Mikä ihmeen 1950-luvun vekotin?


Modistikone

Muistitietokeruu:

Vaatteet on mun aatteet. 1950-luvun pahatapaiset nuoret "lättähatut" tunnettiin aluksi Helsingin asemahallista. Lättähattu oli länään painettu miesten hattu.

- Muistele sinulla olleita päähineitä, vapaa-ajan hattuja, myssyjä ja kerro töissä käyttämistäsi hatuista.

Vaatteiden alennusmyynnit alkoivat 1950-luvulla. Pikkuhiljaa siirryttiin kotitekoisista vaatteista kaupasta ostettuihin. Nuoret halusivat saada ison lännen malliin tehtyjä farmarihousuja.

- Kerro kuinka sait ensimmäiset farmarisi

Hattu on kautta aikain ollut yksi muotisuuntausten näkyviä tunnuksia. Lehtijutussa esitellään hatun formulointia eli modistamista varten kehiteltyä modistikonetta. Sen avulla hattu prässättiin tarvittuun muotoonsa.



Kuinka muistella:

Keräämme muistitietoa ihmisten vaatetuksesta ja pukeutumisesta. Muistele vaatetukseen liittyen pieni tarina elämäsi varrelta. Lähetä se meille joko tekstitiedostona sähköpostilla tai postitse. Osoite on Työväen Arkisto, Muistitietotoimikunta, Sörnäisten Rantatie 25, 00500 Helsinki. Sähköpostiosoite on "tmtkeruu" at-merkki "gmail.com" Vastaanottamiamme muistelmia liitetään osaksi Työväen Arkiston Muistitietotoimikunnan tutkijakäytössä olevaa kirjallista aineistoa.

Palkitsemme vuonna 2010 muistelleiden joukosta ansiokkaimpia kirjoituksia 3:lla arvoltaan 50 euron palkinnolla


Esimerkkimuistelma: Veikko Rytkönen (s.1949 Helsingin Maalaiskunta)

(Satamatyö) ...Meillä oli 1970-luvulla huutokonttorit Jätkasaaressa ja Katajanokalla... Mä pidin baskerii satamassa, niin jos mä en pitäny baskeria, niin ku pomolla piti aina olla joku, ku oli kymmenen jätkää pyöri siellä ruumassa, niin piti teettää jollain, niin sen piti saada joku poimittuu. Niin jos mul ei ollu hattuu päässä, niin se huus, et hei kalju. Tai jos mul oli baskeri, niin hei baskeri. Aina mä olin se joka joutu tekeen duunii. Niin eli ois pitäny olla lippahattu...

(Laboranttina tietöissä) ...Asfalttihommissa ei vaatteita paljo pojilla ollukkaan ku farkut. Sähän tunnet asfalttirusketuksen, se on semmonen niinku vyötäröst alaspäin valkonen jätkä ja muuten on ihan papu. Mä en oo varsinaisesti asfalttitöissä ollu, koska mä olin laboranttina. Pojat kutsu mua leporantiks. Aina ku mä tein näytteen, niin mä jouduin kiipeemään auton lavalle ja se otettiin viidestä kohtaa lapiollinen.

- Mul oli semmoset paksut puupohjaset kengät jalassa, sehän on yli 200 asteista. Siel oli trikloorietyleeniä jolla liotettiin sitä bitumia pois siitä hiekasta.

Mullahan oli Valintatalosta ostetut semmoset vanhat housut, tosi kivat puuvillahousut ja nehän tuli kauheen likasiksi siinä asfalttilaborantin hommassa. Tota, firmanhan olis kannattu ostaa mulle kerran viikossa housut, koska mä pesin sillä trikloorietylenillä ne ja se oli helvetin kallista ainetta. Mä nostin auringonpaisteeseen housut kuivamaan, niin ne jääty yhessä minuutissa, sen haihtumispiste on jotain 30-40 välissä. Se on hirvittävä myrkky, sitä käytettiin teollisuudessa puhdistusaineena. Ainoo, et sit niinku loppukesästä rupes sulaan housutki mukana...