.-dem. Naisliiton sihteerin toimi pysytetään entisellään".
Liittotoimikunta.

Enempi huomiota maalaisnaisten kehitykselle ja järjestäytymiselle.

"On hyvin tunnettua, miten suuri on tietämättömyys maalaisnaisten keskuudessa. Myöskin järjestäytyminen edistyy maalaisoloissa ylen hitaasti. Syynä maalaisnaisten hitaaseen yhteenliittymiseen on paljon maalaisolojen jälelle jäänyt kehitys. Kapitalismin vaikutus ilmenee vähemmän räikeästi maaseudulla, sillä pääomain kasaantumista ja toiselta puolen joukkokurjuutta, eli toisin sanoen yhteiskunnallisia luokkavastakohtia ei niin räikeästi esiinny kaikkialla maaseutupaikkakunnissa kuin kaupungeissa. Myöskin kirkollinen pimitys on maaseudulla vaikuttavampi kuin kaupungissa.
Kuitenkin on maalaisköyhälistö saman yhteiskunnallisen luokkaherruuden nylkemä kuin kaupunkilaisköyhälistö. Yhteinen on myös vapautuksen tie: sosialidemokratinen luokkataistelu. Sentähden on ylen tärkeää maalaisnaisten vapautumisen vuoksi saada heidät mukaan köyhälistön riveihin.
Mutta tähän vaaditaan agitatsioonia ja jatkuvaa valistustyötä.
On saatu huomata, että monet maaseutujen naisosastot kituvat jäsenten vähyydestä, vieläpä puuttuu itse osaston jäseniltäkin käsitystä miten olisi toimittava. Tarvittaisiin siis saada puhujia, jotka innostaisivat näitä osastoja ja yleensä maalaistyöläisnaisia vakavaan työhön itsensä kohottamiseksi. Onkin syytä ajatella, eikö naisliittotoimikunnan entistä enemmän pitäisi ruveta tähän puoleen naisten herätystyössä panemaan huomiota. Ehdotamme siis naisliiton edustajakokousta päättämään: että vastaisessa työläisnaisten herätys- ja valistustyössä on naisliittotoimikunnan entistä enemmän kohdistettava työtään maaseudun työläisnaisiin".
Enson Naisosasto.

____________

Ihanneliittotyön järjestäminen.

"Ihanneliittotyö" ja sen tarkoitus alkaa olla maassamme jokseenkin yleisesti tunnettu. Kun hallitusherratkin ovat jo sen huomanneet ja ryhtyneet omalla tavallaan sitä harrastamaan, on se ollut omansa levittämään tietoa ihanneliitoista ja niiden toiminnasta yhä laajemmalle. Ensimäisistä ihanneliittoyrityksistä onkin jo kulunut 7 - 8 vuotta, mikä aika on ollut kyllin pitkä niiden toiminnan vakiintumiseen. Ilahduttavaa on mainita, että nykyisin toimii maassamme kymmeniä ihanneliittoja, joiden jäsenluku nousee tuhansiin. Mitään loistavia nämä numerot eivät kyllä ole verrattuina työläislasten suureen lukumäärään, mutta näin alkuaikoina ei voida vallan mahdottomia vaatiakaan. Pääasia on se, että tämä liike on voitu järjestää jollekin vakavammalle pohjalle.
Tässä yhteydessä ei tarvitse lähemmin lähteä selvittämään ihanneliiton tarkoitusperiä, koska se ilmankin tiedetään. Jokaisen aatesuunnan, joka aikoo tulevaisuudelta jotain odottaa, täytyy pitää huolta kannattajajoukkonsa kasvamisesta. Silloin kohdistuvat katseet ennen kaikkea nuorisoon. Nuorisosta nousee uusi polvi yhteiskuntaan ja siitä on hyvä mahdollisuus saada runsaasti kannattajia sosialidemokratisille aatteille. Tarvitsee vaan aikanaan yhtyä sille antamaan aatteistamme tietoja. Kasvatuksesta näet suuresti riippuu, mihinkä suuntaan kukin yksilö yhteiskunnassa lopullisesti kehittyy. Tämä seikka on oivallettu meidänkin liikkeessämme ja se on synnyttänyt ajatuksen ihanneliittojen järjestämisestä. Kun naiset, lasten kasvattajana, ovat lähimpänä tätä kysymystä, on ollut luonnollista, että sosialidemokratiset naisjärjestöt ensi sijassa ovat joutuneet asiaan käsiksi, sitä järjestämään ja ohjaamaan. Myönnettäköön, että muutamilla paikkakunnilla on hyvinkin innokkaasti ja parhaansa mukaan toimittu asian hyväksi, mutta paljon on lyöty laiminkin. Tämä olisi saatava korjaantumaan. Ainakaan ei saisi löytyä yhtään huomattavampaa työläisseutua, jossa ei ole ihanneliittoa. Ihanneliittojen lukumäärä täytyy saada kohoamaan satoihin ja jäsenmäärä kymmeniin tuhansiin, silloin vasta voimme jommoisellakin tyytyväisyydellä asiaa katsella. Ennenkuin sellaiseen tulokseen päästään, tulee meissä löytyä paljon toimintatarmoa ja uhrautuvaisuutta. Mutta sitähän meillä täytyy olla, kun on yhteisen asiamme edistys kysymyksessä.
Alku on aina hankalaa. Sitä se on ollut tässäkin työssä. Sentähden ei voida siltä vielä liikoja vaatia. Mutta tulevaisuuden varalta on katsottava, että saataisiin siitä mahdollisimman hyvät tulokset. Ja nyt kun liike alkaa lähennellä jo kymmenen vuoden ikää täytyy alkaa siltä vaatia enempää kuin ensimäisinä vuosinaan. Vaan ennenkuin sellaisia suurempia vaatimuksia voidaan asettaa, on pidettävä huolta siitä, että liikkeellä todella on mahdollisuuksia tuollaisten parempien tulosten antamiseen. Siihen puoleen asiassa tahdonkin nyt kiinnittää päähuomion. Kun pidän ihanneliittojen tarpeellisuuden ilman muuta selvänä asiana, tahdon kajota siihen seikkaan, miten saataisiin ihanneliittojen toiminta kehitetyksi yhä enemmän tarkoitustaan vastaavalle kannalle.
Kaikkein ensimäisenä ja tärkeimpänä asiana ihanneliittojen toiminnan edistämisessä on mielestäni pidettävä yhtenäisyyden aikaansaamista maan kaikkien ihanneliittojen kesken. Sen tarkoituksen toteuttamiseksi tarvitaan jonkinlainen johtava toimikunta, jonka palveluksessa pitäisi olla vakinaisesti palkattu henkilö. Hänen toimenaan olisi ihanneliiton neuvontatyö. Hän voisi olla ehkä suurimman osan ajastaan matkoilla opastamassa eri paikkakunnilla ihanneliittojen järjestämistä sekä ennen perustetuissa ihanneliitoissa järjestämässä niiden toimintaa. Väliaikoina olisi kirjevaihto ja kirjeellisten neuvojen antaminen hänen tehtävänään. Kun välttämätön tarve vaatii silloin tällöin toimeenpanemaan ihanneliittojen opettajain kursseja, tulisi näiden kurssien johtaminen luonnostaan kuulumaan tälle henkilölle. Kun puolueen taholta luultavasti tulee ensi puoluekokouksessa myönnettäväksi sos. dem. naisliitolle vakinainen avustus, niin olisi tuosta avustuksesta runsas osa käytettävä siten, että saataisiin palkatuksi vakinainen toimitsija tätä tarkoitusta varten. Samalla huomautettakoon, että naisliiton ja muiden ihanneliittotyön harrastajain pitäisi koettaa parhaansa mukaan vaikuttaa, että puolueen myöntämä avustus tulee riittävän suureksi ja vielä parempi että saataisiin erikoinen määräraha ihanneliittotyötä varten.
Toisena tärkeänä seikkana pidän ihanneliittokirjallisuuden kehittämistä. Se on toistaiseksi kerrassaan köyhä. Joitakin pikku kirjasia on siitä julaistu ja viimeksi allekir-
joittaneen toimittama opas. Siinä kaikki. On selvää, ettei sellaisilla pitkälle potkita, varsinkaan kun ne julkaistutkaan eivät mitään täydellisiä ole. Oppaan täydennykseksi tarvittaisiin kaikkein ensiksi siihen sovitettu lukukirja, jota voitaisiin käyttää liittolaisten itsensä luettavana. Nuorempia ihanneliittolaisia varten voisi olla myös liiton tarkoituksen mukainen satukirja. Jos sitäpaitsi tahdotaan jollakin tavoin muuttaa liiton toimintamuotoja, olisi oppaankin uudistus välttämätön.
Mitä sitten tulee liiton toimintasuunnitelmaan, olisi se mielestäni pidettävä yleensä entisen suuntaisena. Mutta kun viime vuoden kuluessa näyttää virinneen erikoinen into englantilaismalliseen partiopoikaliikkeeseen, niin lienee paikallaan, että ihanneliitoissakin kiinnitetään jonkun verran huomiota siihen puoleen asiata. Jotkut näyttävät haaveilevan oikein erikoista työväen partiopoikaliikettä, mutta niin pitkälle menemiseen ei nähdäkseni ole mitään järkevää syytä. Ensinnäkin estää siitä ne kalliit vaate- y. m. laitteet, joita porvarien järjestämissä partiopoikaliitoissa tarvitaan. Ja toiseksi on mielestäni liikaa, että lasten ajatukset kiinnitetään yksinomaan retkeilyihin, kuten näissä tehdään. Kohtuus on paras kaikessa. Niinpä tässäkin asiassa voidaan löytää kohtuus siten, että tietopuolista opetusta annetaan ihanneliitoissa entiseen tapaan, mutta sen ohessa kiinnitetään huomiota myös urheiluun ja luonnonhelmassa tapahtuviin retkeilyihin. Niillä ollessa voidaan myös selostella kaikkia eteen sattuvia asioita aatteemme mukaisessa hengessä. Partiopoikaliikettä on epäilemättä osaltaan edistänyt myös turhamielisyys. Erikoiset puvut ja merkit näet miellyttävät lapsen mieltä. Jos tälle seikalle annetaan jotain merkitystä, niin mikään ei estä ihanneliitoissakaan ottamasta käytäntöön jotain yhteistä merkkiä, jonka voi kiinnittää esim hattuun. Kokonaisia pukukappaleita ei missään tapauksessa voida meikäläisten kesken suunnitella. Edelläkerrotulla tavalla järjestäen luulisi partiopoikaliikkeen synnyttämät harrastukset voitavan hyvin yhdistää "ihanneliittojen" ohjelman puitteisiin.
Koska on erittäin tärkeätä, että kaikilla maan ihanneliitoilla ovat samat toimintamuodot, olisi annettava sos. dem. naisliiton toimikunnan sekä edellä puhutun johtavan toimikunnan (jos sellainen asetetaan) huoleksi laatia näille toimintasuunnitelma, jota kaikkialla olisi seurattava. Jos saataisiin palkatuksi vakinainen toimitsija, josta edellä on puhuttu, olisi hänen yhtenä tehtävänään oleva huolenpito siitä, että kaikki ihanneliitot todella toimivat samaan suuntaan, ettei niihin pääse sekottumaan mitään syrjäharrastuksia.
Lopputuloksena kaikesta tästä tahdon esittää:

