SDP:n tilastosta puuttuvat nimikaavakkeet
Sotasurmaprojekti/Lars Westerlund 20.9.2001

Tunnettua on, että SDP:n tilastosta puuttuu melko paljon nimikaavakkeita, mutta järjestelmällistä kuvaa aukkojen laajuudesta ja puutteiden laadusta ei ole. Tämän selvityksen tarkoitus on kartoittaa minkä verran nimikaavakkeita puuttuu ja pohtia syitä siihen. Selvitys on tehty monivaiheisena toimistotyönä: projektin johtaja on laatinut sen Panu Saukkosen tilastollisen valmistelun ja projektin tutkimusapulaisten tietojen ja kommenttien pohjalta.

Selvityksen keskeinen lähde on SDP:n tilaston nimikaavakekokonaisuus, sillä sotasurmaprojektin tallentaessa nimikaavakkeiden tietoja nimitietojärjestelmään, on samalla yksityiskohtaisesti tarkkailtu tallennettavaa aineistoa. Tällä tavalla on syntynyt tarkka kuva nimikaavakkeiden kattavuudesta ja niiden sisältämien tietojen laadusta sekä käyttökelpoisuudesta tutkimusta varten. Selvitys perustuu myös kirjallisuuden harvoihin mainintoihin SDP:n tilaston syntyvaiheesta. Näiden tietojen lisäksi on Työväen Arkiston johtaja Esa Lahtinen antanut valaisevia tietoja.

SDP:n tilaston syntyvaiheet
SDP:n tilasto koottiin kolmessa vaiheessa. Vuonna 1919 puoluetoimikunnan asettama tilastokomitea pyysi ensiksi paikallisosastoilta tietoja pelkästään surmansa saaneiden lukumäärästä ja vasta sen jälkeen lähetettiin nimikaavakkeita täytettäväksi. Arviotilastokaavakkeet surmansa saaneiden lukumäärästä lähetettiin puolueen kaikille kunnallistoimikunnille tammikuussa 1919, jolloin tarkoitus oli, että ne täytettäisiin etupäässä kunnallistoimikuntien kautta ja avulla. Ohjeissa sanottiin: "Kullakin paikkakunnalla, nimittäin pitäjässä, kauppalassa ja kaupungissa olisi siis paikallisen kunnallisjärjestön, tai missä kunnallisjärjestöä ei ole, muitten puoluejärjestöjen tai yksityisten puolueen jäsenten joko muodostettava komitea tai ainakin valittava joku henkilö asioista luotettavaa selvää ottamaan sekä sitä varten asettumaan kirjevaihtoon Puoluetoimikunnan Tilastokomitean kanssa". Vaikka arviolta ainakin kaksisataa kaavaketta palautettiin, ensimmäistä arviotilastohanketta ei koskaan viety sinänsä loppuun. Tämä johtui siitä, että nimikaavakkeiden keräämishanke aloitettiin jo kolme kuukautta myöhemmin ja sen yhteydessä pyydettiin tarkistettuja tietoja eri surmansa saaneiden lukumäärästä. Huhtikuussa 1919 tilastokomitea lähetti nimikaavakkeet kunnallistoimikunnille. Silloinkin lähdettiin siitä, että etupäässä kunnallistoimikuntien asettamat tilastokomiteat huolehtisivat nimikaavakkeiden täyttämisestä ja palauttamisesta. Täytetyt nimikaavakkeet pyydettiin palauttamaan jo toukokuun aikana. Ainoastaan isompien kuntien kunnallistoimikunnille annettiin lisäaikaa siten, että niiden tuli palauttaa nimikaavakkeet viimeistään ennen 30.6.1919.

Tietojen kokoaminen surmansa saaneista osoittautui kuitenkin sekä hankalaksi että aikaa vieväksi hankkeeksi. Vuonna 1924 ilmestyneessä muistoalbumissa "Kuoleman kentiltä" todetaan: "Tilastossa, missä on jokaisesta tilastoon merkitystä hankittu persoonalliset tiedot, puuttuu huomattava osa niistäkin kunnista, mistä tilastot on saatu kerätyksi, mutta on otettava huomioon, että on paljon kuntia, joista ei ole ensinkään saatu tilastoja" (s. 251). Jaakko Paavolaisen tutkimuksessa "Valkoinen terrori" vuodelta 1967 on eräitä lukumäärätietoja puuttuvista nimikaavakkeista. Näiden mukaan puuttuivat tiedot vuonna 1922 kokonaan 86 paikkakunnalta. Myöhemmin tuli jonkin verran lisätietoja, mutta koska tulos ei tyydyttänyt puoluetoimikuntaa, päätti se vuonna 1925 ryhtyä täydennystyöhön. Toimenpide ei kuitenkaan johtanut toivottuun tulokseen, sillä täydentäviä tietoja saatiin ainoastaan 749 kuolleesta (ss. 141-142). Tallennettaessa on lisäksi ilmennyt, että vuoden 1925 kaavakkeet ovat aikaisempaa kaavakeaineistoa epätarkempaa ja epäluotettavampaa varsinkin nimi- sekä syntymä- ja kuolinaikatietojen osalta.

Miksi eräiden kuntien nimikaavakkeet puuttuvat?
Jotta saataisiin kuva SDP:n tilaston aukoista, oli syytä laatia läänikohtainen luettelo niistä kunnista, joista ei ole nimikaavaketta. Projektin laatimassa luettelossa on lisäksi suluissa aina mainittu PT/Hartmanin tieto ko. kunnan surmansa saaneiden punaisten lukumäärästä. On käytetty PT/Hartmanin eikä projektin nimitietojärjestelmän lukumäärätietoja käytännöllisistä syistä, sillä PT/Hartmanin tietojen hyödyntäminen on käynyt huomattavasti nopeammin.

Tarkkaa ja yksityiskohtaista kuvaa nimikaavakkeiden puuttumisen syistä ei ole mahdollista rekonstruoida jokaisen kunnan osalta. Ilmeistä on kuitenkin, että syyt vaihtelevat kuntien paikallisolosuhteista riippuen. Tästä syystä luetellaan kahdeksan eri mahdollista syytä siihen, että tiettyjen kuntien nimikaavakkeet puuttuvat. Syyt saattavat olla seuraavat:

• Eräissä kunnissa ei tapahtunut surmatapauksia punaisten keskuudessa tai niistä ei ollut tietoja puolueen paikallisten aktivistien keskuudessa.
• Eräissä kunnissa ei ollut sodan aiheuttaman lamaannuksen jälkeen puolueen jäseniä, kannattajia tai muita henkilöitä, jotka olisivat ryhtyneet paikallisten surmatietojen kokoamiseen. Vaikka puolue osallistui sodanjälkeisinä vuosina valtiollisiin ja kunnallisiin vaaleihin menestyksellä, sen järjestökoneisto elpyi vasta ajan myötä. Kun keräämishanke alkoi vuonna 1919, oli osuustoimintaverkosto se keskeinen järjestörakenne, johon puolueen toiminta paikallistasolla hyvin usein nojautui. Osuustoimintaväki keskittyi omiin asioihinsa ja yritti hoitaa puolueen asiat sen ohella, jolloin ei ollut mahdollista osallistua mm. nimitietojen keräämishankkeeseen täydellä panoksella.
• Surmatietojen kokoamistehtävä on voinut olla niin hankala, että sitä on saaduista ohjeista huolimatta siirretty tuonnemmaksi, jonka jälkeen asia on jäänyt roikkumaan. Puoluetoimikunnan tilastokomitean täyttämisohjeissa painotettiin: "Älkää lähettäkö meille ilmoituksia kuntanne jostain osasta, kylästä tai äänestysalueesta, vaan kootkaa tiedot pitäjän eri osista yhteen, täyttäkää luettelo ja laatikaa kertomus sitten kun koko aineisto on valmis ja lähettäkää meille koko kuntaanne koskevat tiedot yhdessä". Todennäköistä on, että tilastokomitean kehotus toimittaa ainoastaan mahdollisimman täydelliset ja kattavat kuntakohtaiset surmatiedot, tiesi monille paikallisaktivisteille ylivoimaista toimeksiantoa. Tuomo Linnainmaa on pro gradu -tutkielmassaan Turun ja Porin läänin surmansa saaneista punaisista vuoden 1918 sodassa (1966) lähteenään SDP:n puoluetoimikunnan pöytäkirjat todennut, että kerääjien tottumattomuus ja vaikeus saada kaikki tapaukset selville hidastuttivat työtä (s. 4-5). Lopuksi paikallistason suorittajille on jäänyt kaksi vaihtoehtoa; joko hankkeesta on luovuttu tai sitten vaillinaiset tiedot on toimitettu puoluetoimikunnalle. Eräänlainen kuvaava esimerkki viimeksi mainitusta ratkaisusta on Helsingin kaupungin nimikaavakkeet, joista puuttuu useita satoja etunimiä ja joissa on muutenkin hyvin paljon epävarmoja, epämääräisiä ja hataria henkilötietoja. Vaikka kokoamistehtävä muodollisesti suoritettiin, epäonnistui se sisällöllisesti, sillä surmansa saaneista ei saatu kattavaa ja kohtuullisen luotettavaa tietoa. Eräissä kohdin on SDP:n tilastossa vaillinaisia saapuneita nimikaavakkeita vähintään useista kymmenistä kunnista.
• Paikallinen ilmapiiri on saattanut olla hyvin epäsuotuisa, koska paikalliset suojeluskuntalaiset ja teloittajat ovat voineet painostaa puolueen paikallis- aktivisteja luopumaan kokoamistehtävästä. Nimikaavakkeessa kysyttiin tietoja mm. teloittajista, joten ko. henkilöillä on ollut motiivi nimikaavakkeiden täyttämisen estämiseksi. Linnainmaan mukaan tietojen kerääminen oli vaikeata: "Punaisella puolella olleet olivat usein arkoja tekemään kunnissaan tiedusteluja kapinallisten uhreista, sillä siinä tehtävässä saattoi joutua tekemisiin ikävällä tavalla esimerkiksi suojeluskuntalaisten kanssa" (s. 4). Tutkimuksessaan "Salaliiton ääriviivat" (1987) on Martti Ahti kuvannut aktivistien maaliskuussa 1919 perustetun paikallisten suojeluskuntaverkostoon tukeutuvan ns. "Keskuksen" salaista tiedustelutoimintaa. Sen tehtävänä on seurata mm. paikallisten vasemmisto- ja ammattiyhdistysten sekä niiden toimihenkilöiden edesottamuksia. Toimintaohjeiden mukaan oli kaikki tiedustelun tulokset lähetettävä "Keskukselle" Helsinkiin. Tämän tiedustelukeskuksen johtomiehiin kuului mm. Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkö Ernesti Suolahti, jonka alaiset suorittivat pidätyksiä, kuulusteluja ja takavarikointeja sekä harjoittivat myös kirjesensuuria. Ko. "Keskus toimi ainakin vielä vuonna 1920, jolloin sen toiminta lisääntyvässä määrin yhdenmukaistettiin Etsivän Keskuspoliisin toiminnan kanssa (s. 79-89).