1) "Liittokokous pitää ihanneliittojen toiminnan edelleen jatkamisen välttämättömänä ja katsoo sos. dem. naisliiton velvollisuuden olevan siitä huolehtia sekä kehittää eteenpäin".
2) "Ihanneliittojen toiminnan päätarkoituksena on pidettävä, kuten tähänkin asti, sosialidemokratisten tietojen jakaminen lapsille, jonka ohella kuitenkin entistä enemmän kiinnitettäköön huomiota urheiluun sekä retkeilyihin luonnon helmassa".
3) "Että ihanneliittotyö saataisiin vakavalle pohjalle, on ryhdyttävä ponteviin toimiin vakinaisesti palkatun ihanneliittotyön ohjaajan saamiseksi, joka toimitsija saisi yhdessä erikoisen johtavan toimikunnan kanssa huolekseen ihanneliittojen toiminnan lähemmän järjestelyn".
4) "Ihanneliittotyössä tarvittavaa kirjallisuutta on liiton toimesta julaistava".
Anton Huotari.

___________

Elintarpeiden kallistuminen.

Motto: "Oi jumala! Miks' leipä niin kallista on, ja ihmisen liha ja veri niin halpaa"!

Suurtuotannollisen ajanjakson huomattavimpina ilmiöinä joka maassa on, että yhtärinnan teollisuuden kehittymisen kanssa elintarpeiden hinnat näyttävät kohoavan ja lopuksi tulevan niin kalliiksi, ettei se ole enään sopusoinnussa terveen ja luonnollisen kehityksen kanssa. Tosin väitetään ja todistellaan, että ovathan samana aikana työpaikat kohonneet siksi huomattavasti, että ne korvaavat sen eroituksen, joka on havaittava yksilön tuloissa ja menoissa elintarpeiden kallistumisen vuoksi. Mutta tosiasia on, että samalla kun palkat ovat kohonneet, ovat myöskin Lisääntyneet yleiset sivistys- ja elantotarpeet, joten palkkojen kohoaminen on ollut ainoastaan näennäistä, eikä todellista laatua. Vaikka nykyajan työläinen saakin enempi palkkaa, kun työläinen sai esim. suurtuotannon alkuaikoina, huokaa hän kuitenkin yhtä tuskallisesti kuin tämäkin: miksi leipä on niin kallista ja ihmisen liha ja veri - työvoima — niin halpaa.
Vaikka tuotantoa on suunnattomasti lisätty ja parannettu elintarpeidenkin valmistamisen suhteen, ja vaikka työtavoissa on otettu suuria edistysaskeleita, ovat kaikesta tästä huolimatta hinnat huomiota herättävässä määrässä nousseet. Se synnyttää puutetta ja häiriötä huonommassa taloudellisessa asemassa olevien keskuudessa. Päivä päivältä lisääntyy pelko siitä, kuinka korkealle hinnat kohoovatkaan, jos tuota nousua ei ajoissa keskeytetä. Se pakottaa yhä uudelleen ja uudelleen supistamaan välttämättömiä tarpeitaan. Sentähden on kysymys kylläkin vakava. Mistä ovat sitten syyt haettavat elintarpeiden kallistumiseen? Vastaus on selvä. Syyt lepäävät olevan yhteiskuntajärjestelmämme olemuksessa, etupäässä sen verotuspolitiikassa. Nykyisessä yhteiskunnassahan sälytetään kaikki mahdollinen rasitus vähäväkisten kannettavaksi. Porvarillinen valtiovalta tarvitsee suunnattoman joukon tuloja menojensa peittämiseksi. Omasta pussistaan eivät vallassa-olijat halua paljon hellittää ja sen vuoksi ei ole olemassa n. k. omaisuus- ja tuloveroja kuin nimeksi. Näistä saadut tulot eivät riitä. On keksitty uusia tulolähteitä; niistä ovat huomattavat välilliset verot, etupäässä tullimaksut. Tullia kannetaan meillä melkein kaikista ulkoa tuotavista tavaroista. Vapautettuja siitä ovat olleet ainoastaan viljat ja jotkut teollisuustuotteiden raaka-aineet. Nämä tullimaksut ovat tulleet työläisluokan varsinaiseksi taakaksi. Vuosi vuodelta ovatkin ne lisääntyneet. Vuoteen 1908 on niistä saatu summa säännöllisesti noussut, kuten seuraavat numerot osottavat:

Tuottoluvut löytyvät toisaalla.