• Etsivä keskuspoliisi on saattanut takavarikoida osan täytetyistä nimikaavakkeista. Tiettävästi EK takavarikoi Lapveden/Lappeen nimikaavakkeet samalla kun tietojen kerääjänä toiminut Paavo Leskinen vangittiin. Hänestä tuli myöhemmin SKDL:n kansanedustaja. Takavarikointien johdosta on myöhemmin löytynyt asiakirjoja ja erään tiedon mukaan mahdollisesti joitakin nimikaavakkeitakin poliisiasemien vinteiltä. Yksittäisiä nimikaavakkeita on arveltu saattaneen päätyä myös Kansallisarkistoon. Vielä vuonna 1930, kun oli kulunut jo useita vuosia keräämishankkeen loppumisesta, takavarikoivat poliisiviranomaiset puoluetoimikunnan asiakirjoja ja niiden joukossa mahdollisesti myös SDP:n tilaston nimikaavakkeita. Osa näistä palautettiin Työväen Arkistoon, mutta osa on saattanut jäädä takavarikoijien haltuun. Esa Lahtinen epäilee kuitenkin, ettei lisätietoja tai nimikaavakkeita enää löydy vaan ne ovat hävinneet lopullisesti.
• Täytetyt nimikaavakkeet ovat kadonneet postissa matkalla puoluetoimikunnalle. On joitakin hataria tietoja siitä, että puoleen paikallisyhdistysten lähettämät tiedot olisivat kadonneet postikuljetusten yhteydessä. On täten arveltu, että joidenkin paikallisten postitoimistojen virkamiehet ovat tuhonnut lähetyksen. Tuomo Linnainmaa on viitannut puoluetoimikunnan vuosien 1919-21 pöytäkirjoihin, joiden mukaan täytetyt lomakkeet postituksen jälkeen olisivat monesti joutuneet matkalla hukkaan (Linnainmaa 1966, 4, ks. myös Paavolainen s. 141). Esa Lahtisen arvelun mukaan postilähetykset ovat voineet kadota matkalla paikallisyhdistyksille tai sieltä puoluetoimikunnalle. Konkreettisia esimerkkejä kadonneista lähetyksistä ei ole kuitenkaan esitetty. Vaikka yksittäisiä nimikaavakkeita olisikin kadonnut postikuljetusten yhteydessä tai muulla tavoin, olisi vahinko ollut verrattain helposti korjattavissa siten, että puoluetoimikunnan tilastokomitea olisi pyytänyt samoja tietoja uudestaan.
• Erään arvelun mukaan puolueen paikallisaktivistit eivät ole aina välttämättä tienneet mihin täytetyt nimikaavakkeet piti palauttaa. Ei ole kuitenkaan kovin todennäköistä, että nimikaavakkeet olisivat jääneet lähettämättä tästä syystä, sillä tilastokomitean laatimissa täyttämisohjeissa ilmoitettiin selvästi palauttamisosoite: "Sos.-dem. Puoluetoimikunnan Tilastokomitea, Helsinki, Sirkuskatu 3".
• Työväenliikkeen sodanjälkeisien vuosien suuntataistelu on voinut häiritä puoluetoimikunnan surmatietojen keräämishanketta. Jäljelle jääneet tai vastaperustetut paikalliset työväenyhdistykset ryhmittyivät eri työväenpuoleisiin. Tapahtui myös siirtoja puolueesta toiseen. SDP:n toiminnassa jonkin aikaa mukana olleet paikalliset kommunistit eivät ole aina välttämättä toimittaneet nimikaavaketta SDP:n puoluetoimikunnalle. Projektin johtaja löysi vuonna 1999 SDP:n tilaston Oulun läänin Paavolan kunnan (Ruukin) asianmukaisesti täytetyn nimikaavakkeen entisen puoluearkiston kokoelmista Moskovassa. Ei ole tietoa siitä, millä tavalla ja miksi ko. nimikaavake on joutunut Venäjälle. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Paavolassa täytetty nimikaavake on joko lähetetty Helsinkiin Venäjän kautta tai että joku Venäjälle lähtevä on jostain syystä vienyt sen mennessään. Kansan Arkiston kokoelmista ei ole toisaalta löytynyt yhtäkään SDP:n tilaston nimikaavaketta vaikka arkiston kokoelmat on käyty läpi perinpohjaisesti. Tämä seikka viittaa siihen, että kadotetut nimikaavakkeet eivät juuri ole päätyneet kommunistiaktivistien asiakirjajäämistöön.