Seitsemässäkymmenessä kahdeksassa vuodessa on summa noussut vajaasta miljoonasta, alun kuudennelle kymmenennelle miljoonalle. Eikö olekin nopeaa edistystä? Tosinhan tavarain kulutuskin on suuresti lisääntynyt, mutta kyllä näille tavaroille on lisätty tulliakin. Tulli kohottaa useiden käyttötavaroiden kuten esim. sokerinhinnat puolella. Eikä suinkaan kaikki tämä verotus tule valtiolle. Suurin osa siitä joutuu teollisuusherrojen hyväksi. Nämä koettavat suojelustullien y. m. avulla nylkeä kuluttajia, minkä vain voivat. Hyvin huomattava tekijä on hintojen kallistumisessa kapitalistinen keinottelu. Tavaran hinnan väitetään riippuvan kysynnästä ja tarjonnasta. Siis jos tavaraa on paljo markkinoilla, pitäisi sen olla halpaa. Renkaat ja trustit ovat poistaneet kilpailun, joten hinnat pysyvät aina verrattain korkealla. Kapitalistit keksivät kyllä keinoja hintojen korottamiseksi. Hyvin tavallistahan on esim. varastojen vähentäminen hävittämällä osa varastosta. Jos esim. tulee hyvä viljavuosi, on viljan hinta vaarassa alentua. Tuon alenemisen voi ehkäistä esim. upottamalla muutamia laivalasteja viljaa mereen, kuten on tapahtunut. Samoin tehdään kahvin y. m. tavaroiden suhteen. Luimmehan viime talvena sanomalehdestä, miten New Yorkissa heitettiin mereen suunnaton joukko kananmunia, kun samaan aikaan työläisten keskuudessa vallitsivat työttömyys ja mitä huutavin nälkä. Näin tapahtuu silloin, kun teollisuus palvelee kapitalistien etuja. Jos elintarpeet eivät muuten pysy tarpeeksi kalliina, korotetaan ne keinotekoisesti välittämättä siitä, miten yhteiskunnan enemmistö voi suoriutua kalliiden hintojen vuoksi. Kalliista elintarpeista kärsii luonnollisesti pienempipalkkaiset s. o. työväki. Kaikkein enimmin siitä kuitenkin kärsii työläisluokan naiset. Ansiotöissä olevat naiset ovat niin perin huonosti palkattuja että heidän kaikkein vähemmin kannattaisi maksaa elintarpeistaan niin korkeita hintoja. Samoin työläisperheiden äidit saavat koettaa pienillä tuloilla tyydyttää suuren perheen tarpeet. Kuinka
usein nouseekaan perheen äidin rinnasta epätoivoinen huokaus vertaillessa tuloja ja elintarpeiden hintoja. Juuri nuo huolet tuovat ennenaikaisia harmaita hapsia, ryppyisiä poskia ja avonaisia hautoja.
Mistä sitten ovat haettava ne keinot, jolla tätä epäkohtaa voidaan vastustaa? Keinojen täytyy olla sopusoinnussa epäkohtien syiden kanssa. Kun syyt lepäävät olevassa järjestelmässä, täytyy järjestelmän perusteita muuttaa. Sosialidemokratista tietoisuutta ja valistusta on entistä enemmän levitettävä, etenkin naisten keskuuteen. Käytännöllinen toiminta on saatava vilkkaaksi ja eläväksi. Periaatteita on syvennettävä ja varmennettava. Ne parhaiten kaivavat porvarillisen järjestelmän perusteita.
Sosialidemokratian voiman lisääminen edellyttää, että voidaan suuremmalla tarmolla vaatia turmiollisia välillisiä veroja pois. Välilliset verot poistettuina halventuisivat elintarpeiden hinnat hyvin suuresti. Yhtenä keinona voi myöskin suositella osuustoimintaa. Se ehkäisee porvarillista keinottelua ja tavaroiden väärennystä. Se vähentää välikäsien voittoa ja siirtää tuon voiton kuluttajille itselleen.

Edelläoleviin perusteluihin nojautuen ehdotan päätettäväksi:

1) "Että levitetään yhä enemmän ja laajaperäisimmin sosialistista valistusta sekä käytännöllinen työskentely suunnataan siksi syvälle kansanjoukkoihin, että olevat yhteiskunnalliset olosuhteet perinpohjin muuttuvat toisiksi, työväestölle suotuisemmiksi";
2) "Että sosialidemokratinen puolue täydellä tarmolla vaatii ja pyrkii poistamaan välillisiä veroja suunnaten toimintansa etupäässä tullien ja kulutusverojen poistamiseen";
3) "Että sosialistiset naiset ryhtyvät tehokkaammin kannattamaan sosialidemokratisten periaatteiden mukaan johdettuja osuustoimintaliikkeitä, etenkin kulutuksen suhteen osuuskauppoja, sekä että voimakkaalla kiihoituksella hankitaan uusia tarmokkaita jäseniä niihin".

Hanna Ranta.

____________

Muutosehdotus naisliiton sääntöjen 10 §:lään.

"Naisliiton sääntöjen 10 §:lässä määritellään millä tavalla keskustelukysymyksiä liittokokoukselle esitetään seuraavasti:
"Ehdotuksia keskustelukysymyksiksi liittohallitukseen tekevät liittoon kuuluvat yhdistykset tahi osastot liittohallinnon määräämän ajan kuluessa. Samallainen oikeus on liittohallinnolla, joka lopullisesti päättää kysymykset, hankkii niille alustukset ja saattaa ne osastojen tietoon ja keskusteltaviksi hyvissä ajoin ennen liittokokousta".
Tarkastaessaan lähemmin tätä määräystä, sekä ottaen huomioon, niin hyvin v. 1909 pidetyn, kuin myös tänäkin vuonna pidettävän liittokokouksen valmistelujen myöhästymisen, jonka tähden osastoille ei enään jää riittävää aikaa evästyskeskusteluihin, huomaa selvästi, ettei sääntöjen tämä kohta ole täysin riittävä, koska se ensiksikin, kirjaimellisesti tulkittuna, estää liittoon kuuluvan yksityisen jäsenen tekemästä ehdotuksia liittokokoukselle, ollen samalla ristiriidassa käytännön kanssa. Toiseksi jättää se liittotoimikunnalle rajattoman vallan kysymysten "lopullisesta päättämisestä", joka sanamuoto jo itsessään on liiaksi epämääräinen. Ja kolmanneksi on se omiansa myöhästyttämään ehdotusten saattamista osastojen tietoon siksi ajoissa, että niistä todellakin ehditään osastoissa keskustella ja edustajia evästää.
Kansanvaltaisuusperiaatetta silmälläpitäen on kuitenkin tärkeää, että liittokokouksien päätökset muodostuvat osastoissa ennakolta toimitettujen keskustelujen ja tarkemman harkinnan tuloksiksi. Ehdotan sen vuoksi liittokokouksen hyväksyttäväksi liiton sääntöjen 10 §:län näin kuuluvaksi: "Liittokokouksen keskusteltavaksi saa liittoon kuuluvat yhdistykset tai osastot sekä jäsenet esittää asioita. Esitys otetaan liittokokouksessa käsiteltäväksi jos vähintäin 1/3 osa liittokokouksen äänivaltaisista edustajista kysymyksen esille ottamista puoltaa.
Esitykset ovat jätettävät liittotoimikunnalle viimeistään kahdeksan viikkoa ennen kokousta
ja julkaisee liittotoimikunta niin lähetetyt esitykset liiton äänenkannattajassa viimeistään viisi viikkoa ennen liittokokousta.
Myöhemmin esitettyjä asioita ei liittotoimikunta valmista liittokokoukselle, vaan jääpi niiden esille ottaminen riippumaan liittokokouksen päätöksestä".
Hanna Karhinen.