Mistä kunnista kaavakkeet puuttuvat?
Jotta syntyisi yleiskuva SDP:n tilaston puuttuvista nimikaavakkeista, luetellaan ne kunnat, joista nimikaavaketta ei ole. Kunnan nimen jälkeen on suluissa aina mainittu PT/Hartmanin tieto ko. seurakunnan surmansa saaneiden punaisten lukumäärästä.

Kunnat, joista nimikaavakkeet puuttuvat, ovat lääneittäin seuraavat:

Uudenmaan lääni:
Ei yhtään

Turun ja Porin lääni
Iniö (-)
Houtskari (2)
Kakskerta (4)
Karkku (75)
Kihniö (18)
Kiikoinen (54)
Kodisjoki (-)
Korppoo (3)
Kustavi (7)
Kuusisto (6)
Lokalahti (5)
Merimasku (2)
Nauvo (7)
Nousiainen (18)
Pyhämaa (-)
Pyhäranta (1)
Rusko (2)
Sauvo (22)
Tarvasjoki (16)
Vahto (3)
Vehmaa (3)
Velkua (1)

Hämeen lääni
Jokioinen (53)
Kuhmoinen (41)
Nastola (67)
Pälkäne (124)
Ypäjä (68)

Viipurin lääni
Haapasaari (2)
Kurkijoki (6)
Lappeenranta (40)
Lapvesi/Lappee (309)
Lavansaari (-)
Rautjärvi (-)
Salmi (9)
Sortavala (5)
Sortavalan maalaiskunta (5)
Suistamo (-)
Suojärvi (1)
Suursaari (1)
Säkkijärvi (31)
Taipalsaari (94)
Tytärsaari (-)
Uukuniemi (1)
Viipurin maalaiskunta (485)
Vuoksela (8)

Kuopion lääni
Hankasalmi (9)
Iisalmen maalaiskunta (27)
Kaavi (6)
Keitele (1)
Kesälahti (5)
Kiihtelysvaara (2)
Kitee (7)
Liperi (5)
Muuruvesi (-)
Nilsiä (2)
Pielisensuu (2)
Rautavaara (1)
Rutakko (1)
Rääkkylä (7)
Tuupovaara (8)
Tuusniemi (22)

Mikkelin lääni
Enonkoski (-)
Kangaslampi (11)
Leivonmäki (1)
Mikkelin kaupunki (4)
Sysmä (31)

Oulun lääni
Alatornio (5)
Alavieska (-)
Enontekiö (-)
Haapajärvi (2)
Haapavesi (1)
Hailuoto (-)
Ii (-)
Karunki (-)
Kestilä (1)
Kiiminki (2)
Kolari (-)
Kuolajärvi (2)
Merijärvi (2)
Muhos (4)
Muonio (-)
Nivala (1)
Oulu (11)
Paltamo (3)
Pattijoki/ennen Raahen ja Salon pitäjä (-)
Pudasjärvi (1)
Pulkkila (-)
Puolanka (-)
Pyhäntä (-)
Raahe (4)
Reisjärvi (2)
Ristijärvi (-)
Saloinen (-)
Sievi (-)
Siikajoki (1)
Sotkamo (5)
Säräisniemi (-)
Taivalkoski (-)
Temmes (-)
Tornio (-)
Utajärvi (-)
Utsjoki (-)
Vihanti (-)
Vuolijoki (-)
Ylikiiminki (-)
Ylitornio (-)

Vaasan lääni
Alahärmä (-)
Alaveteli (-)
Bergö (-)
Halsua (-)
Isojoki (6)
Isokyrö (-)
Jepua (-)
Jurva (-)
Karijoki (-)
Kauhajoki (3)
Kaustinen (1)
Kinnula (-)
Kivijärvi (3)
Koivulahti (-)
Konginkangas (1), (SDP:ssä tyhjä lomake)
Korsnäs (-)
Kruunupyy (-)
Kuortane (-)
Kälviä (5)
Laihia (3)
Lappajärvi (-)
Lapua (2)
Lehtimäki (-)
Lestijärvi (-)
Lohtaja (-)
Luoto (-)
Maalahti (-)
Maksamaa (-)
Munsala (-)
Nurmo (-), (SDP:ssä tyhjä lomake)
Närpiö (-)
Perho (-)
Petolahti (-)
Peräseinäjoki (3)
Pietarsaaren kaupunki (18)
Pietarsaaren maalaiskunta (1)
Pihlajavesi (1)
Pirttikylä (-)
Purmo (-)
Raippaluoto (-)
Siipyy (1)
Soini (5)
Sulva (-)
Sumiainen (-)
Tervajärvi (-)
Teuva (-), (SDP:ssä tyhjä lomake)
Ullava (-)
Veteli (1)
Vähäkyrö (1)
Ylistaro (7)
Ähtävä (-)
Övermarkku (-)

Ahvenanmaan lääni
Brändö (-)
Eckerö (1)
Finström (-)
Föglö (-)
Geta (-)
Hammarland (-)
Jomala (1)
Kumlinge (-)
Kökar (3)
Lemland (-)
Lumparvik (-)
Maarianhamina (2)
Sottunga (-)
Sund (-)
Vårdö (-)


Tilastollinen yhteenveto
Seuraavassa taulukossa on tietoja eri läänien kuntien ja ei kaavakkeita -kuntien lukumäärästä:

Lääni	Kuntien lukumäärä	Kuntia, joista ei kaavakkeita	%-osuus
Uudenmaan	46	-	-
Turun ja Porin	113	22	20
Hämeen	54	5	9
Viipurin	63	18	29
Kuopion	43	16	37
Mikkelin	30	5	17
Oulun	75	40	53
Vaasan	95	52	55
Ahvenanmaan	16	15	94
Yhteensä	535	173	32

Tiedoista selviää, että yhteensä 173 kunnan osalta ei ole nimikaavakkeita. Tämä vastaa kolmasosaa kuntien kokonaislukumäärästä. On kuitenkin suuria läänikohtaisia eroja, sillä Uudenmaan läänistä ei puutu yhtäkään nimikaavaketta, Hämeen läänistä puuttuu kymmenesosa, Turun ja Porin läänistä viidesosa, Viipurin läänistä vajaa kolmasosa ja Kuopion läänistä runsas kolmasosa. Vaasan ja Oulun läänistä puuttuu yli puolet nimikaavakkeista ja Ahvenanmaasta niitä ei ole juuri ollenkaan. Seikka, että osasta lääneistä puuttuu verrattain paljon nimikaavakkeita johtuu kuitenkin etupäässä siitä, että Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä saaristossa oli runsaasti kuntia, joissa ei tapahtunut punaisia sotasurmia.

Kun ei nimikaavake -kunnat sijoitetaan surmaluvultaan suuruusluokkiin, syntyy seuraava taulukko:

Punaisten sotasurmien lukumäärä ei nimikaavake -kunnissa

Suuruus- luokka	(n)
Ei yhtään	80
1-9	71
10-19	7
12-49	6
50-99	6
yli 100	3
Yhteensä	173

Tiedoista selviää, että 80 kunnassa ei tapahtunut PT/Hartmanin mukaan ainuttakaan punaisten sotasurmaa (tosin osassa näistä kunnissa on projektin nimitietojärjestelmän srk -tietojen mukaan tapahtunut niitä jonkin verran). Jos paikkakunnalla ei ollut tapahtunut punaisia sotasurmia, ei paikallisaktivistien mielestä ollut ilmeisesti aihetta laatia nimikaavakkeitakaan. Muutamien kuntien aktivistit palauttivat tästä syystä tyhjät lomakkeet. Tästä huolimatta jää jäljelle kuitenkin 93 kuntaa, joissa punaisia sotasurmatapauksia tapahtui vaikka nimikaavakkeita ei täytetty, palautettu tai niitä ei saapunut puoluetoimikunnalle.

Yhteensä 71 kunnassa oli surmansa saaneiden punaisten lukumäärä alle kymmenen. Syy miksei nimikaavaketta täytetty, saattoi johtua siitä, että puolueen paikallisorganisaatio oli näillä paikkakunnilla usein verrattain heikko. Ei löytynyt paikallisaktivisteja, jotka olisivat pystyneet tai uskaltaneet koota tietoja. Voidaan nimittäin otaksua, että nimikaavakkeiden täyttö oli helpompi tehtävä kunnissa, joiden surmaluku oli vähäinen.