___________

Olisiko "Työläisnainen" laajennettava ja miten olisi lehti saatava mahdollisimman läheisesti naisjärjestöistä riippuvaksi ?

Tämän kysymyksen ovat edustajakokoukselle esittäneet Hyvinkään ja Kuusankosken naisosastot ja on liittotoimikunta jättänyt alustuksen laatimisen Työläisnaisen toimitukselle.

"Mitä Työläisnaisen merkitykseen ja tarpeellisuuteen tulee, niin lienee puolueessamme yleisenä käsitys, että köyhälistön naisten luokkatoiminnan virittäjänä ja sosialidemokratisen valistustyön tekijänä on Työläisnainen välttämättömän tarpeen vaatima. Sama tarvehan on synnyttänyt köyhälistön naisten lehtiä myös toisissa Europan maissa ja Amerikassa. Löytyy lukemattomia yhteiskunnallisia epäkohtia, jotka erittäin raskaasti kohdistuvat työläisnaisiin. Kapitalistinen herravalta painaa ikeenä niin hyvin valtiollisessa kuin kunnallisessa elämässä, niin taloudellisesti kuin henkisesti köyhälistön naista. Työväen luokan naisten lehden tehtävä on osoittaa jokainen tällainen puristus. Sen tulee surkeilematta kajota yhteiskunnan suojelemiin mätäpaiseisiin, tulee pöyhiä ummehtuneita katsantokantoja, luoda ilmaa ja valoa työluokan naisten maailmaan, sanalla sanoen, julistaa uutta maailmankatsomusta ja valloittaa sille kaikkein sorrettujen aivot ja sydämet. Sen tulee olla mukana tätä uudelle maailmankatsomukselle valloitettua joukkoa kasvattamassa taistelukuntoiseksi, luokka-tietoiseksi, joka omasta päämäärästään tietoisena luo uutta yhteiskuntaa, on aina jaikeilla oikeuksiaan puoltamaan.
"Työläisnaisen" tehtävä on siis suuriarvoinen ja kysyy yhä enemmän harrastusta jokaiselta työläisnaisen vapautusta harrastavalta. Tähän saakka on koetettu jakaa lehden pientä tilaa siten, että artikkelipuoli on käsittänyt noin puolet lehden tilasta ja on lehdessä siten julaistu sosialidemokratian periaatteita työläisnaisten valtiollista, ammatillista ja osuustoiminnallista toimintaa koskevia kirjoituksia. Sivistyskysymyksiä on "Työläisnaisessa" myöskin sosialidemokratian valossa voimien mukaan koetettu pohtia. Viime aikoina on lehdessä ollut pieni "kodin osasto", samoin on koetettu saada lehteen lyhyitä kirjotelmia kasvatuksen alalta. Noin puolet lehden tilasta on yhteensä annettu kaunokirjallisille palasille, osastojen toiminnalle, ulkomaan työläisnaisten riennoille sekä työläisnaisia koskeville tapahtumille ja uutisille. Täten toimittaessa on kuitenkin saatu kokea, että joskin toiselta puolen lehti on saanut vakinaisia avustajia työläisnaisten keskuudesta, niin lukijakunnan etenevä kehitys asettaa lehdelle yhä suurempia vaatimuksia sisällön arvokkuuteen ja monipuolisuuteen nähden. Tämä seikka on ilahuttavana asiana merkittävä, samalla kun on pidettävä huoli, että näin asetetut vaatimukset tulevat toteutetuiksi. Ja tätä varten olisi saatava yhä useammat järjestöjemme naiset ja työläisnaisten vapautusta harrastavat miehet lehteä avustamaan. Erittäinkin ammatillista liikettä koskevia artikkeleja ja uutisia ammattiosastojen toiminnasta, naisten työselkkauksista y. m. olisi saatava lehteen viljemmälti. Myöskin kunnallisen elämän alalla tapahtuvia naisia loukkaavia epäkohtia pitäisi entistä enemmän saada lehteen. Sellaisia esiintyy erittäin vaivaishoidon, kunnallisverotuksen ja koulutoiminnan alalla. Vain ani harvoin on näistä lehdelle tietoa annettu.
Yleensä on "Työläisnaisen" naisia koskevain uutisten antajain luku aivan vähiin supistunut. Ja nekin harvat, jotka jotain osuvaa lähettävät, tekevät sen niin myöhään, että saatuja tietoja ei toimitus voi käyttää. On useita työläisnaisia kunnallisissa luottotoimissakin, samoin monissa luottotoimissa s. d. puolueessa, mutta tietoja näistä ei koskaan toimitukselle lähetetä, vaan saa niitä haalia puoluelehdistä, jolloin ne tulevat "Työläisnaiseen" aivan vanhoina.
Kaikki tämä olisi korjattava ja samalla saatava lehden tilaajamäärä kohoamaan, että kannattaisi säännöllisesti painattaa lehdessä ainakin pari, kolme sivua petitillä, mikä vastaisi jonkun verran lehden laajennusta koska siten 2:lle sivulle saataisiin 3:n sivun teksti mahtumaan. Parasta olisi tietenkin se, että lehti voitaisiin laajentaa kookkaammaksi, vaan ei se liene vielä ensi vuoden alussa mahdollista.
Lehden tarkoituksenmukaisuus on myös riippuva siitä, että lehti on mahdollisimman läheisesti työläisnaisjärjestöjen oma. Tosin ei voida sitä juriidisesti siirtää naisosastoille enempää kuin naisliittotoimikunnalle mutta voivat naisten osastot tulemalla entistä lukuisammin "Työläisnaisen" osuuskunnan osuuksien omistajiksi, määrätä "Työläisnaisen" johdosta ottaen osaa Osuuskunnan kokouksiin. Täten tosin on eräiden osastojen puolelta ennenkin tapahtunut, mutta eivät läheskään kaikki naisosastot ja naisten ammattiosastot omaa osuuksia "Työläisnaisen" osuuskuntaan. Näinollen on "Työläisnaisen" kokouksissa pääasiassa olleetkin helsinkiläiset naisten osastot edustajainsa kautta asioita päättämässä. Läheisemmäksi olisi saatava myös "Työläisnaisen" ja maaseudun naisten osastojen suhde.

Tyytyen viittaamaan edellä esitettyihin näkökohtiin, ehdotamme, että sos. dem. Naisliittokokous päättäisi "Työläisnaisen" edistämiseksi kehoittaa
Lehden sisältöön nähden

1) "Naisten osastoja valitsemaan "Työläisnaista" varten kirjeenvaihtajia, jotka viipymättä lähettävät työluokan naisia koskevista erittäin mielenkiintoisista tapauksista lehdelle lyhyitä tietoja";
2) "Naistovereita niillä paikkakunnilla, joilla ei ole naisosastoja, rupeamaan "Työläisnaisen" kirjeenvaihtajiksi";
3) "Kynäilemään pystyviä naistovereita entistä enemmän lähettelemään työläisnaisten työoloja kuvaavia y. m. "Työläisnaiseen" sopivia kirjotelmiaan".

Lehden kustantamiseen ja levittämiseen nähden.

1) "Naisten osastoja valitsemaan tunnollisia asiamiehiä, samalla vastaten niiden toiminnasta";
2) "Yksityisiä tovereita toimimaan innolla lehden asiamiehinä ja "Työläisnaisen" osuuskunnan tilapäisjulkaisujen levittäjinä";
3) "Jokaista naisten osastoa ostamaan "Työläisnaisen" osuuksia, ja mikäli varat sallivat, valitsemaan edustajiaan "Työläisnaisen" syys- ja vuosikokoukseen".
"Työläisnaisen" toimitus.