Kuudessa kunnassa sai surmansa 10-19 punaista ja seitsemässä kunnassa 20-49.

Kuudessa kunnassa oli em. luku 50-99. Nämä kunnat ovat Jokioinen (53), Kiikoinen (54), Nastola (67), Ypäjä (68), Karkku (75) ja Taipalsaari (94).

Kolmessa ei kaavake -kunnassa oli surmansa saaneiden lukumäärä hyvin suuri. Nämä kunnat ovat Pälkäne (124), Lapvesi/Lappee (309) ja Viipurin maalaiskunta (485).

Surmaluvultaan suurten kuntien osalta on tarkistettu myös nimitietojärjestelmän vastaavia tietoja (suluissa on mainittu lukumäärän ero). Ne on Jokoisen osalta 53 (-), Kiikoisen osalta 49 (- 5), Nastolan osalta 67 (-), Ypäjän osalta 69 (+ 1), Karkun osalta 77 (+ 2), Taipalsaaren osalta 94 (-), Pälkäneen osalta 124 (-), Lapvesi/Lappeen osalta 366 (+ 57) ja Viipurin maalaiskunnan osalta 502 (+ 17). Kahta viimeksi mainittua kuntaa lukuun ottamatta erot ovat varsin pienet, mikä on luonnollista sillä tiedot uusista tapauksista tulevat etupäässä srk:sta eikä SDP:n tilastosta.

Yleisenä havaintona voidaan kiinnittää huomiota siihen, että nimikaavakkeiden täyttö onnistui jonkin verran paremmin kaupungeissa kuin maaseudulla vaikka suurin osa surmansa saaneista punaisista tuli maaseutukunnista. Nimikaavakkeet puuttuvat Lappeenrannan (40), Pietarsaaren (18), Oulun (11), Sortavalan (5), Mikkelin (4) ja Maarianhaminan (2) kaupungeista. Kun kaupunkeja oli 38, tarkoittaa tämä sitä, että vain kuudesosa niiden nimikaavakkeista puuttuu; yleisesti ottaen nimikaavakkeita puuttuu viidesosa. Periaatteessa nimikaavakkeita olisi voitu täyttää 420 maalaiskunnassa, mutta niitä täytettiin ainoastaan 329 maalaiskunnassa eli kattavuusaste oli 78 %. Toisin sanoen on puuttuvien maalaiskuntien osuus runsas viidennes. SDP:n puoluetoimikunta totesi vuonna 1921, että mm. Helsingin, Turun, Viipurin, Lahden ja Kuopion, ts. suurimpien kaupunkien nimikaavakkeet olivat puutteellisia (Linnainmaa s. 5).

Väärin sijoitetut kaavakkeet
SDP:n saapuneita kaavakkeita järjestettäessä on osa kaavakkeista joko vahingossa tai epätietoisuudessa joutunut väärän läänin kansioihin. Uudenmaan lääniin kuuluvan Orimattilan kaavakkeet löytyvät Hämeen läänin kansioista. Kuopion lääniin kuuluvan Värtsilän kaavakkeet on sijoitettu Viipurin läänin kansioihin ja Turun ja Porin lääniin kuuluvan Hämeenkyrön kaavakkeet ovat Hämeen läänin kansioissa.

Voidaan arvella, että väärin sijoitetut nimikaavakkeet ovat saattaneet vääristellä jonkin verran SDP:n tilaston pohjalta aiemmin tehtyjä tilastollisia yhteenvetoja.

SDP:n tilastosta puuttuvat nimikaavakkeet
PT/Hartmanin tietoihin viitaten tapahtui vuoden 1918 sodassa vähintään yksi punainen sotasurma 458 kunnassa eli 86 % Suomen kaikista kunnista.