__________

Sosialidemokratisen naisliiton toiminnasta

8 p. syysk. 1909 — 20 p. elok. 1911.

Viime vuosien valtiollinen ja taloudellinen taantumus on valitettavassa määrin veltostuttanut maamme työväenliikettä yleensä, vaan erittäinkin on tämän taantumisajan seuraukset huomattavissa työväenliikkeessä niissä piireissä joissa palkka-taistelu ei ole joka päivä asettanut persoonia välittömään sotaan kapitalismia vastaan. Senlaisena työväen osana mainittakoon m. m. maalaistyöväestö ja se osa naisia jotka eivät työskentele isommissa paikkatyöliikkeissä ja niin ollen eivät ole olleet tilaisuudessa, tai ovat olleet liian kykenemättömiä kohdistamaan taistelunsa taloudellisten kurjien olojensa parantamiseksi yhteenliittymisen kautta. Kun kouraan tuntuvia taloudellisia etuja ei ole saavutettu ja näyttääpä eräissä tapauksissa vaikealta saavuttaakin ja kun sosialidemokratinen
sivistys ei ole kovin korkealla, niin tämmöinen asiain tila on omiansa synnyttämään työläisissä toivottomuutta ja siten heikentää luottamusta yhteenliittymisen auttavaan voimaan. Tällaisissa vaikeissa oloissa on sosialidemokratinen naisliitto saanut toimia. Siksi onkin työ vaivaloista, vähän tuottavaa ja kysyy paljon voimia, enempi kuin sosialidemokratisella naisliitolla on ollut käytettävissä, tuottaaksensa tarkoitustaan vastaavia tuloksia. Sen lisäksi ahdas taloudellinen asema, ennakkoluuloisuus ja jokseenkin yleinen mielipide naisen vähemmästä välttämättömyydestä olla mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, ovat tekiöitä, joita ei ole vähäksi laskettava kun niitä vastaan joutuu taistelemaan vähillä työvoimilla. Siksipä onkin sosialidemokratisen naisliiton osastojen toiminta ollut vaivaloista ja väsähtänyttä, vaan toivoa köyhälistön naisten itsetietoisuuteen heräämisestä, oikeuksiensa valvomisessa, ei ole kadotettu, vaan on sekä liittotoimikunta, että naisosastot koettaneet tehdä voitavansa työväenluokan naisten valistamistyössä josta lähemmin olkoon yksityiskohtaisemmin mainittu.

Liittotoimikunta ja liittoneuvosto.

Lahden edustajakokouksessa muutettiin liittotoimikunta Viipurista Helsinkiin ja tulivat silloin toimikuntaan valittua Hilja Pärssinen, Miina Sillanpää, Sandra Lehtinen, Olga Kivekäs, Anna Kivilahti, Olga Merisaari ja Ida Aalle vakituisiksi ja varajäseniksi Emmi Huttunen, Maria Laine, Fiina Pietikäinen ja Paula Saari. Puheenjohtajana on toimikunnassa toiminut Sandra Lehtinen vakituisena ja Ida Aalle varapuheenjohtajana, sekä rahastonhoitajana ja sihteerinä Aura Kiiskinen.
Liittoneuvostoon on kuulunut: Aura Kiiskinen Viipurista, Hilda Herrala Kemistä, Anni Huotari Tampereelta, Rautelin Lahdesta, Olga Tainio Turusta, Hanna Karhinen Terijoelta, Aino Enberg Elisenvaarasta ja varajäseninä: Alma Jokinen Hämeenlinnasta, Aino Takala Jyväskylästä, Elviira Vihersalo Turusta ja Tilda Helve Kuopiosta.
Liittotoimikunta on edellämainitun toimintakauden aikana kokoontunut 42 kertaa ja liittoneuvosto 3 kertaa, joista on pöytäkirjaan merkitty 243 §.
Liittotoimikunnan kokouksiin on toimikunnan jäsenet ottaneet osaa seuraavasti: Miina Sillanpää 36 kertaa, Sandra Lehtinen 32, Hilja Pärssinen 28, Anni Kivilahti 28, Olga
Merisaari 21, Olga Kivekäs 20, Ida AaIle 20 sekä varajäsenet Emmi Huttunen 26, Maria Laine 21, Fiina Pietikäinen 6 ja Paula Saari 3 kertaa.

Liiton valistustyö.

Lahden edustajakokouksen päätöksen mukaisesti ei liittotoimikunta tänä toimintakautena ole harjoittanut n. s. lentävää agitatsionia, vaan on valistustyö järjestetty luentojen muodossa. Vuonna 1909 lokakuun 18 p. päätettiin, että järjestettäisiin luentoja maan kaikissa muissa vaalipiireissä, paitsi Lapissa, keskimäärin 4:ssä tai 5:ssä paikassa kussakin vaalipiirissä, vähintäin 6:si luentoa aina paikassaan. Tätä järjestelmää sittemmin toteutettiin niin paljon kuin varat riittivät, vaan päätetty suunnitelma täytyi kumminkin kesken talven keskeyttää varojen puutteessa, vaikka naisosastotkin koettivat luentoja avustaa vapaaehtoisilla lahjoilla. Luentoja kumminkin ehdittiin pitää 12:sta vaalipiirissä 75 eri paikassa, yhteensä 202 luentoa 15:sta eri aineesta. Valitettavasti jäi useissa niissäkin paikoissa luennot pitämättä mistä oli saatu avustustakin jo sitä varten.
Vuoden 1910 lopussa ja 1911 alussa järjestettiin luennot puolueen järjestämien luentojen yhteyteen, joita pidettiin kaikissa vaalipiireissä, yhteensä 23 eri paikassa. Luentoja, puheita ja esitelmiä on toimintakautena pidetty 359, 23,570 kuulijalle 125 eri paikassa, seuraavista aineista: Kunnallispolitiikka 110, naisten ja lasten työn suojelus 85, ammatillisesta järjestäytymisestä 46, oppivelvollisuudesta 15, eduskuntatyöstä 12, vaivashoidosta 2, vanhuudenvakuutus 2, militarismi 6, valtiollinen asema 58, uskonnonvapaus 3, työväen suojeluslait 8, naisten järjestäytymisestä 10, sosialismin historia 2. Puhujina ja luennoitsijoina ovat esiintyneet Aura Kiiskinen, pitäen 226, Tilda Kaihosalo 51, Hilda Herrala 34, Miina Sillanpää 19, Maria Raunio 13, Santeri Saarikivi 6, Sandra Lehtinen 5, Jalo Kohonen 4, Oskari Tokoi 3, Jussi Raitio 3, Nestori Valavaara 1 puheen. Tämän lisäksi on liittotoimikunta välittänyt tilapäispuhujia juhlatilaisuuksiin. Liiton valistustyön avustamiseksi anoi liittotoimikunta v. 1910 Kansanvalistusseuralta 2,000 mk. suuruista avustusta luentojen pitämistä varten, vaan tämä yritys epäonnistui, Kansanvalistusseuran ilmoituksen mukaan siitä syystä, että Kansanvalistusseura ei saanutkaan Eduskunnan sille myöntämää rahamäärää.

Puolueopisto.

Puolueessamme on useamman vuoden ollut hankkeenalaisena puolueopiston aikaansaaminen ja jokseenkin varmalta näytti jo, että opisto pääsisi alkamaan v. 1910 lopussa eli viimeistään tämän vuoden alussa. Niinpä sos.-dem. naisliittotoimikuntakin tahtoi tehdä voitavansa asian hyväksi, koettamalla saada varoja kokoon avustuksien jakamista varten opistoon aikoville naisille. Kun v. 1910 oli liiton 10:es toimintavuosi, niin kehoitti liittotoimikunta naisosastojen toimimaan kesäjuhlia liiton 10-vuotispäivänä ympäri maan, joista sitten luovutettaisiin 10 % puhtaasta voitosta liittotoimikunnan jaettavaksi avustuksina julkisen anomuksen perusteella opistoon aikoville naisille. Saman vuoden 25 p. syyskuuta pidetyssä liittoneuvoston kokouksessa päätettiin kiertokirjeellä kehoittaa naisosastoja toimimaan iltamia joulunpyhien aikana opistoon pyrkivien naisoppilaitten hyväksi ja luovuttamaan sitä varten pidetyistä iltamista saadut varat sos.-dem. naisliittotoimikunnalle, stipendien jakamista varten naisoppilaille. Stipendejä olisi tullut jaettavaksi liittoneuvoston päätöksen mukaan kolme. Edellämainitut toimenpiteet eivät tosin suuria tuottaneet, vaan alku oli asialle kumminkin saatu johon on hyvä lisätä. Eri osastot tilittivät liittotoimikunnalle yhteensä 159: 36 opistorahastoon.

Ihanneliittotyö.

Lahden edustajakokouksen päätöksen mukaisesti valittiin 4 p. lokak. 1910 erikoinen ihanneliittotoimikunta, johon liittotoimikunnan puolesta valittiin Hilja Pärssinen, Olga Merisaari ja Aura Kiiskinen, sekä liittotoimikunnan ulkopuolelta Josua Järvinen. Puoluetoimikuntaa kehoitettiin valitsemaan puolestansa yksi jäsen. Puoluetoimikunta sittemmin oli valinnut Hilja Pärssisen, joten Pärssinen olisi joutunut edustamaan kahta persoonaa. Tämä sekavuus kumminkin ratkaistiin siten, että liittotoimikunnan puolesta valittiin Pärssisen tilalle Anni Kivilahti ja Pärssinen jäi puoluetoimikunnan valitsemana jäsenenä. Näistä kumminkin on kesken toimintakauden eronnut toimikunnasta Pärssinen ja Järvinen, joiden tilalle valittiin toverit Betty Valkonen ja Jussi Railo. Toimikunta on puoluetoimikunnalta saanut käytettäväkseen 700 mk. ihanneliittotyön edistämiseksi, joka on käytetty seuraavalla tavalla: Enson Työväenyhdistyksen Nais-
osasto pani toimeen opettajakurssit heinäk. 14 — 28 p:nä 1910. Kursseille lähetettiin ihanneliittotoimikunnan puolesta Maria Laine kurssien ohjaajaksi. Kursseilla pidettiin luentoja materialistisesta historian käsityksestä, kasvatus- ja opetusopista, militarismista ja siveysopista, yhteensä 12 luentoa, laulunopetusta 23 tuntia, leikkiä 12, näytetunteja 20 ja koetunteja 35. Helsingissä pantiin koko maata käsittävät opettajakurssit toimeen viime syksynä, eli lokakuun 23 p:stä 5 p:vään marraskuuta 1910. Kursseilla oli luentoja yhteensä 17 tuntia viideltä eri luennoitsijalta ja jakaantuivat ne seuraavasti:

Hilja Pärssinen opetus- ja kasvatusopista 4 luentoa.
O. Tokoi militarismista sekä osuustoiminnasta 4 luentoa.
K. Manner sosialistisesta tuotannosta 3 luentoa.
Maria Laine rikkauden synnystä 2 luentoa.
Anton Huotari tuotannon kehityksestä 4 luentoa.

Näytetunteja annettiin 8:n ja harjoitustunteja 13:sta, laulun opetusta 6 tuntia, leikinopetusta 12 tuntia. Sittemmin lähetettiin toimikunnan puolesta 8 - 30 päivään huhtikuuta 1911 kiertävä ihanneliittotyönneuvoja, neiti Tilda Kaihosalo, joka kävi Tainionkoskella, Ensossa, Viipurissa, Kotkassa, Kymissä, Kymin Korkeakoskella ja Tiutisessa sekä Popinniemessä, Lahdessa ja Riihimäellä, pitäen esitelmiä ja antaen näytetunteja, sekä käytännöllistä ohjausta ihanneliittotyössä. Lahden edustajakokouksen päätös olisi kyllä velvoittanut toimikunnan paljon suurempiin toimiin, m. m. vakituisen ihanneliittotyön toimitsijan palkkaamiseen ja lastentajuisen kirjallisuuden kustantamiseen, vaan toimikunnan on ollut mahdoton toteuttaa edustajakokouksen päätöksiä varojen puutteessa. Toimikunta on kumminkin ryhtynyt toimittamaan lasten lukukirjaa jonka pitäisi jo ilmestyä tänä syksynä, jos ei voittamattomia esteitä tule. Kirjan tekijäksi on lupautunut kirjailijatar rouva Hilda Tihlä. Niinkuin edellä on mainittu on toimikunta saanut puoluetoimikunnalta ainoastaan 700 mk. käytettäväkseen ihanneliittotyön edistämiseksi. Sen lisäksi on muutamat naisosastot lahjoittaneet kiertävän toimitsijan palkkaamiseksi yhteensä 80 mk.
Kun viime talvena useimmilla paikkakunnilla porvarit rupesivat perustamaan n. s. "partiopoikaliikettä" johon lienee liittynyt suuret joukot työläistenkin lapsia niin katsoi liitto
ja ihanneliittotoimikunnat tarpeelliseksi myöskin puolestaan ryhtyä vastapainotoimenpiteisiin. Toukokuun 29 p. sittemmin pidettiin liitto- ja ihanneliittotoimikuntien yhteinen kokous jossa tätä kysymystä käsiteltiin ja hyväksyttiin seuraavat ponnet väliaikaiseksi ohjeeksi ihanneliitoille:

1:o) että ihanneliitot yhä enemmän kohdistaisivat työnsä urheilu- ja leikkiharjoituksiin, sekä retkeilyihin, joihin osaa ottamaan totutettaisiin kaikki lhanneliittolaiset, sovelluttamalla harjotusten ja retkeilyjen rasittavuus eri ikäkausia ja terveydellisiä vaatimuksia silmälläpitäen, perustamatta silti erityisiä, yksinomaan lasten urheiluosastoja;
2:o) että yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi voidaan käytäntöön ottaa yhteinen merkki koko maassa. Sen lisäksi voitaisiin käyttää nauhamerkkejä jotka olisivat samanlaiset ja joiden suunnitteluun antaa ohjeita sos.-dem. naisliiton ihanneliittotoimikunta. Porvarillisten johtamien "partiopoikien" pukumallin mukaisia pukuja ei olisi otettava käytäntöön, ne kun tuottaisivat taloudellisiakin vaikeuksia;
3:o) että retkeilyille asetettaisiin sekä huvin, urheilun että myöskin tietopuolisen kehityksen tarkoitus, etenkin n, k. kotiseutuopetuksen soveltamiselta retkeilyjen ohjelmaan. Sitä käyttämällä voitaisiin helposti ymmärrettävässä muodossa lapsille selittää sellaisia tapauksia seudun menneisyyshistoriassa, joilla on työväestölle jotakin merkitystä, tai joissa selvemmin on nähtävissä taloudellisten voimien vaikutus historian kehityskulussa. Edelleen sen avulla voitaisiin havainnoliisesti opettaa lapsia tuntemaan luokkavastakohtia, niiden ilmenemismuotoja ja niiden syitä;
4:o) että retkeilyjen vaihtelevaisuudeksi, yritteliäisyyden ja rohkeuden sekä neuvokkaisuuden kasvattamiseksi lapsissa, olisi retkeilyillä viestinkuletus- y. m. samanlaisia harjoituksia järjestettävä;
45
5:0) että satujen ja kertomusten avulla kehitetään lasten käsitys- ja havaintokykyä sekä opetetaan sosialidemokratista maailmankatsomusta;
6:0) että ihanneliittojen opettajien olisi muiden aineiden lisäksi perehdyttävä myöskin terveysoppiin, voidakseen johtaa urheilu- ja leikkiharjoituksia sekä retkeilyjä myöskin terveydellisiä näkökohtia silmälläpitäen.