Koska SDP:n tilaston täytettyjä nimikaavakkeita on 362 kunnasta, tarkoittaa tämä sitä, että ko. tilasto kattaa alueellisesti 79 % niistä kunnista, joissa tapahtui punaisia sotasurmia. Toisin sanoen SDP:n tilastosta puuttuu nimikaavakkeita 21 % niistä kunnista, joissa tapahtui punaisten sotasurmia.

Niissä kunnissa, joista SDP:n tilastosta puuttuu nimikaavakkeita, tapahtui PT/Hartmanin tietojen mukaan yhteensä 1 866 sotasurmaa. Projektin tallennus on osoittanut, että SDP:stä tulee yleisesti ottaen neljännes uusia sotasurmatapauksia, joita ei ole mainittu PT:ssä. Voidaan täten arvioida, että em. kunnissa menehtyi 2 300- 2 400 punaista. SDP:n tilaston ilmoittamasta kokonaissurmamäärästä, 21 426 surmansa saaneesta ja kadonneesta, vastaa tämä 11 %.

Edellä mainituista tiedoista huomataan, että nimikaavakkeista puuttuu viidesosa, samalla kun surmansa saaneista punaisista puuttunee kymmenesosa. Tämä tarkoittaa sitä, että puuttuvat nimikaavakkeet keskittyvät selvästi surmaluvultaan pieniin kuntiin, sillä SDP:n tilastossa puoluetoimikunnalle saapuneet nimikaavakkeet kattavat 79 % kunnista, mutta 89 % punaisista uhreista.

Varsinkin pienien kuntien SDP:n tilaston nimikaavakkeiden puuttumisesta voidaan päätellä, että edellytykset nimitietojen kokoamiseen olivat niissä yleensä huonot. Koska muutaman sotasurmatapauksen dokumentoiminen objektiivisesti on helpompi tehtävä kuin useiden kymmenien tapausten selvittäminen, voidaan puutteellisen paikallisen kokoamiskyvyn tai epäsuotuisan paikallisen ilmapiirin otaksua olleen pääsyy siihen, ettei nimikaavakkeita saatu aikaan kaikissa niissä kunnissa, joissa tapahtui punaisia sotasurmia.

Ei liene mahdotonta, että täytettyjä nimikaavakkeita joutui harhateille matkalla puoluetoimikuntaan. Postin palveluksessa olleet suojeluskuntalaiset ovat joissakin yksittäistapauksissa mahdollisesti saattaneet tuhota epäilyttäviä postilähetyksiä. Paikallispoliisi, etsivä keskuspoliisi ja paikalliset suojeluskuntalaiset ovat myös joillakin paikkakunnilla saattaneet takavarikoida asiakirjoja, joiden joukossa on sattunut olemaan nimikaavakkeita. Paavolan kunnan nimikaavakkeen kohtalo viittaa omalta osalta siihen, että tietojen kokoamistyö tehtiin ainakin paikoitellen salaisesti tai että nimikaavakkeiden käytöstä ja jatkokäsittelystä on saattanut syntyä riitoja työväenliikkeen osapuolten välillä. Voidaan kuitenkin otaksua, että mahdollisesti kadonneet nimikaavakkeet olivat verrattain pieni ongelma. Todennäköistä ei ole, että katoamisia olisi tapahtunut suuri määrä, ja jos nimikaavakkeita todella hävisi tai joutui harhateille, olisi jo kerran kerättyjen tietojen uudelleen kokoaminen ollut mahdollista.

Puuttuvien nimikaavakkeiden pääsyy lieneekin toinen. Useista kymmenistä kunnista ei vuosina 1919-26 liene löytynyt puolueen aktivisteja, jotka joko olisivat pystyneet tai uskaltaneet huolehtia puoluetoimikunnan pyytämästä selvityksestä. Estävistä tekijöistä lienee vaillinainen kyky ollut selvästi yleisin, sillä noin 90 kunnasta ei saatu nimikaavakkeita ja saapuneissakin nimikaavakkeissa on runsaasti epämääräisiä, epäselviä ja vaillinaisia tietoja surmansa saaneista.