Toimikunnalla on ollut 11 kokousta, joissa on tehty pöytäkirjaan 40 pykälää.
Toimikunta on ollut kirjeenvaihdossa ihanneliittojen kanssa ja on lähettänyt neuvoja ja ohjeita uusien ihanneliittojen perustajille. Nykyään toimii toimikunnan tietojen mukaan 20 ihanneliittoa. Otaksuttavasti enemmänkin, vaikka toimikunnalle ei ole ilmoitettu.
Nyttemmin on painosta ilmestynyt toimikunnan toimittamana ihanneliiton jäsenkortti, joka on kaksiosainen ja sisältää velvoituslauselmia, eli n. s. kymmenet käskyt ihanneliittolaisille. Samoin on toimikunnalla tekeillä koko maata käsittävä ihanneliittolaisten merkki.

Ammatillinen toiminta.

Useamman kerran on liittotoimikunnan kokouksissa keskusteltu, miten sos.-dem. naisliitto voisi edistää naisten ammatillista järjestäytymistä ja erittäinkin, mitä olisi tehtävä semmoisten naisammattilaisten herättämiseksi, joilla ei ole omaa ammattiliittoa huolehtimassa agitatsionista. Sellaisia ammattikuntia ovat: kutojat, pesijät, silittäjät ja saunottajat. Päätettiin ruveta hommaamaan naisten ammatillisia agitatsionikokouksia, sekä perustamaan ammattiosastoja, missä se vaan käy mahdolliseksi. Sittemmin lähetettiin naisammattiosastoille kiertokirje, jossa kehoitettiin osastoja liittymään Sekatyöntekijäin ammattiliittoon, sekä samalla lähetettiin kirjelmän mukana Sekatyöntekijäin ammattiliiton säännöt. Kirjelmässä kehoitettiin osastoja kaikkialla hommaamaan suuria naisten ammatillisia agitatsionikokouksia, joihin aina olisi hankittava puhuja, joka alustaisi kysymyksen naisten ammatillisen järjestäytymisen välttämättömyydestä.
Edelleen on liittotoimikunta huolehtinut ammatillisesta
agitatsionista, velvoittamalla liiton luennoitsijan pitämään naisammattilaisilie kokouksia, sekä yleensä luentomatkoilla, missä enemmän työskentelee ammattityöläisiä, puhumaan ammatillisen järjestymisen välttämättömyydestä. Toimikunnan puolesta oli Sandra Lehtinen Voikkaalla, Kymissä ja Kuusankoskella, Aura Kiiskinen Turussa, Porissa ja Tampereella ja edellä mainittujen kaupunkien ympäristöltä kolme viikkoa ammatillisella herätysmatkalla. Yhteensä on pidetty 46:si ammattilaisten kokousta. Suomen Ammattijärjestö avusti tätä toimintaa antamalla liitolle 400 mk.

Julistuksia ja kehoituksia on toimikunta antanut osastoille seuraavasti:
Ensimäinen sisälsi kehoituksen lukurenkaitten perustamisesta ja yleensä Lahden edustajakokouksen päätöksen toteuttamisesta siinä kohdin, joka koski naisosastojen tarkoituksenmukaisuutta. Toisessa kehoitetaan naisosastoja ottamaan runsaslukuisesti osaa kunnallisjärjestöjen kokouksiin, puolueäänestykseen ja siten huolehtimaan aikomainsa edustajaehdokkaitten hyväksi valtiollisia vaaleja varten. Kolmantena julaistiin "Työläisnaisessa" ja kaikissa puoluelehdissä vaalijulistus "Äänestämään työläisnaiset". Vaalijulistuksessa perusteltiin muutamin sanoin sos.-dem. vaaliohjelman eri kohtia, sekä miksi työläisnaisten on äänestettävä sosialidemokraatteja. Neljäs, naisammattiosastoille, kehoitus sekatyöntekijäin liittoon liittymisestä. Viides, Liiton täyttäessä 10 vuotta, kehoitti toimikunta 10 - vuotisen toiminnan johdosta toimeenpanemaan yli maan naisten juhlia, joista sitten luovutettaisiin 10 % puhtaasta voitosta liitolle apurahojen myöntämistä varten puolueopistoon pyrkiville naisoppilaille. Kuudes, keskusteluiltojen ja ohjelmakokousten toimeenpanosta v. 1911. Seitsemäs edustajaehdokkaitten asettamisesta puoluekokoukseen sekä eduskunta äänestyksen osanotosta. Kahdeksas naisammattiosastoille osanotosta ammattijärjestön toimeenpanemille kursseille. Yhdeksänneksi, vaalijulistus työläisnaisille. Kymmenenneksi, kehoitus osanotosta kunnallisjärjestöjen toimeenpanemiin vastalausekokouksiin eduskunuan enemmistön menettelyn johdosta sosialistien laillisuusanomuksen yhteydessä. Yhdenneksitoista, lausunto väliaikaiseksi ohjeeksi ihanneliittotyöstä. Kahdenneksitoista, kehoitus edustajakokouksen valmisteluista.
Yleishyödyllisiä kysymyksiä on liittotoimikunta edistänyt siten, että sos.-dem. eduskuntaryhmän naiset jättivät liittotoimikunnan puolesta eduskunnan pankkivaliokunnalle anomuksen, jossa anottiin 3,000 mkan suuruista rahamäärää pienten lasten terveydenhoidon edistämiseksi Längmannin rahastosta. Tämä anomus tulikin huomioon otettua edellämainitussa valiokunnassa ja sittemmin eduskunnassa siten, että eduskunta myönsi liitolle 2,000 mk.
Nyttemmin on liittotoimikunta julaissut lääkäri Hannes Ryömän kirjoittaman kirjasen "Pienten lasten hoidosta", josta on otettu ensimäinen painos 5,000 kpl. ja toinen painos 3,000 kpl. Kirjasta on myyty osastoille 5 p:niä kpl., sekä osa jaettu ilmaiseksi. Edelleen on lääkäri Ryömä lupautunut kirjoittamaan toisen kirjasen, joka tulisi olemaan jatkoa edelliselle.
Hallituksen asettamalle talousopetuskomitealle annettu lausunto. Helmik. 8 p. 1910 oli toimikunta kokoontunut keskustelemaan lausunnon antamisesta talousopetuskomitealle talousopetuksen järjestämisestä, jota mainittu komitea oli pyytänyt.
Aluksi toimikunta lausui paheksumisensa siitä, että työläisnaisjärjestöt ovat kokonaan syrjäytetyt komiteaa kokoonpantaessa. Komitea pyysi liittotoimikunnan lausuntoa seuraavista asioista:
1) Olisiko tarpeellista, että työväen naisia varten perustettaisiin erikoisia kotitalous-ammattikouluja?
2) Jos niin on, kuinka pitkäaikaisia ja millä tavoin järjestettyinä ne parhaiten vastaavat tarkoitustaan? Ikä, pääsyehdot ja kurssimaksut?
3) Olisiko toivottava, että tämmöiset koulut olisivat kunnan kouluja, vai yksityisten hallussa olevinako ne paremmin menestyisivät?
4) Minkälaiseksi olisi varsinainen kotitalous-opetus täysi-ikäisille naisille kaupungissa paraiten järjestettävä? Päiväkö vai iltakurssit?
5) Mitä yleisiä tai erityisiä toivomuksia olisi komitealle lausuttava talousopetuksen järjestämiseen nähden.
Liittotoimikunta ei katsonut, kun järjestöt eivät ole asiaa pohtineet, olevansa valtuutettu yksityiskohtaista vastausta antamaan. Ainoastaan periaatteellisissa kohdin se ryhtyi mielipiteensä lausumaan.
Ensimäisen kysymyksen johdosta pidettiin vastustettavana käsitys erikoisista kouluista "työväen" luokkaa varten. Sen sijaan tulee koulujen olla yleisiä ammattikouluja. Kuitenkaan ei olisi niitä rakennettava taantumukselliselle "kotitalous" käsitteelle. Kotitalous entisessä merkityksessä katoaa. Palvelustoimi myös varsinkin kaupungeissa häviää. Tulevaisuus on keskuskeittiötoiminnalla. Siivous ja puhdistus y. m. tulevat ammateiksi. Sen vuoksi perustettakoon eri ammattien kouluja, joissa työtaidon oppiminen on pääasia eikä notkeaselkäiseksi "palvelijaksi" koulutus. Pyrittäköön tällä siihen, ettei nuorten tyttöjen tarvitse työtaitoa oppia emäntien riistovälineenä ollessaan, vaan että itsetietoisia eri työlajien ammattilaisia kehitetään.
Toiseen kohtaan vastauksen antaminen edellyttää, että tulisi olla tutkittavana ehdotelmia koulusuunnitelmista j. n. e. Niitä kun ei ollut, ei ryhdytty oppiaikaa ratkaisemaan, eikä myöskään alinta pääsy-ikää. Että koulun tulee olla maksuton, pidettiin välttämättömänä, samoin kuin sekin, että ravinto siellä on vapaa varattomille. Sen sijaan ei puollettu sisäoppilaitoksia.
Kolmas kohta: Koulujen tulee ehdottomasti olla kuntain perustamia sekä kannattamia ja osaksi valtion kustantamia. Yksityisistä laitoksista muodostuu varmaan kapitalisia keinottelulaitoksia.
Neljäs kohta: Kaupungissa ovat tietysti koulut paikallaan, sen lisäksi voidaan panna erilaatuisia iltakursseja toimeen.
Viides kohta: Koska näiden laitosten menestymisen ensi ehto on, että niissä käsitetään ruokatalouden ja kansan toimeentuloehtojen keskinäinen ja todellinen suhde ja koska osa kansaa elää elintarpeiden niukkuudesta alinomaa kärsien, niin on tärkeää, että näiden laitosten johdossa on kansantaloutta ja sosialidemokratiaa tuntevia henkilöitä. Suotavinta olisi, että sosialidemokrateja voitaisiin saada ammattikoulujen opettajiksi. Tällä ei kuitenkaan tarkoteta että ammatti-koulu olisi valtiollinen, uskonnollinen tahi muu kiihoituspaikka. Päinvastoin!
Ehdotuksemme nojautuukin siihen, että opettajiston työ menestyy parhaiten, jos hän on tosioloja tunteva.
Kirjallisuutta on toimikunta julaissut Lahden edustajakokouksen pöytäkirjan, josta otettiin 1,000 kpl. painos ja "Ulapalla" nimisen alpumin 10 - vuotisen toiminnan muistoksi. Alpumista otettiin 2,000 kpl. suuruinen painos, sekä "Pienten lasten hoidosta" nimisen kirjasen ensimäinen painos 5,000 ja toinen painos 3,000 kpl.
Nyttemmin on liittotoimikunta kustantanut naisosastoille valmiita sääntöjä, joista otettiin 8,000 kpl painos. Sääntöjen hinta on 5 p. kpl.
Lähetettyjen kirjeitten luku on 1,427 kpl. ja lähetettyjen pakettien luku 93 kpl.
Kansainvälistä kirjevaihtoa on liiton puolesta hoitanut toveri Hilja Pärssinen, samoin on toimikunta antanut kertomuksen liiton toiminnasta kansainväliselle naisten kongressille. Kansainvälisessä naisten kongressissa Köpenhaminassa oli liittoa edustamassa Lahden edustajakokouksen valitsema edustaja Ida Aalle sekä liittotoimikunnan antamalla, suosituskirjalla Hilda Herrala ja Aura Kiiskinen.

Liiton osastot.

Se yleinen taantumus, joka on ilmennyt yleensä puolueessamme viime aikoina, ei ole voinut olla vaikuttamatta myöskin naisjärjestöihin. Niinpä onkin vielä viime vuotenakin nukahtanut useita suurlakon innostuksessa perustettuja naisosastoja, sekä jäsenmäärä on vuosittain vähentynyt, nyt kumminkin on tämän vuoden alussa ollut huomattavissa jossain määrin jäsenmäärän lisäystä; v. 1909 lopulla oli liitossa 91 osastoa 1,956 jäsentä, v. 1910 lopussa 78 osastoa jäseniä 1,445, v. 1911 osastoja 84, jäsenistä ei saa tarkempia tietoja, kun eivät kaikki osastot vielä ole maksaneet tämän alkuvuoden veroja, vaan niistä osastoista päättäen, jotka ovat maksaneet veronsa tältä vuodelta, voi sanoa, että jäsenmäärä on kohoamaan päin. Osastojen luku on lisääntynyt 6:lla tänä vuonna.
Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja "Työläisnainen", perustettuna työläisnaisten ylimääräisen edustajakokouksen lokakuussa 1906 tekemän päätöksen nojalla, on ilmestynyt v. 1907 tammikuusta alkaen, tullen joka viikko 8 - sivuisena aikakauslehtenä. 4 mk. vuosimaksulla. Sen julaisemista on hoitanut tarkoitusta varten perustettu osuuskunta, jonka hallinto on sijainnut Helsingissä. Lehden varsinaisena toimittajana on ollut H. Pärssinen ja vastaavana M. Sillanpää. Avustajina on toiminut suuri joukko puoluetovereita sekä miehiä että naisia, selvitellen sosialidemokratisen puolueen periaatteellisia ja käytännöllisiä kysymyksiä, sekä jonkun verran ammatillista työväenliikettä.
Tilaajamäärä on lehdellä nykyään ollut 2,000 — 3,000 välillä.
Tilapäisjulaisuja on julaistu edelleen. "Työläisnaisen" kevätlehteä, samoin joululehteä painos 8 — 10,000. Sisältö pääasiallisesti kaunokirjallista. "Työläislapsen joulua" on myös edelleen kustannettu, painos 8 - 9,000.
V. 1908 alusta alkaen on saman osuuskunnan alotteesta ilmestynyt sos.-dem. lasten lehti "Ihanne" joka ensi vuonna jaettiin ilmaiseksi "Työläisnaisen" tilaajille, vaan sittemmin ainoastaan sen omille tilaajille. Sen hinta 8 - sivuisena, kerta kuussa pientä kokoa ilmestyvänä on 1 mk. 50 p. vuosikerta.
Painokannejuttuja on lehdellä ollut jo ennen mainitut kaksi, toinen Ihanteen luvattomasta ilmestymisestä joka vieläkin on ratkaisematta, ja toinen eräs kunnianloukkausjuttu lehdessä painetun novellin: "Kuvauksia erään tiilitehtaan oloista" johdosta, josta kirjoittaja Aleksi Päivärinta tuomittiin 2:si kuukautta linnaan. Haaste kolmanteen kanteeseen on toistaiseksi peruutettu, kun ei prokuraatorikaan kenraalikuvernöörin vaatimuksesta, ruvennut syyttäjäksi.
Lehti painetaan edelleen "Työmies"-lehden kirjapainossa.
Työläisnaisen tilaajamäärä joka ensin oli 4,000, vaan sittemmin meni alespäin 2,000:teen, on nyt taas jonkun verran nousemassa. Paljon tarvitsisi tilaajamäärän kumminkin kohota, ennenkuin lehti vastaisi todellista tarkoitustaan, ja ennenkuin lehti rupeaisi kannattamaan itsensä niin hyvin että se voitaisi samalla maksulia laajentaa ja sisältöä parantaa.

______________________